Wikipedia

Carl Barks

yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 15. huhtikuuta 2008 kello 17.38 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Carl Barks (27. maaliskuuta 1901 – 25. elokuuta 2000)[1] oli maineikas yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan Disneyn eläinmaailmaan sijoittuvien sarjakuvien, erityisesti Aku Ankka -tarinoiden, piirtäjänä ja käsikirjoittajana. Barks kuuluu yhdysvaltalaisen sarjakuvamaailman arvostetuimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin taiteilijoihin.

Carl Barks
Carl Barks vierailulla Suomessa vuonna 1994.
Carl Barks vierailulla Suomessa vuonna 1994.
Henkilötiedot
Syntynyt27. maaliskuuta 1901
Merril, Oregon, Yhdysvallat
Kuollut25. elokuuta 2000
Grants Pass, Oregon, Yhdysvallat
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Carl Barks ei keksinyt Aku Ankkaa, mutta hän loi koko sarjakuvien universumin käytännöllisesti katsottuna tyhjästä hahmoineen. Hän keksi ankkojen asuinpaikan Ankkalinnan. Hän on luonut monia tunnettuja Disney-hahmoja kuten Roope Ankan ja Hannu Hanhen.[1]

Barks piirsi elämänsä aikana noin 6 500 sivua sarjakuvia. Luku vaihtelee siten, lasketaanko siihen mukaan yksisivuisia, käsikirjoituksia ja kansikuvapiirroksia.[2]

Barks aloitti Disney-uransa animaattorina, mutta siirtyi vähitellen kuvittamaan sarjakuvia. Jäätyään eläkkeelle hän jatkoi yhä Disney-hahmojen parissa ja laati aluksi käsikirjoituksia muille piirtäjille. Sen jälkeen hän ryhtyi maalaamaan omien tarinoidensa pohjalta Ankka-aiheisia öljyväritauluja.

Elämä ja ura

Ennen sarjakuvauraa

Carl Barks syntyi 27. maaliskuuta 1901. Hän kiinnostui pilakuvista ja niiden piirtämisestä jo yhdeksänvuotiaana perheen asuessa Kalifornian Santa Rosassa. Barks oli 15-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Barks joutui lopettamaan koulunsa kesken ja auttamaan maatilalla, koska ylimääräisiin työntekijöihin ei ollut varaa eikä muu perhe pystynyt äidin kuoltua tekemään kaikkea työtä.[3] Hän sai kuitenkin isältään luvan osallistua Landonin piirustuskoulun kirjekurssille, ja siitä heräsi lopullisesti hänen kiinnostuksena piirtämiseen. Hän ei kuitenkaan suorittanut kirjekurssia loppuun.

Kaksi vuotta myöhemmin hän yritti saada töitä pilapiirtäjänä San Franciscossa, mutta hänen töilleen ei ollut kysyntää.[3] Vuonna 1921 hän solmi ensimmäisen avioliittonsa, Pertle Turnerin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, Peggy ja Dorothy. Barks unohti piirtämisen ja alkoi tehdä töitä muun muassa autokauppiaana, junakiskojen pulttaajana ja veturikorjaamolla, vaikka pilapiirtäjän ura säilyi hänen suurena haaveenaan ja hän käytti vapaa-aikansa pilapiirrosten tekemiseen. Barks riiteli vaimonsa kanssa jatkuvasti, koska hän halusi edetä piirtäjänä kun taas Pertle vaati enemmän yhteistä aikaa. Vuonna 1928 Barks sai vihdoin haluamaansa työtä Calgary Eye Opener -lehdestä, joka suostui julkaisemaan hänen pilakuviaan. Kolme vuotta myöhemmin Barks sai samaisesta lehdestä vakituisen työpaikan, jolloin hän pystyi keskittymään piirtämiseen täysipainoisesti. Näihin aikoihin Barks ja Pertle erosivat.[4]

Barks alkoi etsiä uutta työpaikkaa ja kuuli Walt Disneyn etsivän käsikirjoittajia ja taiteilijoita. Hän lähetti yhtiöön piirrosnäytteitään ja sai töitä animaatioalalta vuonna 1935. Seitsemän vuotta Barks toimi sekä apulaisanimaattorina että gag-manina, joka vastaa tarinan vitseistä. Vuonna 1942 hän kuitenkin lopetti työnsä animaatioiden parissa.

