Avaa päävalikko

Pelikaani (Pelecanus onocrotalus) on isokokoinen pelikaanilintu.

Pelikaani
Pelican.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Pelikaanit Pelecanidae
Suku: Pelecanus
Laji: onocrotalus
Kaksiosainen nimi

Pelecanus onocrotalus
Linaeus, 1758

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pelikaani Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pelikaani Commonsissa

Pelecanus onocrotalus

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Pelikaani on iso lintu, pituutta sillä on 140-170 senttimetriä ja siipien kärkiväli on 275-290 senttiä. Pelikaani painaa noin 9–15 kilogrammaa. Laji eroaa kiharapelikaanista värityksen osalta. Pelikaani on lähes kokonaan valkoinen ja siipisulat ovat mustat. Vain silmien ympärillä ja jaloissa on vaaleanpunaista. Nuoret yksilöt ovat harmaita ja niillä on tummat siipisulat.

LevinneisyysMuokkaa

Pelikaani asuu kaakkoisessa Euroopassa ja Aasiassa Mongoliaan saakka. Maailman populaatio on kooltaan 270 000–290 000 yksilöä. Se talvehtii koillisessa Afrikassa. Noin 50 prosenttia kaikista pelikaaneista lisääntyy Tonavan suistoalueella.

Pelikaaneja on tavattu Suomessa vain harvoin: Turussa 1605,[2] Karjaalla 1839 ja Pyhäjoella 7. toukokuuta 1925.[3]

ElinympäristöMuokkaa

Elinympäristönä ovat suot ja matalat järvet sekä jokien suistot. Pesiminen vaatii laajat järviruokokasvustot.

LisääntyminenMuokkaa

Pelikaani pesii suurina yhdyskuntina, joissa voi olla jopa 30 000 paria. Yhdyskunnat saattavat sijaita kaukana vesialueesta. Pesä sijaitsee maassa, tavallisesti ruovikossa. Pelikaani munii kaksi munaa, joita haudotaan 29–36 päivää. Poikaset kuoriutuvat alastomina, ja saavat mustahkon untuvapuvun. Sukukypsyyden pelikaanit saavuttavat noin 3–4-vuotiaina.

RavintoMuokkaa

Pelikaanit syövät kaloja, joita pyydystävät matalasta vedestä uimalla pinnassa. Saalistus tapahtuu parvissa, jolloin parvi ui laajana kaarena, ja linnut paimentavat kalaparven ahtaalle, alkaen sitten kerätä niitä venyvään kurkkupussiinsa. Päivittäinen ruuantarve on 900–1 200 grammaa, ja keskimääräinen saaliskala Euroopassa on 300–600 grammaa painava karppi.

LähteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Pelecanus onocrotalus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  2. Väitöskirjoissa uskoa enemmän kuin tietoa ts.fi. 24.8.2009. Viitattu 6.10.2019.
  3. Rariteettikomitea BirdLife Suomi. Viitattu 19.10.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Lemmetyinen, Risto 1989: Pelikaani Turussa vuonna 1605 - Suomen ensimmäinen kirjattu lintuhavainto? - Lintumies 4.1989 s. 173. LYL.
  • Rariteettikomitea
  • Pelikaani Lintukuva.fi-verkkopalvelussa