Valdemar Liljeström
Vladimir (Valdemar) Liljeström (26. helmikuuta 1902 Pietari – 11. marraskuuta 1960 Geneve) oli suomalainen Metallityöväen Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja (1955–1960) ja kolmessa hallituksessa ministeri. Liljeström erosi SDP:n eduskuntaryhmästä vuonna 1958 ja siirtyi Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattisen liittoon.[1]
| Valdemar Liljeström | |
|---|---|
 |
|
| Suomen sosiaaliministeri | |
| Edeltäjä |
Matti Janhunen Heikki Waris |
| Seuraaja |
Tyyne Leivo-Larsson Väinö Leskinen |
| Suomen II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri | |
|
Sukselaisen I hallitus
2.9.1957–28.11.1957 |
|
| Edeltäjä | Kustaa Tiitu |
| Seuraaja | Paavo Kastari |
| Kansanedustaja | |
|
2.2.1955–11.11.1960
|
|
| Vaalipiiri | Helsingin kaupungin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. helmikuuta 1902 Pietari |
| Kuollut | 11. marraskuuta 1960 (58 vuotta) Geneve |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| Muut puolueet | TPSL |
Ammattiyhdistysjohtajana muokkaa
Liljeström oli voimakas johtaja joka noudatti Suomen Metallityöväen Liitossa 1950–1960-luvun puheenjohtajavaltaista linjaa. Toimissaan Liljeström oli erittäin itsenäinen, eikä häntä voinut sanoa minkään ryhmän varsinaiseksi edustajaksi vaikka hänet skogilaiseksi mainittiin.lähde? Vastustajien puheissa väitettiin, että hän olisi jopa etääntynyt itse jäsenistöstä.[2] Liljeström toivoi ammattiyhdistysliikkeen eheytymistä ja kannatti Veikko Helteen sovintoehdotusta ammattiyhdistysliikkeen kilpailevien ryhmien välille.
Metallityöväen Liittoa puheenjohtaja Liljeström piti TPSL:n käsissä kommunistien valtausyrityksen aikana kylmän sodan ehkä kiivaimpina vuosina. Hän piti kommunistit poissa liiton päätöksenteosta joidenkin mielestä osin jopa epädemokraattisin keinoin.lähde? Liljeström oli poistanut kommunistit kokonaan muun muassa liiton työehtosopimusneuvottelukunnasta.
Liljeströmillä oli hyvät suhteet työnantajajärjestöjen johtoon, josta oli hyötyä työmarkkinaneuvotteluissa. Hän allekirjoitti työnantajaosapuolten kanssa metallin piirissä ensimmäisen kaksivuotisen indeksiin sidotun työehtosopimuksen vuonna 1960. Liljeström hoiti myös suhteita ulkomaihin ja teki tästä syystä lukuisia ulkomaanmatkoja. Neuvostoliiton matkan seurauksena Liljeström valittiin edustamaan SML:a Neuvostoliiton kauppavaltuuskunnan jäsenenä 1959.
Ollessaan Kansainvälisen Metallityöväen liiton kokouksessa Genevessä vuonna 1960 Liljeström sai hotelli huoneessa sydänkohtaukseen. Hänen siunaustilaisuuteensa saapui surunvalitteluja yhteiskunnan kaikista kerroksista.[3] Onni Närvänen nostettiin hänen seuraajakseen Metallityöväenliiton johtoon Emil Skogin tuella, ohittaen Liljeströmin oman suosikin Esko Suikkasen.
Ministeriydet muokkaa
- Sosiaaliministeri (1948–1949, SDP) ja 1958 (ammattiministeri)
- II Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri (1957)
Lähteet muokkaa
- Ketola, Eino: Suomen Metallityöväenliitto 1961–1983, s. 34–38, 43–45. Otava, 2007.
Viitteet muokkaa
- ↑ Valdemar Liljeström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Ketola 2007, s. 44.
- ↑ Ahjo 22/60
Aiheesta muualla muokkaa
- Valdemar Liljeström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Reuna, Risto: Liljeström, Valdemar (1902–1960) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 10.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Matti Janhunen Heikki Waris |
Suomen sosiaaliministeri 1948−1949 1958 |
Seuraaja: Tyyne Leivo-Larsson Väinö Leskinen |