Vakuutusoikeus (VakO) (ruots. försäkringsdomstolen) on Suomessa toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin.[1] Sen istuntopaikka on Helsingissä Ratapihantiellä[2] ja toimialueena koko maa.[lähde? ]

Vakuutusoikeus
Försäkringsdomstolen
Vakuutusoikeuden toimitilat sijaitsevat Itä-Pasilan Ratapihantie 9:ssä.
Vakuutusoikeuden toimitilat sijaitsevat Itä-Pasilan Ratapihantie 9:ssä.
Tehtävä Erityistuomioistuin
Ministeriö Oikeusministeriö
Päätoimi­paikka Ratapihantie 9
Helsinki
Valtio Suomi
Ylituomari Tuula Kivari
Aiheesta muualla
Sivusto

Käsiteltävät asiat

muokkaa

Vakuutusoikeus toimii toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuimena sille lain nojalla kuuluvissa asioissa.[3]

Näitä asioita ovat:[4]

Vakuutusoikeus ei nimestään huolimatta käsittele yksityisvakuutusasioita, kuten auto- ja kotivakuutuksia tai yritysten vakuutuksia.[4]

Se käsittelee myös työeläkeasioita, kansaneläkeasioita, työtapaturma-asioita, työttömyysturva-asioita, sotilasvamma-asioita, rikosvahinkoasioita, asumistukiasioita, opintotukiasioita, vammaistukiasioita, kuntoutusasioita, lapsen hoitotukiasioita ja eläkkeensaajan hoitotukiasioita. Näissä asioissa vakuutusoikeus on ainoa toimivaltainen tuomioistuin.[5][6][lähde? ]

Valittaminen

muokkaa

Etuuksia myöntävien laitosten ja yhtiöiden (esim. eläkevakuutusyhtiöiden) päätöksiin haetaan muutosta ensimmäisinä muutoksenhakuasteina toimivilta lautakunnilta. Lautakuntien päätöksiin voidaan hakea muutosta vakuutusoikeudelta.[7][lähde? ]

Kaikissa toimeentuloturva-asioissa on kaksiasteinen valitustie samalla tavalla kuin kaikissa muissakin hallintolainkäyttöasioissa. Kaikissa toimeentuloturva-asioissa voi valittaa asianomaisen lautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen. Viranomaisten toimeentuloturvaa koskevista ratkaisuista on yleensä ennen haettava muutosta asianomaisen alan lautakuntatyyppiseltä valituselimeltä, jonka ratkaisuista sitten voi valittaa edelleen vakuutusoikeuteen.[4]

Vakuutusoikeuden päätöksiin ei voi hakea muutosta valittamalla, eli se on alallaan ylin oikeusaste. Poikkeuksen muodostavat eräät tapaturma-asiat, joissa voi hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.[5][lähde? ]

Kokoonpano

muokkaa

Vakuutusoikeuden päätösvaltaiseen kokoonpanoon kuuluu yleensä kolme lakimiesjäsentä. Asioissa joissa tarvitaan erityisasiantuntijaa käsittelyyn osallistuu sivutoimisia lääkärijäseniä, työoloja ja yritystoimintaa tuntevia jäseniä sekä sotilasvamma-asioita tuntevia jäseniä.[4]

Erityiskokoonpanoja ei käytetä kansaneläkeasioissa ja opintotukiasioissa. Lääkärijäsenet osallistuvat vakuutusoikeudessa lääkeopillista seikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Vastaava asiantuntijaedustus on myös vakuutusoikeuden alaisissa vakuutus- ja eläkelautakunnissa.[4]

Asian käsittelystä vakuutusoikeudesta ja päätösvaltaisesta kokoonpanosta säädetään oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudesta annetussa laissa (677/2016).[8]

Henkilöstö

muokkaa

Vakuutusoikeuden palveluksessa työskentelee päätoimisesti noin 110 henkilöä. Lainkäyttöhenkilökuntaa on noin 70 henkilöä ja muuta henkilöstöä noin 40 henkilöä. Sivutoimisia asiantuntijajäseniä ja heidän varajäseniään on noin 80.[9]

Historiaa

muokkaa

Vakuutusoikeus perustettiin vuonna 1942 lailla vakuutusoikeudesta (907/1942). Sen edeltäjä oli vakuutusneuvosto.[10][11] Vakuutusoikeuden ensimmäinen puheenjohtaja, vuodesta 1956 virkanimikkeeltään vakuutusylituomari, oli Kaarlo Kalliala. Hän hoiti virkaa aina vuoteen 1970 asti, lukuun ottamatta virkavapaajaksoa 1948–1951 korkeimman oikeuden apujäsenenä.[12] Kallialan seuraaja oli Magnus von Essen 1970–1972, jonka jälkeen virkaa hoiti Juha-Veikko Hiekkaranta vuosina 1972–1995. Häntä seurasi kansanedustajakin toiminut Lea Kärhä vuoteen 2002 saakka, jolloin ylituomariksi nimitettiin Timo Havu.[13]. Nykyinen määräaikainen (2019–2026) ylituomari on Tuula Kivari, joka seurasi virassa vuodesta 2011 toiminutta Juha Pystystä[14].

Vakuutusoikeutta koskeva lainsäädäntö uudistettiin 1.5.2003, jolloin voimaan tuli nyttemmin kumottu vakuutusoikeuslaki (132/2003). Siinä erityisesti muutoksenhakuoikeuksia laajennettiin.[4]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Vakuutusoikeuslaki (21.2.2003/132) Finlex, ajantasainen lainsäädäntö, finlex.fi. Oikeusministeriö ja Edita. Viitattu 26.10.2014.
  2. Yhteystiedot - Vakuutusoikeus www.vakuutusoikeus.fi. Viitattu 22.11.2022.
  3. Ajantasainen lainsäädäntö: Tuomioistuinlaki 673/2016 finlex.fi. Edita. Arkistoitu 5.10.2021. Viitattu 30.3.2020.
  4. a b c d e f Antti Jokela: Oikeudenkäynnin perusteet, s. 242–243. Talentum, 2005. ISBN 9789521409165.
  5. a b Vakuutusoikeus tuomioistuimena - Vakuutusoikeus www.vakuutusoikeus.fi. Viitattu 22.11.2022.
  6. Valuutusoikeuden 2021 toimintakertomus. PDF
  7. Vakuutusoikeuden asema toimeentuloturvan-asian muutoksenhakuryhmässä, Vakuutusoikeuden toimintakertomus 2018. PDF.
  8. Ajantasainen lainsäädäntö: Laki oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa 677/2016 finlex.fi. Edita. Viitattu 30.3.2020.
  9. Hallinto ja henkilöstö vakuutusoikeus.fi. Viitattu 30.3.2020.
  10. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton vuosikirja 1942 (PDF) (Sivu 7) 1943. Helsinki: Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto. Viitattu 1.2.2012.
  11. Laki 907/1942
  12. Kaarlo Kalliala Viitattu 26.8.2021 Biografiasampo.
  13. Pellinen, Sulevi: Pykäliä ja diagnooseja. 100 vuotta sosiaaliturvaoikeutta 1917–2017, s. 268. Helsinki: Vakuutusoikeus, 2018. ISBN 978-951-53-3701-6.
  14. Tuula Kivarista vakuutusoikeuden uusi ylituomari Vakuutusoikeus. 19.8.2019. Viitattu 24.3.2023.