Wikipedia

Anna Itävaltalainen (Ruotsin kuningatar)

Anna Itävaltalainen (16. elokuuta 1573 Graz – 10. helmikuuta 1598 Varsova) oli Puolan ja Ruotsin kuningatar avioliittonsa kautta Ruotsin ja Puolan kuninkaan Sigismund III Vaasan kanssa. Hänen katolinen uskonsa jätti hänet vieraaksi alamaisilleen sekä Ruotsissa että Suomessa. Hallitsijapari oleskeli Ruotsissa lyhyesti vain 1593–1594.

Kuningas Sigismund III:n ensimmäinen puoliso Itävallan arkkiherttua Karlin tytär Anna. Museoviraston historian kuvakokoelma.

ElämäkertaMuokkaa

Anna oli Sisä-Itävallan arkkiherttua Kaarle II:n ja Maria Anna Baijerilaisen tytär.

Annasta tuli Puolan Sigismundin ensimmäinen vaimo 31. toukokuuta 1592. Katoliselle kirkolle liitto tarjosi kiinnostavia mahdollisuuksia Itämeren piirissä, sillä Sigismund oli Ruotsin kuningas Juhana III:n ja Katariina Jagellonican poika ja Ruotsin kruununperijä, joka yhdistäisi valtakunnat personaaliunioniin. Paavi Klemens VIII oli jo aiemmin siunannut suunnitelman vastauskonpuhdistuksen ulottamisesta Ruotsiin. Paavin ja Annan sedän, keisari Maximilianin tuella avioliittosuunnitelma voitiin toteuttaa.

Monet Puola-Liettuan aateliset (szlachta) vastustivat avioliittoa ja Sigismundin ajamaa liittoutumista Itävallan Habsburgien kanssa. Kun Sigismund lähetti diplomaattisen saattueen noutamaan morsianta kardinaali Radvilan johdolla, Habsburgeja vastustavan puolueen kansleri Jan Zamojski vartioi rajoja estääkseen arkkiherttuatarta saapumasta maahan. Annen onnistui kiertää vartijat ja hänet kruunattiin Krakovassa Puolan kuningattareksi.

Ruotsin hallitseva kuningas Juhana III kuoli avioliiton solmimisvuonna marraskuussa ja Sigismund voitiin valita Ruotsin kuninkaaksi. Erimielisyydet kuninkaan siirtymisestä Ruotsiin viivyttivät Sigismudin lähtöä Puolasta syksyyn 1593 saakka. Annaa vaadittiin jäämään Puolaan takeeksi siitä, että Sigismund pitää Puolaa varsinaisena hallituspaikkanaan. Anna seurasi kuitenkin puolisoaan Ruotsiin, jossa hänet kruunattiin Ruotsin kuningattareksi Uppsalassa 19. helmikuuta 1594.

Tytär Anna Maria oli syntynyt aiemmin samana vuonna, ja Anna odotti toista lastaan. Puolalaiset vaativat, että Anna jättäisi tyttärensä takeeksi paluustaan Puolaan. Anna pelkäsi, että sama tapahtuisi Ruotsissa, mikäli hän synnyttäisi toisen lapsensa siellä. Toinen tytär Katariina syntyi 19.4.1594 Ruotsissa. Hänen ristiäisiään vietettiin Ruotsin hovissa juhlavin menoin, mutta lapsi kuoli vain kuukauden ikäisenä.[1]

Ruotsissa Sigismundin nousua valtaistuimelle pyrkivät vaikeuttamaan sekä ruotsalainen aateli että luterilainen papisto. Hänen vastustajiaan johti hänen setänsä, Södermanlandin herttua Kaarle, joka oli avioitunut Kristiina Holstein-Gottorpilaisen kanssa. Sigismund oli kosinut Kristiinaa ennen avioliittoaan Annan kanssa, ja Kristiina oli kieltäytynyt liitosta, koska ei halunnut luopua omasta uskostaan. Aviossa Kaarlen kanssa Kristiina pyrki toimimaan jatkuvasti Sigismundia vastaan.

