Olukonda
Olukonda kylä Oshikoton alueella Pohjois-Namibiassa alueella, jota aiemmin kutsuttiin Ambomaaksi. Se on Olukondan vaalipiiri vaalipiirin keskus. Siirtomaa-aikana, Saksan Lounais-Afrikassa sitä kutsuttiin ”Pohjoisen pääkaupungiksi”.[1] Olukonda on parhaiten tunnettu siitä, että se on entinen Suomen Lähetysseuran lähetysasema Ondongassa Onayenan vaalipiirissä
| Olukonda | |
|---|---|
  Olukonda |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Namibia |
| Alue | Oshikoton alue |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
Olukonda oli suomalaisten toinen lähetysasema Ambomaalla ja koko maailmassa. Se perustettiin v. 1871, vain vuosi ensimmäisen lähetysaseman, Omandongon jälkeen.[2]
Olukonda on kuuluisa erityisesti sen takia, että se oli Martti Rautasen pitkäaikainen kotipaikka, ja nykyään siellä sijaitseekin Nakambale-museo, joka saa nimensä Rautasen ambokielisen nimen, Nakambale (‘hatun kanssa, ts. mies, joka käyttää hattua’) mukaan.
Olukondan historiaa muokkaa
Lähetysaseman perustaminen muokkaa
Suomalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Ambomaan Omandongolle, ensimmäiselle lähetysasemalleen vuoden 1870 heinäkuussa. Seuraavana vuonna, 1871, perustettiin Olukondan lähetysasema, joka aluksi oli sivuasemana. Olukondassa asui Ondongan perintöruhtinas Kambonde Nakwayanpoika, joka oli lähetyssaarnaajille tuttu siitä, että he olivat yöpyneet tämän luona matkallaan länteen Uukwambin heimon luo.
Kambonde oli ollut heille ystävällinen, ja hän toivotti suomalaiset tervetulleiksi. Olukondaan oli Omandongolta matkaa vähän yli 20 kilometriä länteen, ja aseman paikaksi Kambonde antoi paikan, johon hänen hovistaan oli 15 minuutin matka. Olukondaan ryhtyi asemaa rakentamaan Karl Emanuel Jurvelin, joskin hän sai Kambonden vihat niskoilleen nuhdeltuaan tätä pakanallisesta menosta, ja pahaksi onneksi vielä Jurvelinin koirakin sattui puremaan Kambondea. Jurvelin sai kuitenkin rakennettua kaksi pientä pyöreää majaa lähetysaseman rakennuksiksi.[2]
Vuoteen 1880 tullessa Olukondan lähetysaseman työntekijänä oli Gustaf Mauritz Skoglund, joka oli saapunut lähetyskentälle 1871. Hän oli joutunut olemaan Ambomaalla ilman tulevaa puolisoaan, kunnes hänen morsiamensa Amalia Alexandra Natalia Ingman (o.s. Stark) pääsi Afrikkaan. Heidät vihittiin, mutta Skoglund sairastui pian häiden jälkeen malariaan ja kuoli huhtikuun 22. päivä vuonna 1880.
Skoglund oli saavuttanut kuningas Kambonden luottamuksen, ja kun suruviesti tälle tuotiin, tämä oli ollut kauan hiljaa ja sanonut: “Minun sydämeni ja pääni ovat niin täynnä kyyneleitä, etten voi mitään puhua. … Hän oli minun totinen ystäväni ja auttajani, minä itken häntä aina.”
Tärkeälle paikalle kuninkaan hovin läheisyyteen asettui nyt Martti Rautanen, joka muutti 8. heinäkuuta 1880 Olukondan asemalle. Tästä paikasta tulikin hänen kotinsa elämän loppuun saakka.
Olukondassa Rautanen käänsi koko Raamatun oshindongan kielelle, mutta tässä tehtävässä Skoglund oli ollut hänen edeltäjänsä, sillä tämä oli jo kääntänyt vuosina 1877–78 Matteuksen ja Markuksen evankeliumit tälle kielelle.
