RMS Titanic
RMS Titanic oli aikansa suurin höyrylaiva sisarlaivansa RMS Olympicin ja Britannicin ohella. Se upposi aamulla 15. huhtikuuta 1912 törmättyään jäävuoreen Pohjois-Atlantilla. Laivan 2 224 matkustajasta 1 513 hukkui, muiden muuassa kuuluisa miljonääri John Jacob Astor IV ja aluksen kapteeni Edward Smith, jonka oli tarkoitus jäädä eläkkeelle matkan jälkeen.
Maailman ylellisin laiva
Titanic oli aikansa ylellisin valtamerialus. Se oli niin ylellinen, että siinä oli jopa silloin vielä rikkaillakin harvinainen juokseva vesi ja maailman ensimmäinen astianpesukone. Laivan mäntämoottorit olivat maailman suurimmat. Titanicissa oli neljä savupiippua, joista viimeinen oli todellisuudessa ilmastointihormi, joka lisättiin vain parantamaan laivan ulkonäköä.
Yksi Titanicin tunnetuimmista paikoista oli pääportaikko, jonka katossa sijaitsevan lasikupolin läpi paikka tulvehti luonnonvalossa. Titanicilla oli myös muun muassa kolme hissiä, uima-altaita, kokoushuoneita, parturi ja voimistelusali.
Koska Titanic toimi myös postilaivana, aluksen nimen eteen lisättiin kirjaimet RMS, joka oli lyhenne englannin kielistä sanoista Royal Mail Steamer eli suomeksi "Kuninkaallinen postilaiva". Niinpä Titanicin nimi oli kokonaisuudessaan Royal Mail Steamer Titanic.
Titanic oli julistettu uppoamattomaksi laipiojärjestelmänsä ansiosta. Jos laivaan tuli vuoto, aluksen laipiot estivät veden pääsyn muihin osastoihin ja laiva saattoi jatkaa turvallisesti matkaansa, vaikka mitkä tahansa neljä osastoa olisivat täyttyneet vedellä.
Matkustajien ja miehistön mukavan liikkumisen helpottamiseksi laipiot ulottuivat vain E-kannen tasolle, jolloin onnettomuuden sattuessa vesi pääsi tulvimaan laipioiden yli ja uppottamaan aluksen kun keulasta lukien viisi ensimmäistä vedenpitävää osastoa olivat täyttyneet.
Titanicissa oli kaksikymmentä pelastusvenettä. Vaikka niitä ei ollut tarpeeksi kaikille matkustajille, White Star Line laittoi Titaniciin kaksi ylimääräistä pelastusvenettä. Veneissä oli tilaa noin neljällekymmenelle ihmiselle. Koska Titanicia kuviteltiin uppoamattomaksi, jotkut pitävät pelastusveneitä turhina. Tärkein syy Titanicin kuolonuhrien paljouteen oli juuri se, ettei laivalla riittänyt tarpeeksi pelastusveneitä kaikille. Titanicin upottua kansainväliset merenkulkusopimukset määräsivät, että jokaisella laivalla piti olla tarpeeksi pelastusveneitä kaikille matkustajille ja miehistönjäsenille.
Titanicissa oli tilaa 899 miehistön jäsenelle ja 3 300 matkustajalle. Laiva oli 260 metriä pitkä, 28 metriä leveä ja 46 000 tonnia painava.
Titanicin rakentaminen
Laivanvarustamo White Star Line oli vaikeuksissa, sillä sen kilpailijat menestyivät paremmin suurempien ja ylellisempien risteilyalustensa vuoksi. Niinpä White Star Line ryhtyi rakentamaan suurempia risteilyaluksia.
Titanic oli toinen Olympic-luokan laiva ja se rakennettiin yhdessä sisaraluksensa Olympicin kanssa Pohjois-Irlannin Belfastissa Harland-Wolffin telakalla. Se rakennettiin kuljettamaan matkustajia Pohjois-Amerikan ja Euroopan välisellä reitillä sekä lyömään kaksi pahinta kilpailijaansa, Cunard Linen loistoristeilijät Mauretanian ja Lusitanian.
Titanic laskettiin vesille 31. toukokuuta 1911. Silloin se oli maailman suurin laiva. Titanic aloitti surullisenkuuluisan neitsytmatkansa Southamptonista New Yorkiin 10. huhtikuuta 1912. Ennen Atlantin ylittämisistä Titanic oli käynyt Ranskan Cherbourgissa ja Irlannin Queenstownissa.
