Wikipedia

Skateholmin kalmistot

Skateholmin kalmistot sijaitsevat Skateholmissa Trelleborgin lähellä Skånessa Ruotsissa muinaisen Itämeren eli Litorinameren rannalla. Paikka on kuuluisa monista hyvin säilyneistä ihmisten ja koirien haudoista, joita on tutkittu toistasataa. Kalmistot ovat muodostuneet asuinpaikkojen ympärille, joita tunnetaan ainakin yhdeksän. Haudat ja eräät esineet on ajoitettu vuosiin 5 800−4 300 eaa.[1][2] eli mesoliittiselle ja neoliittiselle kivikaudelle. Esineistön perusteella sen väestö kuului Ertebøllen kulttuuriin.

Skateholmin kalmistot
Skateholms gravfält
Sijainti

Skateholmin kalmistot
Koordinaatit 55°23′11.16″N, 13°28′52.67″E
Valtio Ruotsi
Historia
Tyyppi kalmisto
Huippukausi mesoliittinen kausi

Asuinpaikan muinainen ympäristö muokkaa

Jääkauden aikana suuret mannerjäätiköt sitoivat runsaasti vettä itseensä ja valtamerien vedenpinta aleni kymmeniä metrejä. Silloin Pohjanmerellä paljastui suuria alueita nykyistä merenpohjaa, ja esimerkiksi Tanskan nykyiset salmet ja saaret sekä Etelä-Ruotsin väli Bornholmiin olivat tällöin maatuneet. Boreaalisella ja atlanttisella ilmastokaudella meri kohosi peittäen asteittain alleen edellä mainitut maa-alueet sekä yhdisti silloisen Itämeren salmen kautta valtameriin. Itämeren silloista vaihetta kutsutaan Litorinamereksi, ja se on ollut silloin jopa neljä kertaa suolaisempi kuin nyt, mutta ei vielä yhtä suolainen kuin valtameret. Tällaisessa murtovedessä viihtyivät sekä suolaisen että makean veden eliöstöt. Meriyhteys on piristänyt rannikon ekosysteemiä ja tuonut lisää väestöä seudulle.[3]

Skateholmin asuinpaikka on sijainnut suojaisan laguuniksi luonnehditun lahden hiekkarannoilla. Toistaiseksi on epäselvää, mikä on tuonna aikana ollut vedenpinnan tarkka korkeus. Yleisesti ottaen tiedetään, että merivesi on käynnyt jopa 5−6 metriä nykyistä korkeammalla, mutta vielä ei voida sanoa, sijaitsivatko asuinpaikat tuolloin saarissa vai niemissä. Merivesi on kuitenkin kohonnut hiljalleen ja asuinpaikkoja on jouduttu hylkäämään ja asettumaan hieman kauemmaksi rannasta. Siksi kohteen lähiympäristöstä on löytynyt yhdeksän asuinpaikkaa, joita merkitään kirjallisuudessa roomalaisilla numeroilla I−IX. Lopulta meri peitti asuinpaikat alleen, mikä auttoi orgaanisen materiaalin säilymistä nykypäiviin asti. Paikka sijaitsee nykyään noin 600 metrin[4] päästä Itämeren rannasta.[5][1][6]

Tutkimukset muokkaa

Tutkimukset aloitettiin keväällä 1980 Lundin yliopiston alaisuudessa Lars Larssonin johdolla, ja ensimmäiset kohteet olivat Skateholm I ja II. Koska aineistoa tuli runsaasti, eri laitosten välillä jouduttiin tekemään laajaa poikkitieteellistä yhteistyötä. Hanke alettiin tuntea nimellä ”Skateholm projektet”, jonka tarkempi määrittely kulki myös nimellä ”A Late Mesolithic Settlement at a South Swedish Bay”. Kaivausten edistymisestä raportoitiin myös kansainvälisessä kirjallisuudessa ja lehdistössä. Skateholm I ja II tutkittiin kokonaan vuosina 1980–1984. Muut löydetyt kohteet tutkitaan joskus myöhemmin.[7][4]

