Yhdysvallat yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa
| Sija |  |
 |
 |
Yhteensä |
|---|---|---|---|---|
| 1. | 195 | 134 | 114 | 443 |
Yhdysvallat on osallistunut kaikkiin yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman maailmanmestaruuskilpailuihin, jollaiset järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Se on MM-kilpailujen menestynein maa. Isäntämaana Yhdysvallat toimii ensimmäisen kerran vuonna 2022, jolloin kisakaupunkina on Eugene[1][2].
Yhdysvallat on saavuttanut yhteensä 443 mitalia, joista 195 on kultaisia. Yksittäisten MM-kilpailujen mitalitilaston ykkönen se on ollut vuosina 1991–2023 lukuun ottamatta vuosien 2001 ja 2015 kisoja. Kaksissa ensimmäisissä MM-kisoissa Saksan demokraattinen tasavalta menestyi Yhdysvaltoja paremmin[3]. Vuoden 2001 kisojen mitalitilastossa Yhdysvallat putosi jälkikäteen Venäjän taakse toiseksi dopingtapausten vuoksi. Moskovassa 2013 isäntämaa Venäjä oli alun perin mitalitilaston ykkönen, mutta dopinghylkäysten jälkeen se putosi mitalitilaston kärkipaikalta[4][5] Pekingissä 2015 mitalitilaston kärjessä olivat Kenia ja Jamaika[6].
Monien yhdysvaltalaisurheilijoiden dopinginkäyttö on paljastunut 2000-luvulla, ja hylkäyksien myötä MM-kilpailujen tilastoja on moneen kertaan kirjoitettu jälkikäteen uusiksi. Jo vuoden 1993 kisoissa kuulantyöntäjä Mike Stulce menetti pronssimitalinsa dopingkäryn seurauksena[7], mutta ensimmäinen todella merkittävä dopingtapaus oli Pariisissa 2003 naisten 100 ja 200 metrin juoksut voittaneen Kelli Whiten kiinnijääminen modafiniili-piristeen käytöstä[8]. Whitea lääkinneen Balco-laboratorion toiminnan tutkiminen toi esille uusia dopingtapauksia. White myönsi vuonna 2004 käyttäneensä kolmen vuoden ajan anabolisia steroideja ja epo-hormonia ja hän menetti myös vuoden 2001 MM-mitalinsa, kultaa 4 × 100 metriltä ja pronssia 200 metriltä[8]. Vuonna 2004 dopingin käytöstä tuomittiin myös Calvin Harrison, minkä seurauksena Yhdysvallat menetti 4 × 400 metrin viestijuoksun kultamitalinsa vuodelta 2003[9]. Kuuluisin Balco-tutkinnan seurauksena dopingin käytöstä tuomittu on pikajuoksija Marion Jones, joka menetti vuoden 2001 kisoissa saavuttamansa 200 metrin kulta- ja 100 metrin hopeamitalin. Muita 2000-luvulla jälkikäteen mitalinsa dopingin käytön vuoksi menettäneitä ovat pikajuoksijat Tim Montgomery, Antonio Pettigrew ja Jerome Young.
Ennen 2000-luvun dopingkäryjä Yhdysvaltain ja koko MM-kisahistorian menestynein urheilija oli pikajuoksija Michael Johnson, joka saavutti yhdeksän kultamitalia[10]. Hän kuitenkin menetti jälkikäteen vuoden 1999 viestijuoksun kultamitalinsa joukkuetoverien dopingkäryjen vuoksi. Vuonna 2015 hänenkin mitalisaavutuksensa ohitti pikajuoksija Allyson Felix, jolla on vuoden 2022 jälkeen neljätoista kultaa, kolme hopeaa ja kolme pronssia. Neljännesmaileri LaShawn Merritt on saavuttanut kahdeksan kulta- ja kolme hopeamitalia, ja pikajuoksun lisäksi pituushypyssä menestyneellä Carl Lewisilla on kahdeksan kultaa, yksi hopea ja yksi pronssi. Kuuteen kultamitaliin on yltänyt pikajuoksija Noah Lyles, jolla on lisäksi yksi hopea. Viiteen kultamitaliin ovat yltäneet pika- ja aitajuoksija Gail Devers (lisäksi kolme hopeaa) sekä pikajuoksijat Sanya Richards-Ross (lisäksi kaksi hopeaa), Jeremy Wariner (lisäksi yksi hopea), Natasha Hastings (lisäksi yksi hopea), Jessica Beard (lisäksi yksi hopea) ja Maurice Greene. Helsingissä 2005 Yhdysvallat saavutti miesten 200 metrin juoksussa MM-kisahistorian ensimmäisen neloisvoiton. Jo vuoden 1997 MM-kisoissa oli käytössä villi kortti, eli edellisten MM-kisojen mestarit saivat osallistua kisoihin kolmen urheilijan maakiintiön ulkopuolella, ja tuolloin Michael Johnson voitti ensimmäisenä villin kortin urheilijana maailmanmestaruuden 400 metrin juoksussa, jonka loppukilpailussa juoksi neljä yhdysvaltalaista[11].