Haaksirikko
Kello 23.40 tähystäjät havaitsivat uhkaavaan jäävuoren ja ilmoittivat siitä komentosillalle. Vaikka laivalla oli kiikareita, niitä ei oltu annettu tähystäjille. Jos jäävuori olisi huomattu vain sekunteja aikaisemmin, onnettomuus oltaisiin mahdollisesti vältetty. Tuona surullisena onnettomuusyönä Titanicin nopeus juuri ennen onnettomuutta oli peräti 21-22 solmua lukuisilta laivoilta saaduista jäävuorivaroituksista huolimatta.
Laivan perämies Murdoch määräsi pikaisen väistöliikkeen, mutta jäävuori repi laivaan aukkoja, joiden kautta vesi pääsi sisään. Laipiot suljettiin, mutta vesi nousi niiden ylitse. Vesimassat Titanicin sisällä alkoivat painaa laivaa veden alle.
Saatuaan selville laivan uppoavan kapteeni Smith kehotti miehistöään jakamaan kaikille matkustajille pelastusliivit ja ohjaamaan naiset ja lapset pelastusveneisiin. Veneet lähtivät vain puolitäysinä, sillä osa matkustajista pelkäsi astua pelastusveneeseen tai halusi jäädä aviomiehensä kanssa uppoavaan laivaan. Matkustajia pelastusveneisiin ohjaavat miehistönjäsenet myös pelkäsivät, että liian suuret matkustajamäärät upottaisivat pelastusveneet, vaikka veneitä oli testattu Belfastin telakoilla paljon suuremmilla ihmismassoilla. Laiva katkesi keskeltä kahtia ja upposi kello 02.20.
Suurin osa matkustajista ei kuollut hukkumalla, vaan paleltumalla kuoliaaksi hyytävän kylmässä vedessä. Pelastusliivejä riitti kaikille, mutta ne eivät suojanneet kylmältä vedeltä. Kapteeni Smith luultavasti toivoi, että pelastusveneet tulisivat hakemaan veden varaan joutuneita, mutta vain yksi laivan kahdestakymmenestä pelastusveneestä palasi, ja sekin onnistui pelastamaan vain seitsemän ihmistä. Muut pelastusveneet eivät uskaltaneet palata uppoamispaikalle, koska pelkäsivät laivasta tulevan pyörteen imaisevan heidät mukanaan.
Uppoamisen jälkeen
Kello 03.30 matkustajalaiva Carpathia saapui paikalle ja pelasti kaikki pelastusveneissä olleet ihmiset, mutta osa oli menehtynyt veneissä kylmyyteen. Carpathia oli matkalla Hollantiin, mutta palasi New Yorkiin viedäkseen Titanicin matkustajat määränpäähänsä.
Myöhemmin matkustajien ruumiit vietiin onnettomuuspaikalta maihin haudattavaksi. Monet eloonjäänneet kolmannessa luokassa matkustaneet valittavat myöhemmin siitä, että laivan henkilökunta auttoi vain ensimmäisen luokan matkustajia jättämällä samalla kolmannen luokan matkustajat kuolemaan lukitsemalla ovet estäen näitä pääsemästä pelastusveneisiin, joita oli alkujaankin liian vähän. Tämä lienee osittain totta, ainakin yksittäistapauksissa. Mitään yleistä politiikkaa ei laivalla noudatettu, ja yksilöstä riippuen periaate "naiset ja lapset ensin" oli joko ehdoton laki tai ohjeellinen suositus.
Kaikki venekannelle asti päässeet kolmannen luokan naiset ja lapset, jotka veneisiin halusivat, sinne myös pääsivät. On kieltämättä totta, että ensimmäisen luokan miehiä pelastui enemmän kuin kolmannen luokan lapsia. Asia ei kuitenkaan ole aivan mustavalkoinen, sillä suuri osa kolmannen luokan matkustajista ei koskaan edes yrittänyt päästä venekannelle.
Uppoamisen syitä
Titanicin uppoaminen herätti aikanaan ihmisten keskuudessa paljon pelkoa ja ennakkoluuloja laivalla liikkumista kohtaan. Olihan turma aikansa eniten kuolonuhreja vaatinut merionnettomuus.
Tutkijat ovat laskeneet, että jos Titanic olisi törmännyt suoraan jäävuoreen, törmäys olisi vahingoittanut laivan kolmea tai neljää ensimmäistä laipiota, ja surmannut lähes kaikki laivan keulaosassa olleet, mutta Titanic ei olisi uponnut. Laiva kuitenkin väisti, liian myöhään, jolloin jäävuoren vedenalainen osa repi sen kylkeen jopa viisitoista aukkoa, joista vesi pääsi tulvimaan. Legendan mukaan myöhemmin alueella nähtiin jäävuori, jossa näkyi mahdollisesti punaista maalia.