Vuonna 1887 juuri Ambomaalle ensimmäiselle työkaudelleen saapunut Frans Hannula asettui Olukondaan Rautasten naapuriksi.[3]
Neuvottelut muiden lähetysjärjestöjen kanssa Olukondassa muokkaa
Katoliset muokkaa
Vuonna 1879 katoliset lähetyssaarnaajat Ranskasta halusivat perustaa lähetysaseman Olukondaan ja saivat Skoglundin toimiessa tulkkina luvan tähän kuningas Kambondelta. He katoliset päätyivät lopulta kuitenkin Oukwanyaman heimon alueelle.[4]
Reinin lähetys muokkaa
Vuonna 1891 suomalaiset lähetyssaarnaajat ja Reinin lähetyksen edustajat neuvottelivat Olukondassa siitä, missä saksalaiset voisivat tehdä lähetystyötä ambolaisten keskuudessa. Aluksi esillä olivat länsi-Ambomaan heimo Ongadjerassa. Sinne piti kuitenkin kulkea Uukwambin kautta, ja viimemainitun heimon kuningas Negumbo ei halunnut päästää matkalaisiaan sinne. Syynä ilmeisesti oli se, ettei Negumbo halunnut sallia ongadjeralaisten saavan lähetyssaarnaajia keskuuteensa siksi, ettei hänellä itselläkään niitä ollut. Näin saksalaiset päätyivät työskentelemään Oukwanyaman heimon alueelle, josta katoliset olivat poistuneet vain parin vuoden työskentelyn jälkeen. Tämä onnistui siitä syystä, että Oukwanyaman ja Ongondan välille oli juuri solmittu uhrimenoin vahvistettu rauha.[5]
Lähetysjohtaja vierailu muokkaa
Vuonna 1900 lähetysjohtaja Jooseppi Mustakallio suoritti ensimmäisen lähetysjohtajan tarkastusmatkan Ambomaalle. Ensimmäinen kohde oli Olukonda. Siellä aamunkoitteessa hänen silmiinsä osui tämän lähetysaseman kirkon risti:
»Mitä näinkään ensimmäiseksi, kun noustuani yön levolta katsoin ulos ikkunasta? Risti! Ensimmäinen näky oli ristinmerkki. Melkein vastapäätä huonettani vähän matkan päässä kohosi Olukondan seurakunnan kirkko ja kirkon läntisessä päässä pyhä ristinmerkki… Valtavan vaikutuksen teki tämä ristin tervehdys minuun.»
Hieman myöhemmin Olukondassa juhlittiin lähetyksen 30-vuotisjuhlaa 600 hengen ollessa läsnä. Ensimmäisistä lähetyssaarnaajista olivat jäljellä enää Martti Rautanen ja tämän puoliso Frieda. Samassa yhteydessä päätettiin perustaa uusi lähetysasema Ongondaan, nimittäin Ontanangaan.[6]
Kuninkaan kaste muokkaa
Vuonna 1912, ensimmäisenä adventtina, joka osui joulukuun 1. päivälle, Olukondassa kastettiin kuningas Nambala Kadhikwanpoika yhdessä 56 muun ambolaisen kanssa. Kuninkaan uudeksi nimeksi tuli Martin Elifas. Lähetyssaarnaajat katsoivat nyt, että pakanuus oli Ondongan heimossa voitettu, sillä pakanallisen ylipapin toimi, joka kuului kuninkaalle, lakkasi nyt olemasta. Tätä tapahtumaa verrattiin siihen, kun Rooman valtakunnan keisari Konstantinus Suuri kääntyi kristinuskoon.[7]
Suuri kaste vuonna 1905 muokkaa
Vuonna 1905 Olukondassa kastettiin 40 vaimoa ja 14 lasta. Olennainen osa tätä toimitusta oli se, että kastetut puettiin länsimaisiin vaatteisiin, joiden käyttö sen jälkeen erotti heidät kastamattomista pakanoista.
Vuoteen 1905 saakka kastettavien vaatteet oli saatu Suomesta, mutta nyt hererokapinan vuoksi Suomesta lähetetyt tavarat viipyivät matkalla, ja Frieda Rautanen ja hänen tyttärensä Johanna joutuivat ompelemaan vaatteet kastettaville.
Vaateongelma alkoi pikkuhiljaa tulla ratkaistuksi, kun ambomiehet alkoivat käydä töissä etelässä ja alkoivat vaatettaa ensin itsensä ja sitten myös perheensä. Samoin käsityönopetus, joka alkoi tehostua naisopettajien saavuttua Ambomaalle, vaikutti tämän ongelman ratkaisuun.[8]
Ensimmäinen maailmansota muokkaa
Suomalaiset onnistuivat pysymään erossa maailmansotaan liittyneistä toimenpiteistä. Lähestulkoon ainoa kosketus sotaan oli se, että englantilaisten Ambomaalle saapuneiden joukkojen komentaja, majuri S. M. Pritchard miehineen leiriytyi Ondjumbaan Olukondan lähelle ja kävi tapaamassa suomalaisia ja tutustumassa Onandjokwen sairaalaan, jolle Pritchard lupasi apua. Ondjumbassa piti hoviaan kuningas Martin Elifas.[9]
Lounais-Afrikan hallinto siirtyi ensin Britannialle ja Kansainliiton perustamisen jälkeen Etelä-Afrikan unionille.