Elinkeinot muokkaa

Skateholm I ja II eroavat luumateriaalin perusteella hieman toistaan. Asuinpaikka I:ssä löytyi prosentuaalisesti laskettuna enemmän suolaisen veden kalaa, hylkeitä ja villisikoja. Kalan luita oli hyvin runsaasti, joten kalastus on ollut merkittävä elinkeino. Asuinpaikalla II olivat enemmistönä makean veden kalat ja saksanhirvet. Määrät voivat kertoa ympäristön ja elintapojen muutoksista. Löytöjen perusteella vaikuttaa siltä, että asuinpaikka on ollut ympärivuotisessa käytössä.[8][9][10]

Luuanalyysissä on löydetty 89 eläinlajia, ja siihen sisältyy kalojen, vesilintujen, petolintujen ja nisäkkäiden luita. Nisäkkäitä olivat muun muassa harmaahylje, saksanhirvi, villisika, metsäkauris, karhu, majava, villikissa, näätä, saukko ja kärppä, lintuja pelikaani, suula ja etelänkiisla. Erikoinen löytö oli ketun alaleuan luu. Ketun hampaiden kunnosta pääteltiin, että se on ollut kesy ja elänyt vankeudessa.[9][7][8]

Vuonna 1983 tutkitiin kauempana muinaisen lahden pohjukassa ollutta asuinpaikkaa. Siellä oli merkkejä asumuksen paalutuksesta, ja sieltä löydettiin kotieläinten luita. Löydöissä esiintyi karjaa, sikaa ja lammasta, mutta villien eläinten luita oli hyvin vähän. Karjaa on saatettu käyttää vetoeläiminä.[9]

Asuinpaikat muokkaa

Skateholm I muokkaa

Skateholm I tutkimusalue oli viljeltyä maata kooltaan 80×50 metriä, ja sen mesoliittinen kulttuurikerros eli maakerros, jossa esiintyy ihmistoiminnan jälkiä, tutkittiin kokonaan. Alue oli muinaiseen mereen päättyvä matala rinne, jonka huipulta löytyi asumuksen painanne (11×7 metriä). Asumisen jälkeen mäelle noussut merivesi huuhtoi sieltä kulttuurikerroksen kokonaan pois. Muualla sitä jäi kuitenkin vielä jäljelle. Kulttuurikerroksesta löydettiin muun muassa kivisiä kirveitä, pieniä talttakirveitä, hakkuja, poikkiteräisiä nuolenkärkiä, poran- ja kairanteriä ja kaapimia sekä eläinten luita. Luusta tai sarvista on valmistettu harppuunan kärkiä, talttoja ja tikareita sekä piikkejä. Näistä yli kymmenen oli koristeltuja. Asuinalue saattaa olla laajempikin, sillä ympäristöstä löytyi pii-iskoksia ja -esineitä. Kaivauksissa löytyi vielä neoliittiseen kivikauteen, pronssi- ja rautakauteen sekä keskiaikaan liittyviä esineitä.[4][7][10]

Kulttuurikerroksesta tai heti sen alta löydettiin 64 ruumishautaa, joissa 20 vainajaa on asteltu hocker-asentoon istualleen tai kyljelleen makaaen. Tiukassa hocker-asennossa polvet nostetaan rintaa vasten ja jalat vedetään kiinni pakaroihin. Löysässä hocker-asennossa polvet ovat kyllä taivutettuina, mutta asento muistuttaa sikiöasennossa makaamista tai kyykyssä istumista.[11] Seitsemän hautaa sisälsi koiran jäännöksiä. Useassa haudassa on ihmisvainajien tai koirien päälle levitetty punamultaa. Hauta-antimia löytyi vain vähän, ja niitä olivat muutamat piisäleet, poikkiteräiset nuolenkärjet ja ruokalahjat.[4]