Uppoamisesta on useita teorioita. Vanhimman mukaan jäävuori repi kylkeen aukkoja, mutta myöhemmin on esitetty, että jäävuori väänsi laivan metallilevyjä pitäviä niittejä auki. Kummassakin tapauksessa vesi olisi päässyt sisään laivan kyljestä ja upottanut sen.
Tutkimukset ovat myös paljastaneet, että laivaan käytetyt metallilevyt olivat heikkolaatuisia ja helposti ruostuvia. Kylmä vesi saattoi hyvinkin haurastuttaa ne ja kenties huono teräs oli yksi osasyy laivan uppoamiseen.
Pohjavaurioteoria
Uusin teoria esittää, että historiankirjoituksessa perinteisesti esitetyt kylkivauriot — etenekin, jos teräs oli haurasta — olisivat kovin epätodennäköisiä. Veden pinnan nousu laivan sisäosissa viittaisi meilumminkin siihen, että vauriot syntyivät sen pohjaan, ei kylkeen. Laiva oli kallellaan "väärälle" puolelle, mikäli kyljessä olisi ollut kuvatun kaltaisia aukkoja, eivätkä myöskään tiedot konehuoneiden vesitilanteesta tai matkustajien ja miehistön kuulema jatkuva raapiva ääni tue teoriaa. Kun kappale suurella nopeudella vedessä törmää kyljittäin itseään painavampaan esineeseen, se liike-energian vaikutuksesta siirtyy ensimmäisen törmäyksen myötä poispäin siitä, eikä toki heilu edestakaisin sataa metriä.
Onkin todennäköisintä, että Titanic itse asiassa ajoi jäävuoren vedenalaisen "hyllyn" yli, jolloin laivan pohja sen keulaosassa sai vuotoja. Tämä selittää myös sen, että vuoresta putosi paljon jäätä laivan kansille - laivan massa (vaikka onkin mitätön verrattuna jäävuoren massaan) ja nopeus näet kallistivat vuorta sen ylittäessä hyllyä jolloin vuoren ylemmät osat pääsivät kosketukseen ylempien kansirakenteiden kanssa.
Useiden todistajalausuntojen mukaan laiva pysähtyi törmäyksen jälkeen hetkeksi ja jatkoi sitten matkaansa vain hieman hitaammalla nopeudella kuin ennen törmäystä. Kapteeni Smith oli saanut konemestarilta liian optimistisen raportin vaurioista, eikä odottanut lopullista tietoa alas tarkistuskierrokselle lähettämältään upseerilta. Titanicin liikkuessa eteenpäin veden paine mursi laipiot ja vesi pääsi tunkeutumaan täydellä voimalla laivaan, eikä sitä voitu enää pelastaa.
Todennäköisesti paikallaan pysyminen olisi pelastanut jos ei itse laivaa, ainakin paljon suuremman osan sen matkustajista, koska pumppujen teho olisi riittänyt pitämään laivan pinnalla pitkään, ehkä jopa niin pitkään, että muut laivat olisivat ehtineet paikalle. Eteenpäin höyryäminen nopeutti tuhoa merkittävästi ja ensimmäiset hätäsanomat lähetettiin vasta, kun tuho oli väistämätön. Silloin oli jo liian myöhäistä.
Todellista uppoamissyytä ei voida täydellisesti todistaa, sillä laivan kylki on uponnut kauttaaltaan pohjamutaan eikä mahdollisia aukkoja tai repeämiä voida nähdä.
Taikauskoisia uppoamisselityksiä
Kuten kaikki "ihmisjärjen käsityskyvyn ylittävät" onnettomuudet, on Titanicinkin tuho herättänyt taikauskoisia pohdintoja. Laivan telakalla saama työnumeron on kerrottu tuottaneen epäonnea ja kiireessä rakennetun kaksoispohjan väliin jääneiden rakentajien sielujen on kerrottu aiheuttaneen onnettomuuden. Esitetty työnumero on kuitenkin vain tarinaa, eikä telakan rakennusmiehiä ole työn aikana selittämättömästi kadonnut, joten tarinat lienevät vain vuosisadan alun lehdistön "luovan" tapahtumadokumentoinnin tuotteita. Onnettomuudesta on syytetty jopa faaraon kirousta, koska Titanicin ruumassa on mahdolisesti kuljetettu sarkofagin kantta.