Barks alkoi työskennellä kotonaan ja keskittyi yksinomaan sarjakuviin. Näihin aikoihin eli vuonna 1938 Barks meni uudelleen naimisiin, Clara Balken kanssa. Avioliitto oli aluksi onnistunut ja Clara auttoi Carlia tämän töiden tussaamisessa. Clara rupesi kuitenkin juopottelemaan ja saattoi humalaisissa raivokohtauksissaan välillä tuhota Carlin piirroksia ja omaisuutta. Ensimmäisen Roope Ankan Barks kertoi piirtäneensä motellissa, johon oli paennut Claran raivokohtauksia.[4] Tämäkin avioliitto päättyi avioeroon vuonna 1951.

Ensimmäiset sarjakuvat

 
Barksin tyylinäyte ensimmäisestä kokonaan omasta tarinasta Ryytimaa.

Barks siirtyi vuonna 1942 sarjakuvien pariin, ja hänen ensimmäinen täyspitkä tarinansa oli Pluto pelastaa laivan (Pluto saves the ship), jonka hän teki yhdessä Jack Hannahin kanssa. Pian hän siirtyi työskentelemään Western Publishing Companylle, joka oli suuri sarjakuvajulkaisija Yhdysvalloissa. Western omisti oikeudet myös Anselmi Pandaan, Nakke Nakuttajaan sekä muihin sen ajan tunnettuihin piirroselokuvahahmoihin, minkä vuoksi Barks piirsi alkuaikoinaan myös tarinoita, joissa pääosassa oli joku näistä hahmoista. Kyseisiä tarinoita on kuitenkin hyvin vähän (33) verrattuna Barksin Disney-tarinoihin.

Kaikki Barksin ei-Disney-eläinsarjakuvat julkaistiin 1970-luvun lopulla englanniksi kirjassa Barks Bear Book. Osa näistä tarinoista on nähty myös suomeksi 1980- ja 1990-luvuilla (mm. Tom ja Jerry -lehdessä).

Vuonna 1943 Barks piirsi ensimmäisen Disney-tarinansa Westernille. Se oli 10-sivuinen tarina Ryytimaa (Victory Garden), jonka käsikirjoituksen hän muokkasi alusta lähtien uusiksi. Barksilla oli kuitenkin vaikeuksia uransa alkuvaiheessa. Hän käytti apunaan esimerkiksi Floyd Gottfredsonin pitkiä Mikki Hiiri -seikkailuja ja lähetti Vihreä Lyhty -sarjakuvan luojalle Martin Nodellille kirjeen, jossa hän pyysi apua sarjakuvien tekemiseen.

Kulta-aika

Barks kehittyi kuitenkin vauhdikkaasti, ja jo 1940-luvun puolivälissä olivat legendaariset tarinat Joulu Karhuvuorella (Christmas on Bear Mountain) ja Koralliluolan kummitus (The Ghost of the Grotto) valmistuneet. Usein niissä olikin etäisiä viittauksia sen ajan elokuviin ja sarjakuviin. Suurin osa sen ajan tarinoista oli kuitenkin kymmensivuisia vitsisarjakuvia, ja pitkät, tarunhohteiset seikkailut odottivat vielä tuloaan. Yhdysvalloissa Walt Disney's Comics and Stories -lehti nousi kuitenkin myydyimpien sarjakuvalehtien joukkoon lähinnä juuri Barksin tarinoiden ansiosta.

1940-luvun loppua ja 1950-luvun alkua voidaan jo sanoa Barksin kulta-ajaksi. Tällöin syntyivät muun muassa tarinat Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown), Kultainen kypärä (The Golden Helmet) sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike).