Anna pyrki edistämään katolisuutta monin tavoin Tukholmassa ollessaan. Hän kutsui kaksitoista kerjäläistä viikoittain luokseen, tuki ruotsalaisten nuorten opiskelua Grazissa ja pyrki värväämään uusia sisaria Vadstenan birgittalaisluostariin.[1]

Annan yritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Hän ei puhunut ruotsia, ja hän piti ruotsalaisia kerettiläisinä ja kapinallisina. Hän ei esiintynyt julkisuudessa kuin pakon edessä. Hän joutui vastakkain leskikuningatar Gunilla Bielken kanssa osin uskonnollisista syistä, kun hän väitti Gunillan varastaneen arvoesineitä kuninkaanlinnasta. Lopulta Anna oli helpottunut voidessaan palata takaisin Puolaan. Hän totesi, että Ruotsi oli maa, jonne hän ei olisi mielellään lähettänyt edes pientä rakasta koiraansa.[1] Hänen lähtiessään Ruotsista heinäkuussa 1594 hänelle myönnettiin Linköping, Söderköping ja Stegeborg sillä ehdolla, että hän kunnioittaa näiden protestanttista uskoa.

Anna ei halunnut enää olla Ruotsiin liittyvissä asioissa osallisena. Hän jopa vastusti poikansa Władysławin nostamista Ruotsin kuninkaaksi tulevaisuudessa. Kuningasparin poistuttua Ruotsista valta siirtyi Kaarle-herttualle, joka löi Sigismundille uskolliset joukot Stånge-joen taistelussa.

Anna kuoli 10. helmikuuta 1598 Varsovassa synnytyksen aikaiseen verenvuotoon, ja myös hänen synnyttämänsä lapsi kuoli. Sigismund III nai vuonna 1605 Annan sisaren Konstanze Renate Habsburgin. Poliittiset asetelmat säilyivät Euroopassa vielä vuosikymmeniä. Annan ja Konstanzen veli keisari Ferdinand II (1578–1637) oli Kaarle-herttuan pojan Kustaa II Adolfin päävihollinen 30-vuotisessa sodassa.

LapsetMuokkaa

Heillä oli viisi lasta, mutta vain Władysław eli aikuiseksi:

  1. Anna Maria (23. toukokuuta 1593 – 9. helmikuuta 1600)
  2. Katharina (19. huhtikuuta 1594 – 16. toukokuuta 1594)
  3. Władysław Zygmund (9. kesäkuuta 1595 – 20. toukokuuta 1648), Puolan hallitsijana 1632–1648 Vladislav IV Vaasa. 1. puoliso Cecilia Renata, keisari Ferdinand II:n tytär, 2. puoliso Maria Ludovica Gonzaga, Mantovan herttuan tytär.
  4. Katharina (27. syyskuuta 1596 – 2. kesäkuuta 1597)
  5. Kristoffer (10. helmikuuta 1598 – 10. helmikuuta 1598)

GalleriaMuokkaa

  • Jan Szwankowskin tekemäksi sanottu varhainen muotokuva

  • Vaasa-portti Wawelissa on rakennettu 1595 Sigismund III perillisen syntymän muistoksi.

  • Annan arkku Sigismundin kryptassa Wawelin Katedraalissa (toinen vasemmalta).

  • Anna espanjalaisessa asussa. Sleesialaisen Marcin Koberin maalaus.

LähteetMuokkaa

  • Stålberg, Wilhelmina & Berg, P. G: 16 (Anteckningar om svenska qvinnor). P. G. Berg, 1864. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2017).
  • Pettegree, Andrew: Europe in the sixteenth century. Blackwell, 2002. 876136117. ISBN 063120704X.
  • Cornell, Jan & Grenholm, Gunvor: Den svenska historien. [Del] 4 : Gustav Vasa : riket formas. Bonnier, 1978. 872688615. ISBN 9100426679.

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ a b c Jussi Nuorteva: Anna Itävaltalainen www.kansallisbiografia.fi. 23.6.2000. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.3.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna_Itävaltalainen_(Ruotsin_kuningatar)&oldid=21392068”