Näiden lisäksi myös jotkut syvästi kristinuskoon vaipuneet osapuolet olisivat väittäneet, että eräs suurimmista uppoamisen syistä olisi ollut se, että laivalla oli tavallista enemmän kristinuskosta vähemmän välittäviä kristittyjä matkustajia, jotka olisivat suututtaneet Jumalan ja Hän olisi upottanut laivan.
Omituisia tapauksia
Joitakin vuosia ennen Titanicin uppoamista julkaistiin Futility-niminen kirja, joka kertoi jäävuoreen törmäyksen vuoksi uponneesta kuvitteellisesta Titan-nimisestä loistoristelijästä, joka oli aikoinaan maailman ylellisin laiva. Kirjassa esiintynyt laiva oli hieman Titanicia lyhyempi ja matkustajamäärältään pienempi, mutta muuten kirjan antamat tiedot Titanista vastasivat uskomattoman paljon Titanicin tietoja.
Melkein 50 matkustajaa perui salaperäisesti matkansa juuri ennen Titanicin neitsytmatkaa. Yksi näistä oli White Star Linen omistajiin kuuluneen International Mercantile Marinen omistaja J.P Morgan. Syytä ei ole koskaan selitetty, mutta jotkut ovat väittäneet kyseisten matkustajien nähneen enneunen Titanicin tuhosta, mukaan lukien Morgan.
Kun Titanic löydettiin, englantilainen The Observer -lehti julkaisi useiden muiden sanomalehtien tavoin erikoispainoksin Titanicin hylyn löytämisestä. Mielenkiintoista asiassa on se, että The Observer aloitti kyseisen erikoispainoksen painamisen miltei kahdeksan tuntia ennen kuin Titanic löydettiin.
Salaliittoteorioita
Joidenkin teorioiden mukaan laiva upotettiin tarkoituksellisesti vakuutusrahojen toivossa, eikä uponnut alus ollutkaan Titanic vaan sen sisaralus Olympic, joka oli taitavasti naamioitu. Tarkoitus oli, että telakalla huonosta teräksestä valmistettu ja onnettomuusaltis Olympic upotettaisiin hallitusti siten, että varustamon toinen jättialus saapuisi sopivasti paikalle pelastamaan matkustajat ja miehistön. Kapteeni Smith vain tuli onnettomasti upottaneeksi laivan ennen aikojaan, aidossa onnettomuudessa.
Hämmästyttävän määrän tätä teoriaa tukevia faktoja voi todella löytää niin tapahtumista, asiakirjoista, valokuvista ja ennen kaikkea meren pohjassa lepäävästä hylystä. Jopa laivan hylyn löytänyt Robert Ballard ihmetteli, miksi hänen löytämä laiva oli rakenteeltaan erilainen, kuin uponnut Titanic. Teoriaa kannattavat henkilöt ovat miettineet seuraavia kysymyksiä:
- Miksi rungos löytyi sellaisten korjaustöiden jälkiä, joita oli aikanaan tehty Olympicille?
- Miksi mudasta paljastuneessa potkurinlavassa on Titanicin tunnusnumero, vaikka laivojen potkurit oli vaihdettu telakalla Olympicin korjaustöiden aikana?
- Miksi Titanicin keula muistutti kovasti Olympicin keulaa?
Hylyn löytäminen
Yhdysvaltalainen meritutkija Robert Ballard paikallisti hylyn 1985, kun vedenalainen kamera Argo löysi tiensä merenpohjalla makaavan jättiläislaivan konehuoneen kattilaan. Löytö herätti ymmärrettävästi paljon huomiota, kun 73 vuotta aikaisemmin uponnut loistoristelijä oli löydetty.
Titanicin hylky makaa 560 kilometriä Newfoundlandin rannikolta Pohjois-Atlantin pohjassa 3 798 metrin syvyydessä. Laivan savupiiput irtosivat laivan upotessa, samoin paapuurin puoleinen potkuri kun alus tömähti meren pohjaan. Vedenpaine on murskannut lasikupolin muidenkin ikkunoiden tavoin pirstaleiksi, keulamasto on kaatunut ja voimistelusalin katto on romahtunut. Ruoste on peittänyt Titanicin nimikyltin ja muodostanut keulaan keulakuvan kaltaisen muodostelman, vaikka Titanicissa ei ollut keulakuvaa. Hylyn lähistöllä on paljon hylkytavaraa.
Titanicin haaksirikosta on kirjoitettu monta kirjaa ja tehty useampi elokuva, kuten James Cameronin Titanic vuodelta 1997, joka voitti 11 Oscar-patsasta. Samaan ovat pystyneet vain Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu ja Ben Hur.