Nämä tarinat edustavat myös aikakautta, jolloin Don Rosa oli juuri alkanut lukea Barksia. Tästä merkkinä on muun muassa se, että Rosa on piirtänyt suureen osaan juuri näistä 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun tarinoista jatko-osat. Viittauksia Vanhan linnan salaisuuteen ja tarinaan Takaisin Klondikeen löytyy monista Rosan Roopen nuoruutta kuvaavista tarinoista. Kulmikkaat munat -tarinalle on suoraa jatkoa Rosan tarina Andien kutsu (Return to Plain Awful). Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun saa puolestaan jatkoa Rosan tarinassa Ensimmäinen keksintö (Gyro's First Invention).

Barksin pitkät seikkailut veivät Ankat usein pitkille matkoille, aina Eurooppaan ja Aasiaan asti. Barks ei kuitenkaan itse ollut koskaan käynyt Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolell. Hän käytti apunaan National Geographic -lehden artikkeleita ja valokuvia. Toisena lähteenään Barks käytti Encyclopaedia Britannicaa.

Barks pysyi anonyyminä aina vuoteen 1957, jolloin ihailijat saivat selville hänen nimensä.[5] Tätä ennen Barks tunnettiin lempinimellä Se hyvä Ankka-piirtäjä.[5] Paljastuksen jälkeen hän alkoi saada ihailijapostia, vaikka ensimmäisiä ihailijakirjeitään hän pitikin pilana.

Barks oli avioitunut vuonna 1954 kolmannen kerran, tällä kertaa taidemaalari Margaret Williamsin kanssa. Margaret, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Garé Barks, toimi usein Barksin apulaisena, muun muassa tekstaten suuren osan puhekuplista.[4] Kulta-ajan voidaan katsoa jatkuneen aina vuoteen 1966 asti, jolloin Barks jäi eläkkeelle.

Sarjakuvien jälkeinen aika

Barks ei lopettanut työtä Disney-hahmojen parissa vaikka jäi eläkkeelle. Hän teki käsikirjoituksia vuoteen 1974 ja piirsi kansikuvia vuoteen 1969. Suurin osa näistä käsikirjoituksista oli Sudenpentu-aiheisia tarinoita, jotka Kay Wright tai Tony Strobl kuvitti. Myöhemmin nämä Sudenpentu-seikkailut piirsi uudelleen Daan Jippes. Jippesin versioita pidetään huomattavasti Barks-henkisempinä.

Barksin viimeisiksi käsikirjoituksiksi jäivät Horsing Around With History (Hevostellen halki historian), jonka piirsi Barksin työhön valitsema William Van Horn, ja Somewhere in Nowhere (ei suomennettu), jonka piirsi Pat Block.

Vuonna 1971 Carl Barks ryhtyi ihailijansa Glenn Brayn ehdotuksesta maalaamaan omiin ankkatarinoihinsa pohjautuvia öljyväritöitä.[6] Aluksi hän myi maalauksiaan noin 150 dollarilla kappale, mutta nykyään arvokkaimmista on maksettu jopa 150 000 dollaria. Suurin osa näistä maalauksista oli suoria kopioita hänen piirtämistään kansikuvista, vaikka myöhemmin hän maalasi myös löyhästi tarinoihinsa liittyviä maalauksia. Niiden ja niissä esiintyvien hahmojen tekijänoikeudet kuuluivat kuitenkin Disney-yhtiölle, mutta yllättäen yhtiö myönsi Barksille luvan tehdä niistä maalauksia, vaikkei yhtiö ole koskaan myöntänyt vastaavanlaista lupaa kenellekään muulle. Kun maalauksista kuitenkin alettiin tehdä myös luvattomia painokopioita, vuonna 1976 yhtiö kielsi Barksia maalaamasta enää lisää Disney-aiheisia maalauksia. Siihen mennessä hän oli saanut valmiiksi yli 120 maalausta. [7]. Sen jälkeen hän maalasi Disneyn ankkoja muistuttavia hahmoja, joskin aiheet saattoivat olla aikuismaisempia.

1980-luvun alussa lupa maalauksiin heltisi jälleen, ja Barks jatkoi niiden tekemistä. Samalla myös maalausten arvo kohosi huimasti, ja Another Rainbow -yhtiö sai ajatuksen julkaista litografioita näistä maalauksista. Kaikki painolaatat on tuhottu lukuun ottamatta viittä ensimmäistä, jotka on naarmutettu käyttökelvottomiksi ja säilötty muistoina Disney-yhtiön arkistoihin.

