Vilja Eerikan murha

8-vuotiaan Eerikan surma oli oikeustapaus, jossa 8-vuotias Eerika kuoli tukehtumalla Helsingissä pitkäaikaisen kaltoinkohtelun seurauksena toukokuussa 2012. Tytön kuolema johti laajaan julkiseen keskusteluun lastensuojelun tilasta ja käynnisti laajan selvitysten sarjan, johon kuuluu muun muassa lastensuojelun toiminnan tutkiminen epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisena.

Vilja Eerika
Kansallisuus	suomalainen
Syntynyt	6. huhtikuuta 2004
Kuollut	13. toukokuuta 2012 Helsinki
Kuolinsyy	tukehduttaminen
Infobox OK

Eerika siirtyi vuonna 2010 äidiltään asumaan tästä aiemmin eronneen isänsä ja isän uuden naisystävän luokse. Tytön asuessa heidän luonaan häntä pahoinpideltiin henkisesti ja fyysisesti. Poliisin esitutkinta paljasti, että Eerika oli kärsinyt kotonaan päivittäisestä rääkkäämisestä, nöyryyttämisestä sekä väkivallasta ja vapaudenriistoista. Hänen kaltoinkohtelunsa oli pitkäaikaista, ja tapahtumat etenivät lopulta hänen kuolemaansa. Ennen tytön kuolemaa niin hänen äitinsä, naapurit kuin koulukin olivat olleet yhteydessä lastensuojeluun ja huomanneet merkkejä kaltoinkohtelusta.

Taustaa

Eerika syntyi vuonna 2004. Hänen vanhempansa erosivat pian syntymän jälkeen, ja Eerika jäi asumaan äitinsä luokse. Vuonna 2010 äiti ei enää ollut kykyneväinen huolehtimaan lapsesta, jolloin isä sai huoltajuuden. Kuusivuotias Eerika siirtyi asumaan isän ja tämän uuden naisystävän luokse. He asuivat yksiössä, mutta sosiaaliviranomaisille isä vakuutti hankkivansa pian suuremman asunnon.

Uudessa kodissa Eerika koki jatkuvaa kotiväkivaltaa. Isän naisystävä oli selkeästi aloitteellinen väkivallassa ja syytti isää siitä, ettei tämä laita lastaan kuriin. Eerikaa esimerkiksi pakkosyötettiin, lyötiin ja pakotettin juoksemaan ympäri pihaa. Huoltajat myös kuvasivat joitain teoista. He perustelivat myöhemmin juoksutusta tytön ylipainolla ja pakkosyöttöä tytön syömishäiriöllä. Äitipuoli syytti Eerikaa tavaroiden rikkomisesta ja vaatteiden leikkelystä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että hän oli itse tekojen takana.

Naapurit ihmettelivät ulkona tunteja juoksevaa tyttöä ja koulussa ihmeteltiin kasvojen mustelmia. Myös tytön biologinen äiti kiinnitti huomiota samoihin asioihin. He olivat yhteydessä sosiaaliviranomaisiin, mutta Eerikasta tehdyt useat lastensuojeluilmoitukset johtivat tuolloin vain neuvotteluihin isän kanssa. Lapsen ruumiissa oli 89 pahoinpitelyn merkkiä hänen kuollessaan.

Loppuvuodesta 2011 äiti nosti Helsingin käräjäoikeudessa kanteen tyttärensä huoltajuudesta. Isä kuitenkin vastusti äidin vaatimusta huoltajuudesta ja laajemmasta tapaamisoikeudesta, ja käräjäoikeus määräsi tytön jäämään asumaan isälleen. Marraskuussa 2011 isä otti yhteyttä viranomaisiin ja väitti Eerikalla olevan lukuisia käytöshäiriöitä. Häntä tutkittiin, mutta hoidon tarvetta ei ilmennyt. Tämän jälkeen hänet sijoitettiin asumaan perhetukikeskukseen, jossa väitetyistä käytöshäiriöistä ei näkynyt merkkejä. Muutaman kuukauden sijoitusjakson jälkeen lastensuojeluviranomaiset päättivät palauttaa Eerikan isälleen, vaikka tyttö itse vastusti kotiinpaluuta. Kotiinpaluun jälkeen hänellä alkoi näkyä jälleen vammoja, ja tytön koulusta oltiin useaan otteeseen yhteydessä lastensuojeluun.

Kuolema

Eerikan kuolemaan johtanut väkivalta yltyi äärimmäiseksi keväällä 2012, kun sosiaaliviranomaiset palauttivat hänet isälleen. Syytteen mukaan ainakin 25 kertaa tyttö sidottiin ja paketoitiin yöksi. Isä kertoi myöhemmin uskoneensa naisystävää, joka oli kertonut, että paketoiminen on tavallista lastenkodissa, jossa tämä on työskennellyt. Naisystävä esiintyi keksityllä henkilöllisyydellä, ranskalais-marokkolaisena lääkärinä, vaikka hän on oikeasti suomalainen eikä lääkäri. Lisäksi naisystävä oli yli kahden vuoden ajan teeskennellyt olevansa raskaana. Vasta poliisikuulusteluissa isälle paljastui asioiden oikea laita.