Yhdysvaltain MM-mitalit kisoittain muokkaa
| Kisavuosi ja -paikka | Miehet | Naiset | Yhteensä | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kulta | Hopea | Pronssi | Kulta | Hopea | Pronssi | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Sijoitus mitalitilastossa | |
| 1983 Helsinki | 6 | 8 | 4 | 2 | 1 | 3 | 8 | 9 | 7 | 24 | 2. |
| 1987 Rooma | 7 | 3 | 4 | 3 | 1 | 2 | 10 | 4 | 6 | 20 | 2. |
| 1991 Tokio | 9 | 4 | 7 | 1 | 4 | 1 | 10 | 8 | 8 | 26 | 1. |
| 1993 Stuttgart | 8 | 3 | 3 | 5 | 4 | 2 | 13 | 7 | 5 | 25 | 1. |
| 1995 Göteborg | 7 | 1 | 4 | 5 | 1 | 1 | 12 | 2 | 5 | 19 | 1. |
| 1997 Ateena | 4 | 1 | 6 | 2 | 2 | 2 | 6 | 3 | 8 | 17 | 1. |
| 1999 Sevilla | 6 | 0 | 3 | 4 | 3 | 1 | 10 | 3 | 4 | 17 | 1. |
| 2001 Edmonton | 3 | 3 | 2 | 2 | 2 | 1 | 5 | 5 | 3 | 13 | 2. |
| 2003 Pariisi | 6 | 4 | 0 | 2 | 3 | 1 | 8 | 7 | 1 | 16 | 1. |
| 2005 Helsinki | 9 | 4 | 2 | 5 | 4 | 1 | 14 | 8 | 3 | 25 | 1. |
| 2007 Osaka | 10 | 3 | 6 | 4 | 2 | 1 | 14 | 5 | 7 | 26 | 1. |
| 2009 Berliini | 6 | 4 | 4 | 4 | 2 | 2 | 10 | 6 | 6 | 22 | 1. |
| 2011 Daegu | 6 | 5 | 3 | 6 | 4 | 4 | 12 | 9 | 7 | 28 | 1. |
| 2013 Moskova | 4 | 8 | 2 | 4 | 5 | 3 | 8 | 13 | 5 | 26 | 1. |
| 2015 Peking | 4 | 3 | 2 | 2 | 3 | 4 | 6 | 6 | 6 | 18 | 3. |
| 2017 Lontoo | 3 | 6 | 4 | 7 | 5 | 5 | 10 | 11 | 9 | 30 | 1. |
| 2019 Doha | 9 | 5 | 1 | 4 | 6 | 3 | 14 | 11 | 4 | 19 | 1. |
| 2022 Eugene | 6 | 7 | 5 | 7 | 2 | 5 | 13 | 9 | 11 | 33 | 1. |
| 2023 Budapest | 6 | 2 | 5 | 5 | 6 | 4 | 12 | 8 | 9 | 29 | 1. |
| Yhteensä | 119 | 74 | 67 | 74 | 60 | 46 | 195 | 134 | 114 | 443 | 1. |
Yhdysvaltain menestyneimmät MM-mitaliurheilijat muokkaa
| Urheilija | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Vuodet |
|---|---|---|---|---|---|
| Allyson Felix | 14 | 3 | 3 | 20 | 2005–2022 |
| LaShawn Merritt | 8 | 3 | 0 | 11 | 2005–2015 |
| Carl Lewis | 8 | 1 | 1 | 10 | 1983–1993 |
| Michael Johnson | 8 | 0 | 0 | 8 | 1991–1999 |
| Noah Lyles | 6 | 1 | 0 | 7 | 2019–2023 |
| Gail Devers | 5 | 3 | 0 | 8 | 1991–2001 |
| Sanya Richards-Ross | 5 | 2 | 0 | 7 | 2003–2015 |
| Jeremy Wariner | 5 | 1 | 0 | 6 | 2005–2009 |
| Natasha Hastings | 5 | 1 | 0 | 6 | 2007–2017 |
| Jessica Beard | 5 | 1 | 0 | 6 | 2009–2019 |
| Maurice Greene | 5 | 0 | 0 | 5 | 1997–2001 |
| Justin Gatlin | 4 | 6 | 0 | 10 | 2005–2019 |
| Jearl Miles-Clark | 4 | 3 | 2 | 9 | 1991–2003 |
| Calvin Smith | 4 | 1 | 0 | 5 | 1983–1993 |
| Allen Johnson | 4 | 0 | 1 | 5 | 1995–2005 |
| Dwight Phillips | 4 | 0 | 1 | 5 | 2003–2011 |
| Bershawn Jackson | 4 | 0 | 1 | 5 | 2005–2011 |
| Kerron Clement | 4 | 0 | 1 | 5 | 2007–2017 |
| Vernon Norwood | 4 | 0 | 1 | 5 | 2015–2023 |
| Jackie Joyner-Kersee | 4 | 0 | 0 | 4 | 1987–1993 |