Barksin piirtämät alkuperäissivut ovat myös erittäin arvokkaita, eikä niitä aina saa rahallakaan, koska niitä ei liiku markkinoilla. Alkuperäistuotannosta on jäljellä vain murto-osa, sillä Disney-yhtiö poltti ja hävitti suuren osan alkuperäispiirroksistaan tilanpuutteen vuoksi.

Viimeiset vuodet

Vuonna 1991 Barks sai arvostetun Disney Legends -palkinnon, joka annetaan ansioituneesta työstä Disney-yhtiön hyväksi. Kolme vuotta myöhemmin Barks teki ensimmäisen matkansa ulkomaille. Matkalla hän kävi yhdessätoista Euroopan maassa: Islannissa, Norjassa, Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa, Puolassa, Saksassa, Italiassa, Ranskassa, Hollannissa ja Englannissa. [8]Viimeisenä Disney-aiheisena teoksenaan hän kirjoitti ylistysrunon Oodi Disneyn ankoille. Kyseinen kirjoitus on julkaistu muun muassa Aku Ankka -lehden numerossa 26/1999.

Barks kuoli kotonaan Oregonin Grants Passissa leukemiaan[9] 99-vuotiaana vuonna 2000.

Maailmankatsomus

Carl Barks oli poliittiselta vakaumukseltaan oikeistolainen, lähempänä republikaaneja kuin demokraatteja. Muutamien sarjakuviensa perusteella hänen on kuitenkin tulkittu vastustaneen Vietnamin sotaa.[10]. Barks sanoi kunnioittavansa kaikkia uskontoja. Itse hän oli ateisti.

Barks taiteilijana

Barksin vaikutus Aku Ankkaan

Barksin vaikutusta Aku Ankka -sarjakuviin on melkein mahdotonta kuvailla. Lähes jokainen piirtäjä pitää häntä esikuvanaan. Heistä tunnetuin on Don Rosa, jonka tarinoista yksikään ei ole ristiriidassa Barksin tarinoiden kanssa. Myös monet muut Disney-piirtäjät, kuten Romano Scarpa ja Daan Jippes, ovat sanoneet Barksin olleen heidän suurin vaikuttajansa.

Akun eno Roope Ankka on Barksin keksimä hahmo. Barksin mukaan Roope on nimenomaan Akun äidin veli, mutta Ankkalinnan enot käännetään Suomessa perinteisesti sediksi. Aluksi Roopen oli tarkoitus olla vain sivuhahmo ainoastaan tarinassa Joulu Karhuvuorella. [11] Myös Roopen viholliset, Karhukopla, Milla Magia ja Kulta-Into Pii ovat Barksin luomia hahmoja, samoin keksijä Pelle Peloton ja hyväonninen Hannu Hanhi. Roopen vihollisisista myös Kroisos Pennonen on Barksin luoma hahmo, vaikka Barks itse käyttikin hahmoa vain kerran tarinassa Ihmebentsiini.

Sen lisäksi että Barks keksi runsaasti omia hahmoja, hän myös kehitti entisiä. Aku Ankkaa oli ennen Barksia käytetty lähinnä animaatioissa ja sarjakuvamuodossa Al Taliaferron sunnuntaistripeissä.

Myös Tupun, Hupun ja Lupun kehitykseen Barks osallistui erittäin suuressa määrin. Sudenpennut-järjestö oli Barksin keksintö.[12]

Kaikille Aku Ankan lukijoille ovat tuttuja seuraavat tilanteet:

  • Aku yrittää menestyä erilaisissa ammateissa, mutta yritykset päättyvät yleensä katastrofeihin.
  • Akulla tulee riitaa naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, ja seurauksena on naapurusten välinen kärhämä.
  • Aku ja/tai Tupu, Hupu ja Lupu metsästävät Roopen kanssa kadonneita aarteita.
  • Milla Magia yrittää ryöstää Roopen Ankan ensilantin.
  • Roope taistelee joko Kulta-Into Piin tai Kroisos Pennosen kanssa maailman rikkaimman miehen asemasta.

