Oscar Wergeland (kenraali)

Joseph Frantz Oscar Wergeland (1815 Kristiansand, Norja – 19. elokuuta 1895 Kristiansand), tunnetaan myös vain kenraali Wergelandina, oli norjalainen kenraali, kartografi, sotilaallisen hiihtokoulutuksen alullepanija ja puistojen puolestapuhuja.

Oscar Wergeland 1860-luvulla.

Wergelandin patsas Ravnedalenissa.

Tausta

Wergeland syntyi opettaja ja rovasti Nicolai Wergelandin (1780–1848) ja kulttuuripersoona Alette Dorothea (aik. Thaulow) Wergelandin kuopuksena Kristiansandissa. Nicolai oli köyhä lukkarinpoika Bergenistä, josta tuli sittemmin eräs Eidsvollin itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajia. Isä-Nicolailla oli myös merkittävä rooli maan ensimmäisen yliopiston perustamisessa. Hän oli eräs maan perustuslain laatijoista, ja hän myös ehdotti Norjan parlamentille sen nykyistä nimeä Storting. Suvun nimi tulee Verklandin maatilasta Sognissa. Alette oli virkamies (norj. byskriver) Henrik Arnold Thaulowin tytär ja aktiivinen kulttuuripersoona.

Wergelandin perheestä tuli muutoinkin Norjan näkyvimpiä kulttuuriperheitä. Hänen isoveljensä oli runoilija Henrik Wergeland (1808–1845) ja sisarensa kirjailija Camilla Collett (1813–1895). Kodissa käytiin paljon keskusteluja kulttuurista, Ranskan vallankumouksesta, Rousseaun lastenkasvatusfilosofiasta ja yleensä moderneista aiheista.

Perhe muutti Eidsvolliin 1817, jossa hänen isänsä oli jo kolme vuotta aikaisemmin ollut eräs maan itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajia. Oscar Wergeland oli ainut sisaruksista, joka muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa vuonna 1859.

Elämä ja ura

Oscar kasvoi Eidsvollissa. Hän kävi upseerikoulutuksen sotakorkeakoulussa (norj. Krigsskolen) Kristianiassa, minkä lisäksi hän opiskeli topografiaa, kartografiaa ja geometriaa Tukholmassa ja Pariisissa.

Koulutuksensa jälkeen hän toimi 11 vuotta kartanpiirtäjänä ja hänen kädenjälkeään ovat ensimmäiset painetut norjalaiset aluekartat, joista ensimmäinen julkaistiin 1845. Samaten ensimmäinen norjalaisten koulujen käyttämä Norjan kartta oli hänen käsialaansa. Eräs hänen kartoistaan palkittiin taide- ja teollisuusnäyttelyssä New Yorkissa 1853. Hän toimi myös sotakorkeakoulussa kalligrafian ja piirustuksen opettajana ja kuninkaan adjutanttina (norj. ordonansoffiser). Hän osallistui tositoimiin Skånessa 1848 ja uudelleen norjalais-ruotsalaisten vartiojoukkojen mukana Slesvigissä 1849 ja 1850. Vuosina 1852–1853 hän oli vuoden mittaiselle opintomatkalla ulkomailla.

Wergeland palasi synnyinkaupunkiinsa upseerina 1859 ja vietti siellä loppuelämänsä. Hänet nimitettiin kenraalimajuriksi 1880, ja hän oli Kristiansandske infanteribrigaden ja Kristiansandin linnoitusten päällikkö 1868–1893. Kotipaikkakunnallaan hän otti aktiivisesti osaa elinkeinoelämään, kaupunkisuunnitteluun, urheiluun, paikallispolitiikkaan ja puolustuspoliittisiin kysymyksiin. Hän perusti muun muassa Norjan vanhimman hiihtoseuran, Christianssands ski- og skøyteklubbin (1862). Wergelandin ansioiksi lasketaan myös hiihdon sisällyttäminen osaksi sotilaskoulutusta, mikä osaltaan vaikutti merkittävästi lajin ”kansallisurheilustatukseen” Norjassa. Wergelandin vaikutuksesta Kristiansandiin perustettiin tunnetut puisto- ja virkistysalueet Wergelandsparken, Baneheia ja Ravnedalen, minkä lisäksi hänen kädenjälkensä näkyy kaupungin puistomaisten katujen yleiskuvassa.

Kenraali Wergelandin kuoltua 19. elokuuta 1895 runoilija Vilhelm Krag teki hänelle muistorunon, jossa hänet mainitaan Ravnedalenin puiston perustajana. Puistossa on Gustav Lærumin hänestä tekemä pronssinen muistomerkki, ja Grimin kaupunginosassa on hänen mukaansa nimetty katu Wergelandsveien.

Perhe

Oscar Wergelandilla oli ensimmäisestä avioliitostaan kaksi tytärtä, Ragnhild (1847, Kristiania) ja Ebba (1852, Kristiania). Toisesta avioliitostaan Caroline Hagemannin (s. 1841, Tønsberg) kanssa hänellä oli tyttäret Sigrid (1863, Kristiansand) ja Luise (1871, Kristiansand). Luise Wergeland on hahmona Vilhelm Kragin romaanissa Min Barndoms Have yhtenä hänen lapsuudenihastuksistaan, joka kuolee viisivuotiaana tuberkuloosiin.

Kirjallinen tuotanto

• Skiløbingen, dens historie og krigsanvendelse (1865).