Kulttuurikerroksen rikkoivat hautojen lisäksi eräät pylväänjäljet ja kuopanteet. Mäen päällä ollutta painannetta arvellaankin majanpohjaksi. Silloin pylväänjäljet olisivat johtuneet kattoa kannattelevista pylväistä, joista toinen oli melko paksu. Koska majan alueelta löytyi Ertebøllen keramiikkaa, saattaa maja olla nuorempi kuin haudat sen ympärillä. Vanhempi asutus sijaitsi vanhempien hautojen luonna mäen alla ja nuorempi asutus ylempänä mäen päällä. Mäen päälle on jouduttu muuttamaan meriveden kohoamisen takia, ja saari on hylätty tultaessa neoliittiselle kaudelle, koska tila yksinkertaisesti loppui.[7][10]

Muita rakenteita olivat syvemmälle kaivetut jätekuopat. Myös asuinpaikoilla yleiset kiviliedet löytyivät myös täältä. Liesistä talteen otetut hiilenpalat tutkittiin, jolloin selvisi käytetty puuaines. Polttopuuna on käytetty varmasti ympäröivän metsän puita. Siellä kasvoi hiilianalyysin perusteella ainakin tammea, saarnea, lehmusta, jalavaa, hasselpähkinää, pyökkiä, vaahteraa, poppelia, seljaa ja mäntyä.[10]

Löytömateriaalista teetettiin joitakin radiohiiliajoituksia. Jätekuoppa oli täynnä palaneita hasselpähkinän kuoria ja ne ajoitettiin 6 020 BP eli 4 900 eaa.[2]. Kultturikerroksesta haudan numero 9 läheltä talteen otetut hiilenpalat antoivatajoitukseksi 5 800 ja 5 790 BP eli 4 650 eaa.[2]. Tutkimusalueen ulkopuolelta savimaasta löydetty hiilenpala oli 6 900 BP (5 800 eaa.[2]). Tämä löytö antaa odottaa vielä vanhemman asuinpaikan löytymistä. Asuipaikalla asuttiin 1 000−1 500 vuotta, ja siellä asuttiin samaan aikaan kuin Skateholm II:ssa.[10][1]

Skateholm II muokkaa

Skateholm II on kooltaan noin 60×40 metriä, ja se tutkittiin Lars Larssonin johdolla vuosina 1981−1984. Se sijaitsi noin 120 metriä pohjoiseen Skateholm I:stä, ja myös täältä löydettiin mesoliittisia asumuksen pohjia ja hautoja. Muinainen merenpinnan kohoaminen huuhtoi myös täällä kulttuurikerrosta pois, mutta siitä huolimatta löytöaineisto oli runsas. Vaikka asutus alkoi hieman aiemmin kuin Skateholm I:ssä, asutettiin kohdetta yhtä kauan. Ympäristöstä löytyi lisää piikivestä valmistettuja esineitä, joten asuinpaikka saattaa olla suurempikin. Eräiden liesien radiohiiliajoitus antoi ajoituksia pronssikauden lopulta. Kohde on ollut asuttu varsin pitkään.[12][1]

Asuinpaikalle on haudattu vähemmän ihmisiä kuin Skateholm I:een. Haudoista löytyi 22 ihmisen ja 5 koiran luurankoa. Kaksi koiraa on haudattu yksinään ja kolme yhdessä ihmisen kanssa. Vain yksi ihminen oli haudattu hocker-asentoon, missä suhteessa kalmisto eroaa suuresti Skateholm I:stä. Täällä on ripoteltu punamultaa vain ihmisten päälle, kun Skateholm I:ssä koiratkin saivat osansa. Tämä kalmisto on myös tiiviimpi, sillä tiiviin pääjoukon muodostavat 14 hautaa, ja loput 8 hautaa sijaitsevat kauempana. Yhden haudan reunaa kiersi tumma juova, joten siitä tehtiinkemiallinen analyysi. Analyysin mukaan se oli puisten kehysten jäänne. [12][13][14]