Kaikki nämä Aku Ankka -sarjakuvatarinoiden peruskonseptit ovat Barksin kynästä. Nykyään piirtäjät usein vain soveltavat näitä, ja perusjuoni pysyy samana. Täytyy tosin ottaa huomioon, että Barks oli oikeastaan ensimmäinen Aku Ankkaa piirtänyt taiteilija. Ennen häntä Aku Ankan seikkailut olivat lähinnä strippejä ja sitä ennen pieniä sivuosia muissa Disney-sarjakuvissa ja -piirroselokuvissa. Näissä sivuosissa Aku useimmiten seikkaili Mikki Hiiren ja Hessu Hopon kanssa, kunnes Barksin ansiosta Ankka- ja Hiiri-maailmat erottuivat toisistaan lähes kokonaan.

Barks loi Aku Ankasta hahmona suositumman kuin Mikki Hiiri. Barks piirsi elämänsä aikana vain yhden Mikki-tarinan, Punaisen hatun arvoituksen[13].

Sensuuri

Yhdysvalloissa sarjakuvasensuuri oli hyvin tarkkaa 1950-luvulla. Suomen sarjakuvasensuuri on aina ollut sallivampi Carl Barksin sarjakuvien suhteen. Muun muassa Takaisin Klondikeen sai ensijulkaisunsa puolta sivua vaille alkuperäisessä asussa Suomessa. Suomi oli ensimmäinen maa, joka julkaisi tuon kaikkien aikojen parhaimpana pidetyn tarinan kokonaisena, lukuun ottamatta puuttuvaa sivun puolikasta, jonka Barks piirsi ulkomuistista. Toisessa tapauksessa Disney-arkistoista löytyi tarina Maitomies (The Milkman), joka sai ensiesityksensä alkuperäisasussaan Suomen Aku Ankka -lehden 40-vuotisjuhlanumerossa.

Tässä on lueteltuina joitakin tunnetuimmista sensuroinneista:

  • Liekkimies (The Firebug, 1945) julkaistiin Suomessa vasta 1990-luvulla, koska Aku Ankan toimitus piti sitä liian palonarkana aiheena. Tarinassa Aku tekee tuhojaan Ankkalinnassa pyromaanina ja joutuu lopuksi vankilaan.[14] Sitä oli sensuroitu jo ensijulkaisunsa yhteydessä: sarjan kaksi viimeistä ruutua poistettiin ja tilalle piirrettiin uusi loppuratkaisu, jossa annetaan ymmärtää koko tarinan olleen Akun painajaisunta.
  • Karkkeja ja kepposia (Trick or Treat, 1952) joutui myös sensuurin kohteeksi.[15] Siitä poistettiin yli 10 sivua ja aloitusruutu piirrettiin uusiksi. Sensuroitu osuus oli lähinnä liian rajuja Halloween-piloja. Aloitusruudussa nähtyä, kuunvalossa kylpevää hautausmaata risteineen pidettiin liian karmivana ja makaaberina lapsille.
  • Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, 1952) -tarinassa oli liian raju aloitusruutu, ja se muutettiin. Kuvassa ankanpojat kävelivät halki rappiokylän, jossa oli lapsia resuisissa vaatteissa.
  • Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike, 1953) oli Westernin mielestä liian raju, ja siitä saksittiin viisi sivua. Sensuroinnin kohteeksi joutui muun muassa kohtaus, jossa Roopelta huijataan kultaa ja hän pistää pystyyn suuren kapakkatappelun.
  • Marco Polon aarre (Treasure of Marco Polo, 1966) sensuroitiin vasta ensijulkaisunsa jälkeen, koska ihmisten käsitys Vietnamin sodasta oli muuttunut paljon kielteisemmäksi. Tarinassa Roope sukulaisineen matkustaa sisällissodan kouriin joutuneeseen Kaukoidän valtioon nimeltä Horjustan; tarinassa nähdään muiden muassa aseistautuneita sotilaita sotaisissa tilanteissa sekä kohtaus, jossa Roope ja Aku yritetään teloittaa – tällaista ei pidetty erityisen soveliaana, varsinkaan lastensarjakuvassa, kun Vietnamin tapahtumat nousivat maailmanlaajuiseen tietoon. Poistettujen ruutujen ohella sensuuriin kuului tekstin muuttamista, esimerkiksi sensuroidussa versiossa "työläisten paratiisissa" tehtyjen rannekellojen valmistaja olikin vaihdettu Roope Ankan kellotehtaiksi.

