Metallityöväen Liitto

entinen suomalainen ammattiliitto
(Ohjattu sivulta Metallityöväen liitto)

Metallityöväen Liitto (usein myös Metalliliitto) oli suomalainen metalliteollisuudessa työskennelleiden ammattiliitto, joka toimi vuosina 1930–2017. Se oli yksi SAK:n suurimmista jäsenliitoista. Metallityöväen Liittoon kuului vuoden 2016 lopussa noin 140 000 jäsentä, joista miehiä oli noin 83 prosenttia. He kuuluivat 291 ammattiosastoon.lähde? Metallityöväen Liitolla oli kahdeksan työehtosopimusta eri aloilla.

Metallityöväen Liitto
Metalliliitto logo.svg
Perustettu 1930
Toimiala Metallialan työntekijöiden edunvalvonta
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Riku Aalto
Jäsenmäärä 147 891
Sivusto www.metalliliitto.fi
Jäsenlehti Ahjo (ISSN 0355-922X)

lakkautettu 2017, seuraaja Teollisuusliitto

Metallitalo, SAK:n ja Metalliliiton toimitalo Helsingin Hakaniemessä.

Metallityöväen Liitto yhdistyi vuonna 2017 kahden muun ammattiliiton kanssa Teollisuusliitoksi. Metallityöväen Liitto muutti sääntönsä ja vaihtoi nimensä Teollisuusliitoksi ylimääräisessä liittokokouksessaan 17.–18. toukokuuta 2017. Puuliitto ja Teollisuusalojen ammattiliitto lakkauttivat toimintansa ja niiden ammattiosastot liittyivät Teollisuusliittoon vuoden 2018 alkuun mennessä.[1]

Liitto julkaisi jäsenlehteä Ahjo, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1949.

TyöehtosopimustoimintaMuokkaa

Metalliliitto solmi kahdeksan työehtosopimusta, joissa sovittiin kunkin alan vähimmäistyöehdot: palkka, jota vähintään pitää maksaa, ylityökorvaukset, sairausajan palkka, vapaapäivät jne. Metalliliitto solmi työehtosopimukset alan työnantajaliiton kanssa seuraaville aloille

  • teknologiateollisuus
  • malmikaivokset
  • auto- ja konealat
  • jalometalliala
  • pelti- ja teollisuuseristysala
  • mekaanisen metsäteollisuuden korjaamot
  • puolustusministeriön työpaikat
  • tekninen huolto ja kunnossapito

Lisäksi Metalliliiton jäseneksi saattoivat liittyä elektroniikka- ja sähköteollisuudessa, tietoliikennealalla ja energia-alalla työskennelleet. Kaikilla edellä mainituilla aloilla ammattiin opiskelleet saattoivat liittyä oppilasjäseniksi.

HistoriaMuokkaa

Metalliliiton edeltäjä Suomen rauta- ja metallityöntekijäin liitto (myöhemmin Suomen metallityöntekijäin liitto) perustettiin vuonna 1899. Se liittyi Suomen Ammattijärjestöön 1907 ja Kansainväliseen metallityöväen liittoon 1908.[2] Vuonna 1921 kommunistit liittolaisineen (SSTP) saivat Metalliliitossa enemmistön. Sosialidemokraatit lähtivät järjestöstä vuonna 1929. Metalliteollisuustyöntekijäin liitto lakkautettiin muiden SAJ:hin jääneiden liittojen tapaan vuonna 1930 ja sosiaalidemokraatit perustivat uuden Metallityöväen liiton.[2]

Vuonna 1949 metalliliitto erotti rakennustyöläisten kanssa lakkoilleet putkimiesten osastot. Kesäkuussa 1950 kyseiset osastot muodostivat Suomen Putkimiesliiton.[3]

SAK:n jakauduttua vuonna 1960 sosiaalidemokraatit perustivat Metalliliiton rinnakkaisjärjestöiksi Teräsliiton ja Korjaamoliiton, jotka kuuluivat SAJ:hin.[2] Liitot yhdistyivät jälleen uuden SAK:n perustamisen myötä. 1970-luvulla sosialidemokraatit ja kommunistit taistelivat liiton vallasta.

Suomen Kaivostyöväen Liitto yhdistyi Metalliliittoon vuonna 1969, Jalometallityöntekijäin Liitto vuonna 1974 ja Auto- ja Konealan Unioni vuonna 2003.