Kalmiston keskellä oli tumma pyöreä alue, jota kiersi kapea ja matala oja. Ojan sisään jäännyttä aluetta peitti punamultakerros, ja sen kulttuurikerros oli mustan väristä. Tämän kerroksen lävisti paalunjäljet, joista yksi oli suuri. Paikalla saattoi seistä kiinteä rakennelma. Ojasta löydettiin eläinten luita ja useita ankeriaan selkäruotoja. Lars Larsson tulkitsi alueen kulttipaikaksi, joka sijaitsi osittain maahan kaivetussa majassa.[9]

Asuinpaikkalöydöistä määritettyjä radiohiiliajoituksia on tehty muutama. Ne ovat 6 910 ± 70 BP, 6 590 ± 70 BP, 6 380 ± 70 BP, 6 300 ± 100 BP, 6 050 ± 100 BP ja 5 470 ± 105 BP. Kalibroituina nämä ajoitukset ovat välillä 5 800−4 300 eaa.[2] eli mesoliittisen kivikauden lopusta alkaen. Yksi vainaja on ajoitettu ja sijoittuu yllä olevien aikojen sisälle.[1]

Skateholm III muokkaa

Alueelta nostettiin vuosina 1931−1932 maata ruoppaamalla pinnasta kerros soraa. Tällöin havaittiin noin 20 hautaa tuhoutuneen. Vuonna 1932 F. Hansen dokumentoi osittain tuhoutuneen ruumishaudan, joka otettiin samalla talteen. Se kuului naiselle, joka makasi selällään, ja tämä ajoitettiin vuonna 1987 radiohiiliajoituksella 5 850 ± 90 BP [10] (4 700 eaa.[2]), eli se sijoittuu myöhäiseen mesoliittiselle kaudelle. Jos muutkin tuhoutuneet haudat olivat samalta kaudelta, kasvoi mesoliittinen asuinalue 500 metrillä länteenpäin. Samalla tutkittiin uudestaan 25−50 metriä leveä ja 140 metriä pitkä alue koekuoppien avulla, ja nyt onnistuttiin löytämään asuinpaikka. Tutkimuksessa löydettiin runsaasti pii-iskoksia sekä säleitä ja kaapimia. Myös nuotiolla rikki palaneita kiviä oli runsaasti. Tutkimusalueen kaakkoispää on säilynyt parhaiten, ja siellä on kulttuurikerrosta jäljellä 10−40 senttimetriä paksu kerros. Merenpinnan vaihteluiden ja radiohiilaiajoitusten perusteella Larsson päättelee Skatehom II:n olleen ensimmäinen asuinpaikka, ja I ja III ovat seuranneet sitä tässä järjestyksessä.[15][10]

Skateholm IV−XI muokkaa

Skateholm IV sijaitsee matalan harjateen päällä Skateholmså-joen äärellä ja on kooltaan 110×50 metriä. Skateholm-projektin puitteissa alue haravoitiin ja irtolöydöt poimittiin talteen. Löydöt olivat piikiven iskoksia, säleitä ja säleytimiä, kaapimia ja palanutta piitä. Inventoijat arvioivat, että asuinpaikka sisältää jäänteitä mesoliittisen ja neoliittisen kivikauden vaihteesta.[16]

Skateholm V tutkittiin saman projektin puitteissa. Kooltaan noin 50×50 metrinen alue sisälsi mesoliittisia löydöksiä, joita otettiin koekaivauksessa talteen. Skateholm VI on kooltaan 60×50 metriä ja sisälsi myös mesoliittisia löydöksiä.[17][18]

Muut asuinpaikat VII−IX tutkittiin yhtä pintapuolisesti tai heikommin kuin kohteet IV−VI, joten ruumishautoja tai asumuksen pohjia on vielä mahdollista löytää tulevaisuudessa.