Äitienpäivää 2012 edeltävänä iltana isä ja äitipuoli sitoivat Eerikan kädet teipillä ja nippusiteillä, käärivät hänet lakanaan ja laittoivat vuodesohvalle. Hänet käärittiin vielä pressuun. Tytön liikehdinnän vuoksi äitipuoli löi häntä nyrkillä vatsaan ja sähköjohdolla jalkapohjiin. Tytön kasvot peitettiin lakanalla ja suun ja nenän päälle vedettiin pakkausteippiä. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella Eerika kuoli lopulta tukehtumiseen, joka kesti 4–6 tuntia.

Isä ja äitipuoli kertoivat, että menettelyn tarkoituksena oli saada lapsi rauhoittumaan. Isä ei kertomansa mukaan ajatellut, että lämpötila voisi nousta pressun sisällä. Kuulusteluissa naisystävä kertoi ajatelleensa, että ilmaa saa avoimen päälaen kautta. Syyttäjän mukaan pienen tytön keino selvitä psyykkisesti viikkoja kestäneistä yöllisistä sitomisista oli pakeneminen fantasiamaailmaan. Hänellä oli prinsessatiara päässään kuolinyönä.

Oikeudenkäynti

Asian käsittely aloitettiin 30. elokuuta 2012 Helsingin käräjäoikeudessa, jossa isää ja tämän naisystävää syytettiin pahoinpitelystä, vapaudenriistosta ja murhasta. Lisäksi naisystävää syytettiin väärän henkilöllisyyden antamisesta. Syytetyt myönsivät aiheuttaneensa tytön kuoleman, mutta kiistivät syyllistyneensä murhaan. Käräjäoikeus määräsi heidät mielentilatutkimukseen, jossa heidät todettiin syyntakeisiksi eli täydessä ymmärryksessä oleviksi.

Tapauksen pääkäsittely pidettiin 5. maaliskuuta 2013. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 19. maaliskuuta 2013 lapsen isän Touko Päiviö Tarkin ja äitipuolen Sirpa Helena Laamasen elinkautiseen vankeuteen syyttäjän vaatimusten mukaisesti. Oikeuden mukaan heidän olisi pitänyt tajuta, että lapsen hengitysteiden tukkiminen johtaa varsin todennäköisesti tämän kuolemaan. Tekotapa oli poikkeuksellinen ja aiheutti uhrille suurta fyysistä ja henkistä kärsimystä, ja lisäksi teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeuden langettavasta tuomiosta valitettiin Helsingin hovioikeuteen, joka ei 15. marraskuuta 2013 antamallaan päätöksellä muuttanut alioikeuden tuomiota. He hakivat vielä valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, joka ei 17. helmikuuta 2014 antamallaan päätöksellä ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Hovioikeuden elinkautiset tuomiot jäivät siis pysyväksi.

Reaktiot

Julkisen vallan edustajat

Sisäministeri Päivi Räsänen vaati parempaa tiedonkulkua viranomaisten välille. Hänen mukaansa on ongelmallista, että esimerkiksi poliisin tehtyä ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, poliisi ei saa tietoa siitä, mitä ilmoituksesta on seurannut. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma kiinnitti huomiota samaan asiaan. Hänen mukaansa yksilönsuojaksi on rakennettu liian suuria esteitä, jolloin viranomaiset eivät saa kaikkia tarvittavia tietoja. Monessa tapauksessa lasten huono kohtelu ei tule koskaan tarvittavien viranomaisten tietoon, koska työntekijät pelkäävät rikkovansa salassapitosäännöksiä.

Lastensuojelun Keskusliiton mukaan viranomaiset piiloutuvat salassapitovelvollisuuden taakse liian usein. Liiton mukaan lapsen edun mukainen, saumaton tiedonkulku pitää jatkossa turvata eri viranomaisten välillä, eikä lainsäädäntö ole liiton mielestä tiedonkulun esteenä. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin mukaan on uskomatonta, että useisiin lastensuojeluilmoituksiin ei reagoitu. Guzenina-Richardson ilmoitti teettävänsä viranomaisselvityksen lastensuojelun toiminnasta.

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula vaati laajaa tutkintaa Eerikan kuolemasta. Hänen mukaansa rikostutkinnan ja oikeuskäsittelyn lisäksi on arvioitava laajemmin eri viranomaisten toimintatapoja ja heidän yhteistyönsä toimivuutta. Hän kertoi vertauskohdan Englannista, jossa vuonna 2000 kuoli 8-vuotias lapsi viranomaisten virhearvioiden seurauksena. Tapauksesta tehty tutkinta johti Englannissa laajoihin uudelleenarviointeihin myös lainsäädännössä, palveluiden rakenteissa ja johtamisessa.

