Anna Itävaltalainen (Ranska)
Anna Itävaltalainen (esp. Ana de Austria, ransk. Anne d’Autriche); (22. syyskuuta 1601 Valladolid, Kastilian kruunu – 20. tammikuuta 1666 Pariisi, Ranskan kuningaskunta) oli espanjalainen prinsessa, Ranskan kuningatar, Ludvig XIII:n puoliso ja aurinkokuningas Ludvig XIV:n äiti.[1]
| Anna Itävaltalainen | |
|---|---|
.jpg) Kuningatar Anna Itävaltalainen kruunajaisasussaan, Peter Paul Rubens 1622–1625. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1601 Valladolid, Kastilia |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1666 (64 vuotta) Pariisi, Ranskan kuningaskunta |
| Vanhemmat | Filip III ja Margareeta Itävaltalainen |
| Puoliso | Ludvig XIII |
| Lapset | 6, neljä syntymässä kuollutta lasta 2 muuta, Ludvig XIV ja Filip I |
| Sukulaiset | Habsburg |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Suku muokkaa
Infanta, prinsessa Anna Maria Mauricia syntyi Espanjassa Habsburg-sukuun kuuluneiden vanhempien, Espanjan kuningas Filip III:n ja Margareeta Itävaltalaisen vanhimpana lapsena.[1] Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista vanhimmasta veljestä tuli kuningas Filip IV ja nuoremmasta sisaresta Maria Anna Espanjalaisesta tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna.
Avioliitto ja lapset muokkaa
Anna Maria kihlattiin 14-vuotiaana poliittisessa, huhtikuussa 1615 järjestetyssä kaksoisavioliitossa (jossa hänen nuorempi veljensä, 10-vuotias tuleva Filip IV naitettiin Ludvig XIII:n 13-vuotiaalle sisarelle Elisabet Ranskalaiselle) 14-vuotiaalle Ranskan kuningas Ludvig XIII:lle, joka oli hänen pikkuserkkunsa. He avioituivat 24. marraskuuta 1615.[1]
Heille syntyi kuusi lasta, joista kaksi nuorinta poikaa Ludvig ja Filip jäivät eloon ja elivät aikuisiksi.
- kuolleena syntynyt lapsi (6. joulukuuta 1619)
- pian syntymän jälkeen kuollut lapsi (14. maaliskuuta 1622)
- kuolleena syntynyt lapsi (1626)
- kuolleena syntynyt lapsi (11. huhtikuuta 1631)
Infanta Anna Itävaltalaisen ja Ludvig XIII:n avioituminen, Jean Chalette 1615 - Ludvig XIV (5. syyskuuta 1638 - 1. syyskuuta 1715), Ranskan ja Navarran kuningas
- Filip (21. syyskuuta 1640 - 8. kesäkuuta 1701), Orléansin herttua
Avioliitto ei ollut onnellinen vaan täynnä epäluuloja, ja aviopuoliso Ludvig koetti järjestää asiansa niin, ettei Anna saisi valtaa käsiinsä leskikuningattarena.[1] Ludvig kohteli vaimoaan viileän varautuneesti[1] eikä hänellä tiedetä olleen rakastajattaria. On mahdollista että aviomies oli kiinnostuneempi miehistä.
Kuningatar muokkaa
Vuonna 1625 George Villiers, Buckinghamin herttua, aiheutti skandaalin Ranskan hovissa paljastamalla intohimonsa kuningatarta kohtaan. Kuningatar Annan ahdinko paheni, kun suurta valtaa käyttävä kardinaali Armand de Richelieu, Ludvig XIII:n pääministeri vuosina 1624–1642, yritti estää häntä käyttämästä minkäänlaista vaikutusvaltaa puolisoonsa. Anna otti uskotukseen juonittelevan Chevreusen herttuatar Marie de Rohan-Montbazonin. Anna ja kuningataräiti Maria de' Medici epäonnistuivat yrityksessään saada Ludvig erottamaan Richelieu Narrien päivänä vuonna 1630.[1]
Kun kardinaali Richelieu julisti sodan Annan veljelle Filip IV:lle vuonna 1635, tämä pysyi myötätuntoisena Espanjalle. Richelieun vakoojat pitivät häntä tarkkailun alaisena, ja vuonna 1637 kardinaali nöyryytti häntä todistamalla, että hän oli vieraillut Val-de-Grâcen nunnaluostarissa käydäkseen maanpetturuuteen viittavaa kirjeenvaihtoa veljensä Filipin kanssa. Hänen asemaansa hovissa vahvistui kuitenkin hänen kahden, eloon jääneen poikansa syntymän jälkeen vuonna 1638 ja 1640.[1]
.jpg)
Leskikuningatar muokkaa
Ludvig XIII oli yrittänyt testamentillaan riistää Annalta oikeuden olla poikansa Ludvig XIV:n yksinomainen sijaishallitsija. Kun Ludvig kuoli toukokuussa 1643, nelivuotias Ludvig XIV kruunattiin kuninkaaksi, parlamentti kumosi testamentin ja asetti Annan sijaishallitsijaksi.[2] [1] Anna otti aseman vastaan, mutta jätti käytännön hallintotoimet pääministeri, kardinaali Jules Mazarinille, jonka juoruttiin olleen myös hänen rakastajansa.
Anna ja Mazarin olivat omistautuneita toisilleen, ja jotkut historioitsijat ovat tulleet siihen tulokseen, että he olivat salaa naimisissa. Yhdessä he kohtasivat kapinoiden sarjan, joka tunnetaan nimellä Fronde kapina (1648–1653). Kapinalliset pakottivat Annan erottamaan Mazarinin helmikuussa 1651, mutta noudattamalla uskollisesti kardinaalin ohjeita hän pystyi pitämään vihollisensa hajallaan. Kapina käytännössä romahti lokakuussa 1652, ja Mazarin palasi takaisin Pariisiin.[1]
Kun Ludvig XIV tuli täysi-ikäiseksi vuonna 1651, Anna siirsi vallan hänelle mutta vaikutti edelleen paljon kulisseissa poikansa kautta.[3] Vuonna 1659 Ranska solmi lopulta rauhan Espanjan kanssa, ja seuraavana vuonna Ludvig XIV avioitui Annan veljentyttären, infanta María Teresian, Filip IV:n ja Elisabet Ranskalaisen tyttären kanssa.[1]
Perintö muokkaa
Kardinaali Mazarinin kuoltua Anna vetäytyi vuonna 1661 luostariin, jossa hän kuoli viisi vuotta myöhemmin.[3] Alexandre Dumas'n kirjassa Kolme muskettisoturia Anna on keskeinen hahmo.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Anne of Austria | Queen of France & Regent of France | Britannica www.britannica.com. 12.2.2024. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Martin Mutschlechner: Philip III: marriage and offspring World of Habsburgs. Viitattu 25.4.2018.
- ↑ a b Anne d’Autriche 2006. Histoire en Ligne. Viitattu 4.10.2007. (ranskaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna Itävaltalainen Wikimedia Commonsissa
