Ulosotto

ulosottoviranomaisen suorittama laiminlyödyn velvoitteen pakkotäytäntöönpano

Ulosotto on ulosottoviranomaisen suorittama laiminlyödyn velvoitteen pakkotäytäntöönpano.

Ulosotto Suomessa

muokkaa

Ulosotto tarkoittaa joko ulosmittausta eli rahamääräisen velvoitteen täytäntöönpanoa, irtaimen esineen tai kiinteistön luovutustuomion pakkotäytäntöönpanoa, hallinnan palauttamista esimerkiksi häädön yhteydessä taikka teetto-, kielto- ja sietämistuomioiden täytäntöönpano. Myös lapsen huoltoon tai tapaamisoikeuteen liittyvän päätöksen toteuttaminen on yksi ulosoton muoto.[1]

Suomessa tehdään vuosittain noin 2–3 miljoonaa yksityishenkilöä, yritystä, tai julkisyhteisöä koskevaa ulosottohakemusta, joilla yritetään periä yhteensä miljardien eurojen arvosta saatavia[2]. Ulosottoviranomaisena toimii Suomessa valtakunnallinen Ulosottolaitos, jonka alueellisia täytäntöönpanoyksiköitä johtaa kihlakunnanvouti[3]. Ulosoton velalliset ovat pääsääntöisesti luonnollisia henkilöitä, joista palkansaajat muodostavat suurimman osan.[2]

Ellei velallisella ole rahaa, voidaan häneltä ulosmitata muuta omaisuutta. Omaisuus myydään joko julkisella pakkohuutokaupalla tai muulla tavalla. Saadut rahat käytetään velkojen maksuun.[2] Velallinen saa maksuhäiriömerkinnän, jos hänen varat ja tulonsa ovat niin pienet, ettei ulosmittausta voida suorittaa. Myös yli 17 kuukauden pituinen ulosotto viimeksi kuluneiden 2 vuoden aikana tai ulosoton välttämiseksi tehty maksusuunnitelma johtaa maksuhäiriömerkintään.[4][5]

Ulosoton hakija on tyypillisesti institutionaalinen velkoja, useimmiten julkisyhteisö. Velkojat odottavat tavallisesti passiivisena, mihin tulokseen ulosottomiehen toimet johtavat.[2] Yksityisoikeudellisen velvoitteen täytäntöönpano ulosmittauksella edellyttää Suomessa tuomioistuimen tuomiota, mutta julkisoikeudellinen saatava, kuten vero, voidaan ulosmitata ilman maksuvelvollisuuden juridista vahvistamista[1].

Ulosoton tilastoja

muokkaa

Vuoden 2023 aikana 520 000 eri henkilöllä oli ulosotossa jossakin vaiheessa vuotta yksi tai useampia vireilletuloja ja vireilläolojaksoja. Kunkin kuukauden lopussa vireilläoloja oli keskimäärin 249 000 henkilöllä. Vuodenvaihteessa 2023 velallisista noin 38 prosentilla oli velkoja ulosotossa korkeintaan 1 000 euroa. Noin 66 prosentilla velallisista velkaa oli korkeintaan 10 000 euroa. Suuria yli 50 000 euron velkoja oli ulosotossa 12,6 prosentilla velallisista. Vuoden 2023 lopussa vireillä oli keskimäärin 7 asiaa ja 29 000 euroa velallista kohden. Uusista velallisista 52 prosenttia selvisi veloistaan maksamalla. Varattomuuseste todettiin noin 10 prosentin kohdalla. Ulosoton pitkittyessä tilanne tavallisesti muuttuu.[6] Noin 65–70 prosenttia runsaasta miljoonasta vuosittaisesta ulosmittauksesta kohdistuu velallisen toistuvaistuloon eli palkkaan, eläkkeeseen tai elinkeinotuloon. Vuonna 2023 oli 3 660 toteutunutta omaisuuden realisointia.[6] Vuosina 2014–2023 perintäprosentit ovat vaihdelleet 40:n ja 53:n välillä, rahamääristä mitattuna 35:n ja 44:n välillä.[6]