Nälänhätä 1915–16 muokkaa
Vuosina 1915–16 nälänhätä ja punatauti koettelivat Ambomaata. Ambomaalaiset nimittivät punatautia “nälän koiraksi”, sillä se seurasi nälkää kuin koira isäntäänsä. Onandjokwen sairaala piti sulkea joulukuussa 1915, ja Olukondassakin lähetysaseman piirissä kuoli nälkään lähes 40 henkeä.[10]
Olukondaan haudattuja suomalaisia:[11] muokkaa
- Liina Glad (1870–97)
- Kaarle Fredrik Kontio (1866–97)
- Martti Rautanen (1845–1926)
- Reinhold Rautanen (1876–1927)
- Frieda Rautanen (1854–1937)
- Johanna Rautanen (1883–1966)
Kirkko muokkaa
1888 Olukondaan ryhdyttiin rakentamaan varsinaista kirkkoa, joka valmistui seuraavana vuonna. Olukondasta tuli näin varsinainen lähetysasema, ja Omulongaa nimitettiin sen “filiaaliksi”.[12]
Kolehdin keruu muokkaa
Ensimmäinen kolehdin keruu Ambomaalla järjestettiin Olukondassa vuonna 1894. Ambolaisilla ei ollut rahaa, ja kolehdin keräämisen luontaistuotteina arveltiin luovan kirkkoon markkinatunnelman. Niinpä lähetyssaarnaajat valmistivat läkkipellistä erityisiä “kolehtirahoja”, joiden arvo oli yksi Englannin penni. Seurakuntalaiset saivat maksuja luonnontuotteistaan näinä läkkipeltirahoina ja saattoivat sitten laittaa näitä kolehtilaatikkoon. Kolehdin avulla hankittiin seurakunnalle tarpeellisia asioita. Esim. vuonna 1879 eräässä kolehdissa kertyi 110 kolehtirahaa, ja vuonna 1899 samoin 288 rahaa. Noin vuosikymmen tämän rahan käyttöönoton jälkeen Saksan siirtomaavallan raha alkoi syrjäyttää kolehtirahan.[13]
Olukonda nykyisin muokkaa
Sekä kirkko että lähetysaseman muut rakennukset, jotka vielä ovat olemassa, julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi vuonna 1992. Ne tunnetaan yhteisellä nimellä Olukonda National Monument (‘Olukondan kansallinen muistomerkki.’) Lähetysaseman päärakennus muodostaa Nakambale –museon, ja vaikka kirkko ei olekaan säännöllisessä käytössä, siellä järjestetään usein vihkiäisiä. Rautanen ja hänen perheensä on haudattu kirkkomaalle. Lähistöllä on leirintäalue, jonka on rahoittanut Suomen valtio.[14][15]
Olukondassa on enemmän kuin viisi koulua, ja uuden aluevaltuutetun Darius "Mbolondondo" Shikongo aikana Olukonda on kasvanut suureksi ja kehittyneeksi kyläksi. Lähellä Nakambale-museota on klinikka sekä myös Lyaangula Centre, joka on nimetty pastori Efraim Angulan mukaan, käsittäen sukupuolten tasa-arvokehitystä tukevan viraston.
Lähteet muokkaa
- Peltola, Matti: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.
Viitteet muokkaa
- ↑ NamibWeb.com: Olukonda National Monument namibweb.com. Viitattu 25.07.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Peltola 1958, s. 46.
- ↑ Peltola 1958, s. 97, 261.
- ↑ Peltola 1958, s. 44, 68–70, 74, 79, 260.
- ↑ Peltola 1958, s. 124–126.
- ↑ Peltola 1958, s. 130–131, 138.
- ↑ Peltola 1958, s. 143–144.
- ↑ Peltola 1958, s. 164.
- ↑ Peltola 1958, s. 178.
- ↑ Peltola 1958, s. 184.
- ↑ Peltola 1958, s. 103–104, 188, 261.
- ↑ Peltola 1958, s. 106–107, 109.
- ↑ Peltola 1958, s. 118.
- ↑ Jabier Leandro Sobradillo: Nakambale Museum and rest camp. Ondangwa (Namibia) 4.5.2010. Baobab Guides. Arkistoitu 25.4.2012. Viitattu 25.07.2014. (englanniksi)
- ↑ Karita Immonen: Nakambale — Trip to the Past 12.06.2006. Embassy of Finland in Windhoek. Viitattu 25.07.2014. (englanniksi)