Barks on myös joutunut itse sensuroimaan omia tarinoitaan. Yksi esimerkki siitä on Aku Ankka ja Zombi (Voodoo Hoodoo), jossa Barks muun muassa poisti zombilta teroitetut hampaat (koska ne olivat liian rasistiset) ja piirsi zombille mustuaiset (pelkkiä valkuaisia pidettiin liian pelottavina) ja vain puoliksi avoimet silmät[16]. Myöhemmin Don Rosa on piirtänyt samaisen hahmon omaan tarinaansa Maailman rikkain ankka, mutta tässä kertomuksessa Bombilla on alkuperäiset, kokonaan avoimet ja valkoiset silmät.

Hahmot ja paikat

Barks kehitti Ankkalinnan miljöön ja suuren osan sen keskeisistä hahmoista. Seuraavassa luettelossa mainitut henkilöt sekä rakennus ja rikollisryhmä ovat hänen keksimiään, ja ne esiintyivät ensimmäisen kerran alla mainituissa tarinoissa:

Tarinat

Katso Luettelo Carl Barksin sarjakuvatuotannosta.

Kaikki Barksin piirtämät Disney-sarjat on julkaistu The Carl Barks Library -nimisessä kokoelmassa. CBL ilmestyi ensin 1980-luvulla mustavalkoisena 30 kovakantista kirjaa käsittävänä kokoelmana. 1990-luvulla CBL julkaistiin albumisarjana (141 albumia) värillisenä. Disney-lehtien nykyinen kustantaja Gemstone jatkaa Carl Barks Libraryn painamista.[24]

Barksin tuotanto Suomessa

Barksin tarinoita on julkaistu Suomessa kattavasti. Puuttuvia tarinoita on alle 20. Seuraavassa on esitelty keskeiset teokset, joissa on julkaistu pelkästään Barksin tarinoita.

Aku Ankan juhlasarjat – Aku Ankan juhlasarjat on 10-osainen kirjasarja. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1991 ja viimeinen vuonna 2000. Sarjassa on sekalaisessa järjestyksessä Barksin tarinoita koottuna noin 170-sivuisiin kovakantisiin kirjoihin. Jokainen kirja sisältää myös esipuheen, jossa käydään läpi muun muassa Barksin Suomen vierailua ja öljyväritöitä.

Ankalliskirjasto – Ankalliskirjasto on toistaiseksi uusin Barks-sarja, sen julkaisu aloitettiin vuonna 2002. Kirjoihin on koottu Barksin tarinoita aihealueen mukaan ja esipuhe – yleensä aiheen tuntijan kirjoittama – käsittelee myös samaa aihealuetta. Sarja on kovakantinen, ja kussakin teoksessa on noin 170-sivua.

Aku Ankan parhaat – Aku Ankan parhaat oli albumisarja vuosilta 1974–1994. Sitä ilmestyi yhteensä 48 osaa. Sarja sisälsi lähinnä Barksin 10-sivuisia vitsisarjoja, joskin muutamassa osassa ei ollut lainkaan Barksia. Sarjasta on otettu myös uusintapainoksia, joissa albumeiden nimissä on lisänä "Carl Barks kirjasto" -teksti.[25]

Disney-murrealbumit – Albumisarjassa on Barksin tarinoita, joita on käännetty suomen murteille. Sarja sisältää lähinnä 10-sivuisia sarjoja.

Myös useita erillisteoksia, kuten Me Tupu, Hupu ja Lupu, Minä Aku Ankka, Minä Roope-setä, Visukintun vuosikymmenet ja Vuosisadan ankat.

