Kaarlo Kalliala
Kaarlo Lauri Juhani Kalliala (s. 3. marraskuuta 1952 Helsinki) on suomalainen pappi ja teologi. Hän toimi Turun arkkihiippakunnan piispana vuosina 2011–2021.[1]
| Kaarlo Kalliala | |
|---|---|
 piispa Kaarlo Kalliala |
|
| Turun arkkihiippakunnan piispa | |
|
6.1.2011–31.1.2021
|
|
| Edeltäjä | Kari Mäkinen |
| Seuraaja | Mari Leppänen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. marraskuuta 1952 Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Puoliso | Eija Kalliala |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Teologian lisensiaatti |
| Uskonto | evankelis-luterilainen |
Elämä muokkaa
Kalliala valmistui ylioppilaaksi Vaasan lyseosta vuonna 1971 ja teologian kandidaatiksi (vastaa nykyistä teologian maisteria) Helsingin yliopistosta 1977. Hänet vihittiin samana vuonna papiksi Vaasassa. Teologian lisensiaatiksi Kalliala valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1982.[1] Hän on tutkinut roomalaiskatolisen teologin Karl Rahnerin ajattelua ja erityisesti Rahnerin käsitystä sakramentaalisesta todellisuudesta.
Vuonna 1977 Kalliala toimi seurakunnan virallisena apulaisena Alahärmässä ja vuonna 1978 vt. kirkkoherrana Kaskisissa. Vuosina 1979–1982 hän toimi Helsingin yliopistossa vs. dogmatiikan assistenttina. Kalliala työskenteli merimiespastorina Rotterdamin suomalaisessa merimieskirkossa 1983–1989. Hän oli Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniajohtaja 1989–1998.[1] Näihin vuosiin osui myös Suomea kohdannut lama, joka teki diakoniatyöstä erityisen tärkeää ja haastavaa. Vuodesta 1998 Kalliala toimi Turun tuomiokapitulin hiippakuntadekaanina. Kalliala valittiin Turun arkkihiippakunnan piispaksi lokakuussa 2010, ja silloinen arkkipiispa Kari Mäkinen vihki hänet piispanvirkaan loppiaisena 6. tammikuu 2011.[1][2] Kalliala luovutti virkansa tunnukset ja jäi eläkkeelle 31. tammikuuta 2021.[3]
Kallialalla oli piispana toimiessaan useita luottamustehtäviä. Hän on toiminut muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakonian ja sielunhoidon toimikunnan puheenjohtajana 2012–2016, Rikosseuraamusalan hengellisen työn neuvottelukunnan puheenjohtaja 2012–2021 sekä Kirkon diakonian neuvottelukunnan puheenjohtaja vuodesta 2017–2020.
Piispana ollessaan Kalliala toimi useissa eri rooleissa uskontodialogin ja uskonnollisten toimijoiden välisen yhteistyön edistämisessä. Hän on toiminut Kirkko ja islam -työryhmän puheenjohtajana 2014–2016, Kirkon uskontojen kohtaamisen toimikunnan puheenjohtajana vuodet 2017–2019, uskontojenvälistä vuoropuhelua edistävän Euroopan uskontojohtajien neuvoston (ECRL) jäsenenä vuodet 2011–2020 sekä Uskontojen yhteistyöfoorumi Suomessa – USKOT-foorumin hallituksen varapuheenjohtajana 2013–2017 ja puheenjohtajana 2017[1]–2019[4].
Kalliala on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja on kirjoittanut runsaasti kolumneja muun muassa Turun Sanomiin, Kotimaahan ja Maaseudun Tulevaisuuteen. Hän toimi myös Turun arkkihiippakunnan vuosijulkaisun Tuoreen oliivipuun lehden päätoimittajana vuodet 1999–2010.[4]
Yksityiselämä muokkaa
Kaarlo Kallialan isoisä oli pankinjohtaja Kaarlo Julius Kalliala.
Kalliala on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista lasta[4].
Tuotanto muokkaa
- Muukalaisuuden aika. Helsinki: Suomen merimieskirkko, 1995. ISBN 952-90-6871-9.
- Heinimäki, Jaakko & Kalliala, Kaarlo & Norkola, Tero & Sisättö, Vesa: Napapaju. Sekovartisia selityksiä. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21068-9.
- Heinimäki, Jaakko & Kalliala, Kaarlo & Sisättö, Vesa: Pihlajanorsu. Selkärangattomia selityksiä. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22297-2.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Piispa Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunta. Viitattu 4.7.2019.
- ↑ Kaarlo Kalliala vihittiin Turun piispaksi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Piispa Kaarlo Kalliala jää eläkkeelle Turun seurakunnat. Viitattu 17.2.2021.
- ↑ a b c Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala – Esittely Piispa Kaarlo Kalliala. Viitattu 28.6.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
|
Edeltäjä: Kari Mäkinen |
Turun arkkihiippakunnan piispa 2011–2021 |
Seuraaja: Mari Leppänen |