Avaa päävalikko

Isak Pihlman (23. marraskuuta 1650 Uusikaupunki - 21. huhtikuuta 1707 Turku) toimi Turun akatemian professorina ja rehtorina 1700-luvun alussa.

OpiskeluMuokkaa

Pihlman syntyi Uudessakaupungissa 23.11.1650. Hänen isänsä Erland Håkansson (s.1621, k.14.6.1690 Sääksmäki) oli lähtöisin Ruotsin Uplannista, mistä muutti Suomeen ja toimi raatimiehenä Uudessakaupungissa 23 vuoden ajan. Isak laitettiin jo varhain opintielle: 19.4.1659 Uudenkaupungin pedagogian ja 18.3.1665 Porin triviaalikoulun oppilas. Ylioppilas Turussa 22.11.1671 ja Uppsalassa 30.5.1678. Ylimmän luokan stipendiaatti 1681-82, maisteri 7.12.1682.

Pihlman toimi Turun katedraalikoulun laulunopettajana 1681, lehtorina ja konrehtorina 1683 ja rehtorina 1685-98. Samanaikaisesti hän oli Turun tuomiokapitulin jäsen 1685-1707 ja henkilökohtaisen palkkapitäjänsä Maskun kirkkoherra 1689-98.[1]

Pihlman opettajanaMuokkaa

Turun akatemiassa kielten eli kreikan ja heprean professuuri oli vapautunut 1697 Pihlmanin langon David Lundin siirryttyä teologiseen tiedekuntaan. Pihlman otti viran vastaan 1698. Heprean ja kreikan opetus oli käytännössä Vanhan ja Uuden testamentin raamatunselitystä siten, että pääpaino oli heprealla. Tässä toimessaan Pihlman ohjasi 19 opintyötä, jotka miltei kaikki olivat hepreasta. Vaikka raamatun opetus oli yleisintä, säilyneistä luento-ohjelmista ilmenee, että ainakin 1704 hän tulkitsi oppilaille Plutarkhoksen Lastenkasvatuskirjaa ja Homeroksen Iliasta.

Pihlman oli aina halunnut eloquentian eli kaunopuheisuuden professoriksi, mutta hänen toiveensa toteutui vasta 1704. Kaunopuheisuus tarkoitti käytännössä latinan opetusta. Säilynyt vuoden 1706 luento-ohjelma kertoo, että Pihlman "julkisilla luennoilla selittää Cornelius Neposta ja Caesaria ja yksityisesti opastaa opiskelijoita erilaisissa tyyliharjoituksissa sekä yrittää tyydyttää heidän toiveitaan joidenkin Ciceron puheiden selittämisessä".

Ennen kuolemaansa Pihlman ehti tuottaa kaunopuheisuuden alalta vain yhden väitöskirjan. Tämä Olaus Turdinin opintyö (1707) Romanus bilinguis (kaksikielinen roomalainen) käsitteli kansan puhuman latinan ja kirjakielen eroja ja kumosi keskiaikaisen väitteen, että kyseessä olisi ollut kaksi eri kieltä. Pihlmanin ja Turdinin mukaan kansankieli (sermo plebeius) ja sivistyneiden kieli (sermo urbanus) olivat molemmat latinaa, mutta sivistyneet olivat muokanneet kieltänsä vanhemman ja kultivoidumman kreikan mukaiseksi siten, että suuri osa sanastosta ja tyylikeinot olivat kreikasta. Kielitiede ei tähän aikaan vielä oivaltanut, että kreikka ja latina olivat molemmat saman indoeurooppalaisen peruskielen jälkeläisiä. Koska sanoissa havaittiin paljon yhtäläisyyksiä, ne voitiin selittää vain siten, että roomalaisten uskottiin lainanneen ne vanhemmasta kielesta, kreikasta.

Turun suomalaisen seurakunnan kirkkoherra 1698, akatemian rehtori 1701-02. Valtiopäivämies 1693.

PerhesuhteetMuokkaa

Isak Pihlman kuoli Turussa 21.4.1707 ja haudattiin Maskuun. Puoliso: 1682 Perniön Latokartanon vuokraajan ja rykmentinkirjuri Johan Lundin (k.1702) ja tämän vaimon Margareta Gyllenbögelin tytär Anna Lund, elossa vielä 1716.

Lapsia:

  • Margareta Pihlman, puoliso Herman Ross, professori k. 1726[2]
  • Johan Pihlman, FM, luotsitirehtööri, k. 1734[3]
  • Isak Pihlman, valtionkonttorin kamarikirjuri, k. 1745[4]
  • Anna Pihlman, s. 23.6.1700, puoliso Torsten Tawast

LähteetMuokkaa