Saanto
Saanto on oikeudellinen toimi, jonka tuloksena tietylle henkilölle syntyy tietty oikeusjärjestyksen takaama oikeus. Nimitys liittyy erityisesti kiinteän ja irtaimen omaisuuden omistusoikeuteen. Laajasti määritellystä nimityksestä käytetään usein ilmaisua oikeussaanto. Saanto on oikeussystematiikkaan liittyvä yläkäsite, jolla ei oikeudellista ratkaisua tehtäessä ole välitöntä merkitystä. Toisinaan sillä vain viitataan yksityiskohtaisiin omistusoikeuden siirtymissääntöihin. Saanto voi olla yksityisoikeudellinen oikeustoimi (kuten kauppa, lahja tai vaihto), viranomaisen päätös (esimerkiksi pakkolunastus tai ulosotto) tai tosiasiallinen tapahtuma (kuten perintö tai valtaus).[1][2][3]
Saannot jaetaan itsenäisiin ja johdannaisiin saantoihin. Itsenäinen saanto on joko kumoava eli ekstinktiivinen, jolloin se kumoaa edeltäjän oikeuden (esimerkiksi lunastus tai löytö), tai alkuperäinen eli originaarinen, jolloin omistusoikeus syntyy itsenäisesti toisesta henkilöstä riippumatta eikä esineellä ole entuudestaan omistajaa (nautinta tai valtaus). Alkuperäinen saanto voi perustua myös esineen valmistamiseen, jolloin syntyy uusi esine, tai liittämiseen tai yhdistämiseen. Kumoavassa saannossa omistusoikeus siirtyy henkilöltä toiselle, jolloin edellinen omistusoikeus kumoutuu ja syntyy uusi edellisestä riippumaton omistusoikeus (kuten löydössä tai lunastuksessa).[2]
Johdannaisessa eli derivatiivisessa saannossa omistusoikeus siirtyy henkilöltä toiselle, eikä uusi omistaja saa edeltäjäänsä parempaa oikeutta, vaan oikeuden pätevyys ja laajuus riippuu edeltäjän oikeudesta. Se voi olla oikeustoimi elävien henkilöiden kesken (kuten kauppa, lahja tai vaihto), lakimääräinen, perustua testamenttiperimykseen tai olla viranomaisen pakkotäytäntö (kuten ulosmittaus).[3] Johdannaisten ja kumoavien saantojen yhteisnimitys on omistajanvaihdossaannot.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Oikeustiede:saanto Tieteen termipankki. 14.01.2014. Viitattu 14.1.2014.