Alioikeus
Alioikeus on oikeuslaitoksen alin oikeusaste. Suomessa yleisinä alioikeuksina ovat vuodesta 1993 lähtien toimineet käräjäoikeudet, joissa riita- ja rikosasiat yleensä pannaan vireille.[1] Yleisten alioikeuksien lisäksi alimpana oikeusasteena toimivat hallinto-oikeudet ja erityistuomioistuimet, joita ovat markkinaoikeus, työtuomioistuin, vakuutusoikeus ja valtakunnanoikeus.
Aiemmin alimpana oikeusasteena toimivat maaseudulla kihlakunnanoikeudet ja vanhoissa kaupungeissa raastuvanoikeudet. Suomen alioikeuksien kokonaisuudistusta alettiin valmistella 1960-luvun loppupuolella. Uudistuksen ensimmäinen vaihe oli laki hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa (307/1986), joka tuli voimaan toukokuun alussa 1987. Lailla hakemusasiat siirrettiin käsiteltäviksi kansliassa tai oikeuden istunnossa yhden tuomarin kokoonpanossa aiemman täysilukuisen kokoonpanon sijasta. Varsinainen uudistus säädettiin lailla oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta (354/1987), jolla yleiset alioikeudet yhtenäistettiin. Uudistus tuli voimaan joulukuun alussa 1993.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Factum, Weilin+Göös 2003–2005.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palsta 12.