| Brittney Reese | 4 | 0 | 0 | 4 | 2009–2017 |
| Christian Taylor | 4 | 0 | 0 | 4 | 2011–2019 |
| Gwen Torrence | 3 | 4 | 1 | 8 | 1991–1995 |
| Christian Coleman | 3 | 3 | 0 | 6 | 2017–2023 |
| Butch Reynolds | 3 | 2 | 1 | 6 | 1987–1995 |
| Lauryn Williams | 3 | 2 | 0 | 5 | 2003–2007 |
| Carmelita Jeter | 3 | 1 | 3 | 7 | 2007–2013 |
| Fred Kerley | 3 | 1 | 1 | 5 | 2017–2023 |
| Tyson Gay | 3 | 1 | 0 | 4 | 2007–2009 |
| Phyllis Francis | 3 | 1 | 0 | 4 | 2015–2019 |
| Sydney McLaughlin | 3 | 1 | 0 | 4 | 2019–2022 |
| Dennis Mitchell | 3 | 0 | 2 | 5 | 1987–1993 |
| Marion Jones | 3 | 0 | 1 | 4 | 1997–1999 |
| Angelo Taylor | 3 | 0 | 1 | 4 | 1999–2011 |
| Greg Foster | 3 | 0 | 0 | 3 | 1983–1991 |
| Dan O'Brien | 3 | 0 | 0 | 3 | 1991–1995 |
| John Godina | 3 | 0 | 0 | 3 | 1995–2001 |
| Grant Holloway | 3 | 0 | 0 | 3 | 2019–2023 |
Lähteet muokkaa
- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 35–43, 45–52, 57, 70, 143, 148, 388–389. IAAF, 2005.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 2006, s. 72–76. Minerva Kustannus Oy, 2006.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 2008, s. 301–305. Minerva Kustannus Oy, 2008. ISBN 978-952-492-156-5.
- Yhdysvallat Berliinin MM-kilpailuissa 2009 (Arkistoitu – Internet Archive), IAAF, viitattu 25.8.2009 (englanniksi)
- Yhdysvallat Daegun MM-kilpailuissa 2011 World Athletics. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- Yhdysvallat Moskovan MM-kilpailuissa 2013 World Athletics. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- Yhdysvallat Pekingin MM-kilpailuissa 2015 World Athletics. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- Yhdysvallat Lontoon MM-kilpailuissa 2017 World Athletics. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- Yhdysvallat Dohan MM-kilpailuissa 2019 World Athletics. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- Yhdysvallat Eugenen MM-kilpailuissa 2022 World Athletics. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
- Yhdysvallat Budapestin MM-kilpailuissa 2023 www.worldathletics.org. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Yleisurheilun MM-kisat ensi kerran Yhdysvaltoihin Kaleva. 16.4.2015. Viitattu 15.7.2022.
- ↑ Yleisurheilun MM-kisojen siirrolle vahvistus Lapin Kansa. 8.4.2020. Viitattu 15.7.2022.
- ↑ Butler, s. 35–36
- ↑ Moskovan 2013 MM-kisojen alkuperäinen mitalitaulukko (pdf). IAAF. Viitattu 7.1.2018.
- ↑ Medal Table of the 14th IAAF World Championships IAAF. Viitattu 7.1.2018. (englanniksi)
- ↑ IAAF World Championships, Beijing: Medal Table IAAF. Viitattu 14.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Butler, s. 57
- ↑ a b Butler, s. 148
- ↑ Butler, s. 143
- ↑ Butler, s. 45
- ↑ Butler, s. 70