Vaihto

Wikimedia-täsmennyssivu

Vaihto tarkoittaa oikeustieteessä sopimusta, jolla irtaimen tai kiinteän esineen omistusoikeus luovutetaan toiselle siten, että vastikkeena on jotakin muuta kuin rahaa. Kun vastikkeena on sekä rahaa että tavaraa, pidetään oikeustointa vaihtona, jos tavaran arvo on vähintään puolet vaihdetun esineen arvosta. Jos tavaran arvo on vähemmän kuin puolet koko arvosta, on kyseessä kauppa.[1][2]

Vaihtoon sovelletaan samoja oikeussääntöjä kuin kauppaankin. Kiinteistön vaihdossa on noudatettava kiinteistön kauppaa koskevia määräyksiä.[2] Tilusvaihdoksi nimitetyssä maanmittaustoimituksessa maatilan tiluksia vaihdetaan toisen tilan tiluksiin. Se voidaan tietyin edellytyksin toimittaa, vaikka tilojen omistajat eivät kykene sopimaan vaihdosta.[1] Vaihto on menettänyt merkitystään sopimusmuotona, mutta se on melko tavallinen esimerkiksi auto- ja maatalouskonekaupassa.[3]

Vaihtoon sovelletaan kauppalakia (355/1987). Myyjän rahavaatimukseen sovelletaan samoja määräyksiä kuin kaupassakin. Myyjän vastaanottaman tavaran osalta hän on samassa asemassa kuin tavaran ostaja. Jos tavara osoittautuu virheelliseksi, voi myyjä vaatia sopimuksen purkamista, virheen korjaamista, hinnanalennusta tai vahingonkorvausta.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. a b Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  3. a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 936.