Metalliliitto oli mukana neuvotteluissa Teollisuusalojen ammattiliiton (TEAM) perustamiseksi. Helmikuussa 2009 asiasta järjestettiin jäsenäänestys, jossa 55,6 prosenttia kannatti fuusiota. Ylimääräisessä liittokokouksessa hanke ei kuitenkaan saanut taakseen säännöissä vaadittua 3/4 enemmistöä, koska vasemmistoryhmä asettui vastustamaan fuusiota, joten Metalliliitto päätti kesäkuussa jäädä ulos jatkoneuvotteluista. TEAM perustettiin ilman metallityöläisiä.[2]

PuheenjohtajatMuokkaa

Päätöksenteko-organisaatioMuokkaa

Ylintä päätäntävaltaa Metalliliitossa käytti joka neljäs vuosi kokoontuva liittokokous. Jäsenet muodostivat valitsijayhdistyksiä, jotka asettivat ehdokkaat liittokokousvaaleihin. Liittokokousedustajat valittiin vaalipiireittäin. Suhteellisilla vaaleilla valitut edustajat edustivat jäsenistöä alueellisesti ja sopimusaloittain jäsenmäärän mukaisesti. Liittokokous päätti liiton toiminnan suuntaviivoista seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.

Liittokokous hyväksyi liiton säännöt, aluejärjestön säännöt ja ammattiosaston säännöt sekä ammattiosaston työhuonekunnan säännöt.

Liittokokous valitsi liiton puheenjohtajan ja liittosihteerin sekä muut liittohallituksen 18 jäsentä. Liittohallitus kokoontui noin joka kolmas viikko.

Liittokokous valitsi myös liittovaltuuston 56 jäsentä. Liittovaltuusto kokoontui vähintään kahdesti vuodessa. Liittovaltuusto käytti liiton korkeinta päätäntävaltaa liittokokousten välillä. Liittovaltuusto mm. hyväksyi liiton vuosittaiset toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä tilinpäätökset ja toimintakertomukset.

Liittohallitus nimesi työvaliokunnan, joka valmisteli asioita liittohallitukselle, toteutti liittohallituksen päätökset sekä päätti toimintaohjesääntönsä mukaisista asioista.

Metallityöväen Työttömyyskassan edustajiston vaalit järjestettiin samaan aikaan yhteistyössä Metalliliiton liittokokousvaalien kanssa. Työttömyyskassan edustajisto valitsi työttömyyskassan hallituksen ja valtuuston jäsenet.

LiittokokousvaalituloksetMuokkaa

Ensimmäiset yhtenäisen Metalliliiton vaalit järjestettiin marraskuussa 1971.

vaalit vaaliliittojen paikat ja ääniosuus äänestys-
aktiivisuus
a b c d e f
SDP SKDL
Vas.
Kesk. Deva
SKP
SMP
PS
Muut
1971 249
53,6 %
215
46,2 %
1
0,2 %
63,7 %
1975 259
50,3 %
241
47,1 %
6
2,1 %
74,2 %
1979 233
50,5 %
211
44,9 %
14
4,2 %
73,4 %
1983 256
52,8 %
199
41,9 %
14
4,2 %
2
1,1 %
65,3 %
1987 49,4 % 35,6 % 3,1 % 11,6 % 0,6 % 60,8 %
1991 52,5 % 45,2 % 0,2 % 0,1 % 2,3 % 57,7 %
1996 55,6 % 42,5 % 1,3 % 0,3 % 0,3 % 48,5 %
2000 56,3 % 42,3 % 1,0 % 0,2 % 51,5 %
2004 58,1 % 40,9 % 0,6 % 0,1 % 0,3 % 55,1 %
2008 60,9 % 37,7 % 0,7 % 0,4 % 0,2 % 48,9 %
2012 295
61,7 %
165
36,5 %
1
0,5 %
2
0,7 %
1
0,2 %
0
0,3 %
44,2 %
aMetallin yhteistyön vaaliliitto (sosiaalidemokraatit ja sitoutumattomat)
bMetallin vaikuttajat -vaaliliitto (vasemmistoliittolaiset ja sitoutumattomat)
cMetallin keskustan vaaliliitto, Keskustan ja sitoutumattomien vaaliliitto
dMetallin demokraattinen vaihtoehto (1987), Kommunistien ja sitoutumattomien vaaliliitto,
Jäsenvaltaa Metalliin vaaliliitto, Itsenäisen Metallin puolesta -vaaliliitto, Metallin jäsenten ääni
eMetallin perussuomalaisten vaaliliitto
fMuut vaaliliitot (1983–1987), Vaaliliittojen ulkopuoliset (1987–2012), Metallin remonttiryhmä (1991)
Lähteet: Ketola 2007[4], Korkeaoja 2008[5], SAK 1985[6], Metallityöväen liitto 2006[7], 2008[8] & 2012,[9].

