Sinikka Kallio
Sinikka Sisko Nevanlinna (sukunimi vuoteen 1958 Kallio-Visapää; 2. helmikuuta 1917 Rauma – 19. maaliskuuta 2002 Helsinki)[1] oli suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän käytti vuodesta 1958 kirjailijanimenään Sinikka Kalliota.[2]
Henkilöhistoria muokkaa
Kallio pääsi ylioppilaaksi 1935 Lappeenrannan yhteiskoulusta ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kouluneuvos Niilo Visapää (1904–1979) ja toinen vuodesta 1958 professori Rolf Nevanlinna (1895–1980).lähde?
Kirjallinen tuotanto muokkaa
Kallion oma kirjallinen tuotanto ajoittuu pääasiassa 1940- ja 1950-luvuille. Esikoisteos, ylioppilasromaani Vahasydän, ilmestyi 1946, samoin esikoisrunokokoelma Siivet.[2]
Kallio on suomentanut muun muassa Thomas Mannin, Rainer Maria Rilken, T. S. Eliotin, José Ortega y Gassetin, Dag Hammarskjöldin ja Georges Simenonin teoksia.
Teokset muokkaa
- Vahasydän, romaani. Otava 1946
- Siivet, runoja. Otava 1946
- Kolme vuorokautta, romaani. Otava 1948
- Neljästi minä palaan: metamorfooseja. Otava 1948
- Kaislakerttu: kertomus. Otava 1950
- Sils-Maria, runoja. Otava 1950
- Santiagon simpukka: matkaesseitä ja kuvasarjoja Espanjasta. Otava 1952
- Kuvista ja kuvaamisesta: esseitä taiteen ja kirjallisuuden ilmiöistä. Otava 1955
- Puita: neljä harjotelmaa, novelleja. Otava 1966 (nimellä Sinikka Kallio)
Palkinnot muokkaa
- Parnasson esseepalkinto 1955
- Valtion kääntäjäpalkinto 1975, 1985
- Mikael Agricola -palkinto 1980
- Kordelinin säätiön suomentajan palkinto 1984
- Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kunniajäsen 1997
Lähteet muokkaa
- Suomen kirjailijat -tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Eteläkarjalaisia kirjailijoita: Sinikka Nevanlinna
Viitteet muokkaa
- ↑ Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 94. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Kallio, Sinikka”, Otavan kirjallisuustieto, s. 365. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.