Lähteet muokkaa

  • Bogucki, Peter & Crabtree, Pam J.(toim.): Ancient Europe 8000 B.C. - A.D. 1000: Encyclopedia of The Barbarian World. New York, USA: Thomson & Gale, 2004. ISBN 0-684-31421-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.12.2013). (englanniksi)
  • Fahlander, Fredrik: ”3”, A Piece of the Mesolithic Horizontal Stratigraphy and Bodily Manipulations at Skateholm, s. 29–45. teoksesta "Fahlander, Fredrik & Oestigaard, Terje: The Materiality of Death - Bodies, burials, beliefs". Oxford, Englanti: Archaeopress, 2008. ISBN 978-1-4073-0257-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.12.2013). (englanniksi)
  • Nilsson, Liv: Dynamic Cadavers-A "Field-Antropological" Analysis of the Skateholm II Burials, s. 5-17. Lund, Ruotsi: Archaeological Review 4, 1998. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.12.2013). (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Fahlander, 2008, s.35
  2. ↑ a b c d e f Uwe Danzeglocke: Radiohiiliajoituksen kalibrointiohjelma CalPal Universität zu Köln: Radiocarbon Laboratory. Viitattu 5.12.2013. (englanniksi)
  3. ↑ Larsson, Lars: Land, water and symbolic aspects of the Mesolithic in southern Scandinavia (pdf) .waspress.co.uk. 2003. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 5.12.2013. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Skateholm I Riksantikvarieämbetet. 22.4.1987. Swedish National Heritage Board. Viitattu 10.12.2013. (ruotsiksi)
  5. ↑ Fahlander, 2008, s.33
  6. ↑ Bogucki & Crabtree: Ancient Europe, 2004, s.140-141
  7. ↑ a b c d Larsson, Lars: The Mesolithic Settlement and Graveyard from Skateholm, Southern Sweden. Mesolithic Miscellany, 1981, 2. vsk, nro 1, s. 4-5. York, England: University of York. ISSN 0259-3548. linkki (pdf). (englanniksi)
  8. ↑ a b Larsson, Lars: The Skateholm Project: More Graves and a Newly-Discovered Cemetery. Mesolithic Miscellany, 1983, 4. vsk, nro 1, s. 4-7. York, England: University of York. ISSN 0259-3548. Artikkelin verkkoversio (pdf). (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Larsson, Lars: The Skateholm Project. Mesolithic Miscellany, 1985, 6. vsk, nro 1, s. 1-5. York, England: University of York. ISSN 0259-3548. linkki (pdf). (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  10. ↑ a b c d e f g Larsson, Lars: A 7000 Year Old Site at the Southern Coast. New Things about Old Things from Skateholm, Southern Sweden. Mesolithic Miscellany, 1982, 3. vsk, nro 1, s. 3-5. York, England: University of York. ISSN 0259-3548. Artikkelin verkkoversio (pdf). (englanniksi)
  11. ↑ Etnografiaa: Migration-diffusion, myös valokuva
  12. ↑ a b Skateholm II Riksantikvarieämbetet. 22.4.1987. Swedish National Heritage Board. Viitattu 10.12.2013. (ruotsiksi)
  13. ↑ Nilsson, Liv, 1998, s.6
  14. ↑ Fahlander, 2008, s.37
  15. ↑ Skateholm III Riksantikvarieämbetet. 22.4.1987. Swedish National Heritage Board. Viitattu 10.12.2013. (ruotsiksi)
  16. ↑ Skateholm IV Riksantikvarieämbetet. 22.4.1987. Swedish National Heritage Board. Viitattu 10.12.2013. (ruotsiksi)
  17. ↑ Skateholm V Riksantikvarieämbetet. 22.4.1987. Swedish National Heritage Board. Viitattu 10.12.2013. (ruotsiksi)
  18. ↑ Skateholm VI Riksantikvarieämbetet. 22.4.1987. Swedish National Heritage Board. Viitattu 10.12.2013. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Skateholmin_kalmistot&oldid=22190958”