Toimisto-organisaatioMuokkaa

Liiton keskustoimisto oli Helsingissä.

Eri puolilla maata oli 11 aluetoimistoa (Helsinki, Turku, Pori, Hämeenlinna, Tampere, Karhula, Varkaus, Jyväskylä, Vaasa, Oulu, Tornio).

KoulutusMuokkaa

Metallityöväen Liitolla oli oma kansanopisto, Murikka-opisto, joka toimii edelleen ja järjestää ammattiyhdistyskoulutusta ja työyhteisöjen työhyvinvointiin liittyvää koulutusta. Lisäksi liiton aluetoimistot järjestivät useita tapahtumia ja koulutustilaisuuksia alueillaan. Niiden järjestämä koulutus oli paikallisista tarpeista lähtevää.

TutkimustoimintaMuokkaa

Metalliliitto teki säännöllisin väliajoin jäsentutkimuksia. Lisäksi liitto tuotti metalliteollisuuden ja autoalan toimialakatsaukset vuosittain. Samoin liitto julkaisi vuosittain palkkakehitysraportteja.

KansainvälisyysMuokkaa

Metalliliitto kuului eurooppalaiseen teollisuustyöntekijäin järjestöön IndustriALL - European Trade Union ja kansainväliseen teollisuustyöntekijäin järjestöön IndustriALL Global Union. Pohjoismaista yhteistyötä tehtiin Pohjoismaiden teollisuustyöntekijät Nordic IN -järjestön kanssa.

Poliittiset sidonnaisuudetMuokkaa

Ammattiliitto tuki SDP:n Paavo Lipposen presidentinvaalikampanjaa 31900 eurolla vuoden 2012 vaaleissa.[10]. Vuoden 2014 eurovaaleissa liitto tuki Vasemmistoliiton Erno Välimäen kampanjaa 10000 eurolla[11] sekä Kari Uotilan kampanjaa 5000 eurolla [12].

Vasemmistoliitto julkisti elokuussa 2009, että Metalliliitto oli puolueen suurin tukija ay-liikkeessä. Metalliliitto tuki puoluetta kahden vuoden aikana 33 000 eurolla.[13]

LähteetMuokkaa

  1. de Fresnes, Tulikukka: Teollisuusliitto tulee, Metalli, TEAM ja Puuliitto jäivät historiaan: "Nyt puhutaan palkankorotuksista" 17.5.2017. Yle. Viitattu 26.8.2017.
  2. a b c d Historia 1899–2004 2010. Metallityöväen Liitto. Viitattu 17. toukokuuta 2010.
  3. Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty I. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1944–1956, s. 298, 307–309, 332, 434-435. Otava, 2005. ISBN 951-1-20418-1.
  4. Eino Ketola: Suomen Metallityöväen Liitto 1961-1983.
  5. Jenni Korkeaoja: Punainen Metalli. Kommunistit ja kansandemokraatit Suomen Metallityöväen Liitossa vuosina 1899–1983, s. 207, 259, 313, 366. Metallin Vasemmisto, 2008. ISBN 978-952-92-4263-4.
  6. Heikki Kehälinna & Harri Melin: Elvytyksestä uusiin haasteisiin. Näkökulmia SAK:n kasvuun ja muutokseen 1970-luvulla (SAK 1985), liite 8.
  7. Vaalitilastoja (Metallityöväen liitto 2006)
  8. Vaalitulos vahvistettiin (Metallityöväen liitto 5.5.2008)
  9. Vaalitulos Metalliliitto 2012
  10. Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Presidentinvaalit 2012: Lipponen, Paavo Tapio. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Viitattu 22.10.2012.
  11. Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Europarlamenttivaalit 2014. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Viitattu 4.6.2014.
  12. Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Europarlamenttivaalit 2014. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Viitattu 4.6.2014.
  13. Tradeka tuki vasemmistoliittoa 100 000 eurolla Iltalehti 13.8.2009