Ulosoton kulut

muokkaa

Velallinen ei joudu maksamaan palkan ulosmittauksessa muita Ulosottolaitokselle maksettavia ulosottomaksuja kuin kahtena ensimmäisenä vuotena perittävät taulukkomaksut. Muita ulosottomaksuja ovat velallisen maksama myyntimaksu, velkojan maksamat käsittelymaksu ja tilitysmaksu sekä täytäntöönpanomaksu ja valvonnan myöhästymismaksu.[7] Vuonna 2023 ulosottomaksut (n. 89 milj. euroa) kattoivat 80 prosenttia Ulosottolaitoksen toimintamenoista.[6]

Ulosotossa ei ole varsinaista korkoa, mutta velallinen maksaa ulosotossa lisäksi velkojalle lakisääteistä viivästyskorkoa.

Ulosotossa maksetaan ensin velkojalle kertynyt lakisääteinen viivästyskorko, sen jälkeen pääoma. Kun velka on maksettu kokonaan pois, maksatukseen tulevat perintä- ja oikeudenkäyntimaksujen korot, niiden jälkeen vielä varsinaiset perintä- ja oikeudenkäyntimaksut.[8]

Ulosoton helpotukset

muokkaa

Velalliselle ulosotossa annettavia helpotuksia on kolmenlaisia:

  • Palkan ulosmittauksen aloittamista voidaan lykätä, jos velallinen on ollut ennen ulosmittausta pitkään työttömänä.[9]
  • Jos velallisen maksukyky on olennaisesti heikentynyt, ulosottopidätys voidaan määrätä säännönmukaista pienemmäksi, jotta velalliselle itselleen jäisi enemmän varoja käyttöönsä.[10]
  • Sen jälkeen, kun palkan ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden, velalliselle on annettava vapaakuukausia, jos: 1) ulosmittaus on toimitettu tulorajaulosmittauksena; 2) ulosmittaus on toimitettu jättämällä ulosmittaamatta kaksi kolmasosaa palkasta; 3) velallisen välttämättömät asumiskustannukset tai muut elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään määrään nähden korkeat; tai 4) keskeyttämiseen on erityinen syy. Vapaakuukausia annetaan 1–4 kpl.[11]

Ulosottovelan vanheneminen

muokkaa

Ulosottovelka vanhenee 15 vuodessa ulosottotuomion antamisesta. Poikkeuksena yksityishenkilöltä saadut velat, jotka vanhenevat 25 vuodessa erääntymisestään tai 20 vuodessa ulosottotuomion antamisesta. Julkisoikeudelliset maksut vanhenevat kuitenkin lopullisesti jo viidessä vuodessa maksuunpano- tai maksun määräämisvuotta seuraavan vuoden alusta laskettuna. Velkojen vanheneminen edellyttää kuitenkin sitä että velallinen osaa pyytää itse velan vanhentuneeksi julistamista.[12] Elatusapusaatavien vanhentumisesta on säädetty erikseen.[13]

Ulosoton oikeussuojakeinot

muokkaa

Ulosoton muutoksenhakukeinoja ovat ulosottomiehen itseoikaisu ja ulosottovalitus käräjäoikeuteen sekä täytäntöönpanoriidaksi kutsuttu menettely.[14]

Ulosottoviranomaisen lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä saa tehdä kantelun Ulosottolaitoksen keskushallinnolle. Kantelun ratkaisee valtakunnanvouti tai hänen määräämänsä johtava hallintovouti. Valtakunnanvoudin tai apulaisvaltakunnanvoudin toimista tehdyn kantelun ratkaisee oikeusministeriö.[15]

Muita valituskanavia ovat ylimmät laillisuusvalvojat, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri.[16]