Carl Barksin kootut

Sanoma Magazines Finland ilmoitti vuoden 2006 alussa julkaisevansa Carl Barksin kootut -sarjan, johon on koottu koko Barksin tuotanto. Samanlainen kokoelma on julkaistu myös muissa Pohjoismaissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa jo aikaisemmin. Suomessa julkaistava kokoelma tulee olemaan laajempi kuin ainutkaan näistä aikaisemmista – luvassa on 30 osaa ja lähes 8 000 sivua artikkeleita, sarjakuvia ja piirroksia.[26] Carl Barksin kootut on varta vasten keräilijöille tehty, täysin uudelleenväritetty kirjasarja. Tähän mennessä on ilmestynyt kirjasarjan neljä ensimmäistä kolmen kirjan erää.

Barksin työn jatkaminen

Don Rosa on tehnyt paljon Barksin tarinoihin liittyviä tarinoita, "jatko-osia", esimerkiksi "Takaisin Xanaduun", jossa Roope, Aku ja ankanpojat palaavat satumaiseen Tralla Laan.[27]

Katso myös

Yleiset lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Carl Barks Aku Ankan internetsivuilla akuankka.fi. Viitattu 17.10.2007. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”Akuankka” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  2. ↑ Carl Barksin koko Disney-tuotanto julkaistaan suursarjana sanomamagazines.fi. Viitattu 20.10.2007.
  3. ↑ a b Zetman's Comicpage: The Old Duck ManViitattu 21.10.2007
  4. ↑ a b c Peter Kylling: Wives (cbarks.dk) Viitattu 21.10.2007
  5. ↑ a b Aku Ankka opetti luottamaan tieteeseen tiede.fi. Viitattu 20.10.2007.
  6. ↑ Carl Barks Ankkalinnakkeessa ankkalinnake.org. Viitattu 19.10.2007.
  7. ↑ Simo Sjöblom, Seaflower Oy: Carl Barks ja hänen tuotantonsa, s. LIV-LV, Gummerus 1992, ISBN 952-6666-23-2
  8. ↑ Ankkamestari Carl Barksin elämä ja teot carlbarksinkootut.fi. Viitattu 19.10.2007.
  9. ↑ Carl Barks cbarks-sivustolla cbarks.dk. Viitattu 18.10.2007. (englanniksi)
  10. ↑ Tietoa Barksista moneybin.at.infoseek.co.jp. Viitattu 18.10.2007.
  11. ↑ 20. vuosisadan Midas. Aku Ankka, 1998, nro 48.
  12. ↑ Litografioita ankkamaalauksista taidemuseo.fi. Viitattu 14.4.2008.
  13. ↑ Pienet tyhjät kuplat perunamaa.net. Viitattu 20.10.2007.
  14. ↑ Liekkimies ankkalinnake.org. Viitattu 20.10.2007.
  15. ↑ Karkkeja ja kepposia 64.233.183.104. Viitattu 20.10.2007.
  16. ↑ Matumbo / Fuula Tsuula akuankka.fi. Viitattu 20.10.2007.
  17. ↑ Roope Ankka akuankka.fi. Viitattu 20.10.2007.
  18. ↑ Hannu Hanhi akuankka.fi. Viitattu 20.10.2007.
  19. ↑ Karhukopla akuankka.fi. Viitattu 20.10.2007.
  20. ↑ Pelle Peloton akuankka.fi. Viitattu 20.10.2007.
  21. ↑ Kulta-Into Pii akuankka.fi. Viitattu 20.10.2007.
  22. ↑ Milla Magia akuankka.fi. Viitattu 20.10.2007.
  23. ↑ Kroisos Pennonen akuankka.fi. Viitattu 20.10.2007.
  24. ↑ Interview with Steve Geppi on Gemstone Disney ComicsViitattu 22.10.2007
  25. ↑ Carl Barks uta.fi -sivustolla uta.fi. Viitattu 18.10.2007.
  26. ↑ Carl Barksin kootut carlbarksinkootut.fi. Viitattu 17.10.2007.
  27. ↑ Don Rosa Ankkamestari sivuilla perunamaa.net. Viitattu 17.10.2007.

Aiheesta muualla

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carl_Barks&oldid=4638123”