Selvitykset

Hallitus asetti lokakuussa 2012 oikeusministeriön alaisen työryhmän selvittämään Eerikan kuolemaan johtaneita tapahtumia. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun lain suomin voimin perustettiin tutkintaryhmä selvittämään yksittäistä poikkeuksellista tapahtumaa. Laki tuli voimaan vuonna 2011 Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Selvitys valmistui kesäkuussa 2013. Selvityksen mukaan viranomaisten yhteistyö ei toiminut, väkivallan merkkejä ei tunnistettu eikä lasta itseään kuunneltu. Työryhmän mukaan kenellekään ei muodostunut kokonaiskuvaa lapsen tilanteesta, vaikka huolta oli monella eri taholla. Työryhmä laati viisi toimenpidesuositusta, joilla vastaavanlaiset tilanteet voidaan estää tulevaisuudessa.

Myös sosiaali- ja terveysministeriön alaisen työryhmän loppuraportti valmistui kesäkuussa 2013. Työryhmä oli asetettu syyskuussa 2012 selvittämään lastensuojelun yleisiä käytäntöjä. Työryhmä käsitteli myös perheiden sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmakohtia sekä arvioi lastensuojelulain soveltamiseen liittyviä ongelmia. Työryhmä esitti loppuraportissaan useita lakimuutoksia. Se esitti myös lastensuojeluresurssien ja koulutuksen lisäämistä.

Onnettomuustutkintakeskus käynnisti syyskuussa 2012 lasten kuolemia käsittelevän teematutkinnan. Huhtikuussa 2014 valmistunut tutkinta ei liittynyt suoraan Eerikan kuolemantapaukseen, sillä siinä tarkasteltiin lähes 900:aa alle 18-vuotiaan kuolemantapausta vuosilta 2009–2011. Tutkinnassa kävi ilmi, että lasten yleisin kuolemansyy oli luonnollinen eli niin sanottu tautikuolema. Muita kuin luonnollisia kuolemantapauksia oli yhteensä 199. Näistä lähes kaksi kolmannesta eli 121 tapausta johtui tapaturmista ja neljännes (51 tapausta) itsemurhista.

Kuntaliitto selvitti lastensuojelun tilaa lähes Suomen jokaisessa kunnassa. Selvityksessä kävi ilmi, että suurin ongelma on se, että perheitä ei pystytä auttamaan tarpeeksi ajoissa. Myös lastensuojelun valvonnassa on puutteita. Valvira julkaisi toukokuussa 2014 koko maan tilaa koskevan lastensuojeluselvityksen. Selvityksessä kävi ilmi, että yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan jopa 160 lasta, kun suositus on noin 20–50 lasta. Noin kolmannes lastensuojelun henkilöstöstä on epäpätevää. Valvira on tehnyt myös Eerikan kuolemasta selvityksen, mutta se on syyttäjän käytössä, eikä se siten ole julkinen.

Virkarikostutkinta

Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski jätti murhatutkinnan yhteydessä sosiaaliviranomaisten toiminnasta tutkintapyynnön. Eerikasta oli tehty 11 lastensuojeluilmoitusta, mutta lapsen tilanteeseen ei puututtu tarpeeksi tehokkaasti. Velitskin mielestä tapausta ei voi selittää resurssipulalla. Helsingin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen mukaan Helsingissä on koko maan parhaat resurssit.

Helsingin poliisi sai sosiaaliviranomaisten toimintaa koskevan esitutkinnan valmiiksi syyskuussa 2013, jolloin kolmea sosiaaliviraston työntekijää epäiltiin virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi pyysi tapauksesta vielä lisätutkintaa, jossa selvitettiin myös terveydenhoitohenkilökunnan virkatoimien asianmukaisuutta. Lisätutkinnan valmistuttua toukokuussa 2014 epäiltyjen määrä nousi 12:een. Kaikki epäillyt olivat henkilöitä, jotka tapasivat Eerikaa ja osallistuivat lapsen asioiden hoitoon.

Tapauksen syyteharkinta valmistui heinäkuussa 2014, jolloin epäiltyjen määräksi varmistui 11 Helsingin kaupungin lastensuojelun ja terveydenhuollon työntekijää. Lastensuojelun osalta syytteet liittyvät Eerikan asioiden hoitamiseen, ja terveydenhuollon osalta pahoinpitelyn tai kaltoinkohtelun tunnistamiseen. Yhden sosiaalityöntekijän osalta tehtiin päätös syyttämättäjättämisestä. Virkarikossyytteiden oikeuskäsittely alkaa helmikuussa 2015.

Aiheesta muualla

• "Lasta tavataan nyt kahden kesken" – 8-vuotiaan surmalla on ollut vaikutuksia lastensuojeluun Yle Uutiset. 29.1.2014.
• Tiarapäinen tyttö Seura. 16.12.2012.
• 8-vuotiaan lapsen kuolemaan johtaneet tapahtumat 11.6.2013. Oikeusministeriö.
• Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti 19.6.2013. Sosiaali- ja terveysministeriö.