Yhtenä oikeusturvan takeena on myös viranomaismenettelyyn kuuluva vahingonkorvausvastuu. Julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon, jos tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu.[16]

Toimeentulotuki

muokkaa

Toimeentulotukihakemuksen laskelma tehdään tilille todellisuudessa tulleiden rahojen perusteella, siis ulosoton jälkeen, joten henkilölle saattaa syntyä oikeus toimeentulotukeen ulosoton vuoksi. Jos toimeentulotuen hakija lyhentää vapaaehtoisesti ulosotossa olevaa velkaansa, ulosoton maksu ei vähennä huomioitavan tulon määrää. Ulosottolaitoksen vahvistaman maksusuunnitelman mukainen maksu rinnastuu kuitenkin palkan ulosmittaukseen, eikä suoritusta voida silloin pitää tosiasiassa vapaaehtoisena. Ulosoton maksusuunnitelmassa on vahvistettu määrä, jonka hakija maksaa itse ulosottoon. Maksu vähennetään hakijan ulosotossa huomioon otettavista tuloista. Jos toimeentulotuen hakija saa pelkästään etuuksia, joita ei voida ulosmitata, esimerkiksi yleistä asumistukea ja lapsilisää, vahvistetun maksusuunnitelman mukaista maksua ei voida vähentää toimeentulotukihakemuksen laskelman tuloista.[17]

Velkajärjestely

muokkaa

Jos velan määrä on suuri suhteessa maksukykyyn ja velat ovat olleet jo pitkään ulosotossa, velallinen voi hakea lakisääteistä yksityishenkilön velkajärjestelyä.

Velkaneuvonta

muokkaa

Ta­lous- ja vel­ka­neu­von­taa saa val­tion oi­keus­a­pu­toi­mis­tois­ta. Neu­von­ta on mak­su­ton­ta.[18]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palstat 775–778.
  2. a b c d Koulu, Risto & Lindfors, Heidi: Velkavastuun toteuttaminen luottoyhteiskunnassa. Oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2016.
  3. Ulosottolaitoksen toimintayksiköt - Ulosottolaitos ulosottolaitos.fi. Viitattu 10.2.2021.
  4. Ulosottokaari finles.fi. 31.12.2018. Oikeusministeriö. Arkistoitu 1.2.2019. Viitattu 17.1.2019.
  5. Varattomuus ja maksuhäiriömerkinnät Ulosottolaitos. Viitattu 27.9.2023.
  6. a b c d Ulosottolaitos: Ulosotto Suomessa (pdf) (Ulosottolaitoksen tilastoja vuodelta 2023) ulosottolaitos.fi. Viitattu 20.4.2024.
  7. Ulosottolaitos: Ulosottomaksut ulosottolaitos.fi. Viitattu 20.4.2024.
  8. Velkaopas Kuluttajaliitto. 12.10.2020. Viitattu 27.9.2023.
  9. Ulosottokaari (4 luku 51a §) Finlex.
  10. Ulosottokaari (4 luku 51 §) Finlex.
  11. Ulosottokaari (4 luku 53 §) Finlex.
  12. Velan vanhentuminen Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Viitattu 26.9.2023.
  13. Velkaopas Kuluttajaliitto. 12.10.2020. Viitattu 27.9.2023.
  14. Ulosottokaari (10 luku) Finlex.
  15. Ulosottokaari (10 luku 27 §) Finlex.
  16. a b Selvitys URA-hankkeen vaikutuksista, luku 4.3.5, sivu 21 (pdf) (Ulosottolaitoksen sisäinen selvitys vuoden 2020 rakenneuudistuksen toimivuudesta ja vaikutuksista) Ulosottolaitos. Viitattu 22.4.2024.
  17. Toimeentulotuen soveltamisohje (pdf) Kela. Viitattu 20.4.2024.
  18. Talous- ja velkaneuvonta oikeus.fi.

Aiheesta muualla

muokkaa