Thorvald Oljemark
Hjalmar Thorvald Oljemark (24. maaliskuuta 1900 Sipoo – 25. huhtikuuta 1938 Helsinki)[1] oli suomalainen toimittaja ja maanviljelijä, joka oli Suomen johtavia 1930-luvun kansallissosialisteja ja toinen Suomen Kansan Järjestön perustajista. Hän työskenteli SKJ:n propagandapäällikkönä ja puolueen julkaisemien lehtien päätoimittajana.[2] Nuoruudessaan Oljemark oli perustamassa Sipoon suojeluskuntaa jo 17-vuotiaana, ja osallistui sisällissodan taisteluihin Uudellamaalla.[3]
| Thorvald Oljemark | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1900 Sipoo |
| Kuollut | 25. huhtikuuta 1938 (38 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | toimittaja, maanviljelijä |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Suomen Kansan Järjestö |
Elämä muokkaa
Varhaiset vuodet muokkaa
Thorvald Oljemarkin vanhemmat olivat Sipoon kirkonkylässä sijaitsevan Båskiksen tilan omistanut Otto Hjalmar Oljemark (1874–1918) ja Maria Sofia Behm (1872–1950).[4] Elokuussa 1917 Borgå gymnasiumissa opiskellut Oljemark oli perustamassa Sipoon suojeluskuntaa. Hieman myöhemmin hänet valittiin sen päälliköksi agronomi Carl Neoviuksen luovuttua tehtävästä. Tammikuun 1918 alussa Oljemark johti suojeluskuntaa Helsingin punakaartia vastaan käydyssä kahakassa.[5]
Sisällissodan käynnistyttyä Oljemark nimettiin Helsingin ja Sipoon suojeluskuntalaisista muodostetun Vihreä pataljoonan esikuntaan.[6] Tammi–helmikuun vaihteessa Oljemark osallistui Keravan taistelun sekä Pellingin retkeen, jonka jälkeen hän yritti siirtyä rintamalinjan yli valkoisten puolelle, mutta joutui lopulta pakenemaan Orrengrundista Suomenlahden jään yli Viroon.[7] Tallinnassa Oljemark liittyi Pellingistä aikaisemmin paenneisiin suojeluskuntalaisiin, jotka matkasivat Riian kautta Danzigiin. Kaupungissa perustettiin saksalaisten varustama Jääkäripataljoona Thesleff, joka laivattiin Hankoon 3. huhtikuuta.[8] Sisällissodan loppuvaiheissa Oljemark osallistui pataljoonan riveissä Länsi-Uudenmaan puhdistuksiin sekä Ahvenkosken taisteluun.[9]
Sodan päätyttyä Oljemark suoritti Kadettikoulun ja palveli muutaman vuoden luutnanttina Lappeenrannassa toimineessa Ratsuväkiprikaatissa. Vakinaisesta palveluksesta erottuaan Oljemark ryhtyi viljelemään isältään perimäänsä tilaa Sipoossa.[9][10] Otto Hjalmar Oljemark oli kuollut maaliskuussa 1918 haavoituttuaan Pirttisaaressa punaisia vastaan käydyssä kahakassa.[11]
Politiikassa muokkaa
1920–30-lukujen vaihteessa Oljemark vaikutti kommunisminvastaisessa Lapuan liikkeessä,[3] kunnes vuonna 1932 aloitti kansallissosialistista ja juutalaisvastaista kirjallisuutta julkaisseen Kustannus Oy Vasaran toimitusjohtajana Helsingissä. Hän oli myös yhtiön kustantamien Herää Suomi ja Hakkorset -lehtien päätoimittaja.[10] Samana vuonna Oljemark vieraili kahdesti Saksassa tutustumassa natsi-ideologiaan.[3] Oljemark tapasi muun muassa Heinrich Himmleriin, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa vuoteen 1935 saakka. Aatteen ohella heitä yhdisti ammatillinen tausta, sillä Himmler oli koulutukseltaan agronomi.[10]
Toisella matkalla oli mukana myös liikemies Arvi Kalsta, jonka kanssa Olejemark perusti kansallissosialistisen Suomen Kansan Järjestön.[3] Oljemark oli ehdokkaana vuoden 1933 kunnallisvaaleissa, mutta sai Sipoossa vain 15 ääntä.[12] Kustannus Oy Vasaran omistajajärjestelyjen yhteydessä Oljemark otti henkilökohtaisen 100 000 markan lainan, jota hän ei pystynyt maksamaan, vaan joutui yhtiön konkurssin myötä luopumaan Båskiksen tilasta vuonna 1934.[10] SKJ puolestaan hajosi sisäisiin ristiriitoihinsa 1936.[13] Oljemark kuoli vuonna 1938 ilmeisesti tuberkuloosiin.[14]
Näkemyksiä muokkaa
Oljemark oli kiivas antisemitisti sekä kommunismin ja marxilaisuuden vastustaja. Vuonna 1932 Tapparamies-lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan hän väitti marxilaisuuden olevan juutalaisten ”suojelu- ja taistelujärjestö”. Oljemarkin mukaan juutalaiset muodostivat uhan kansallisvaltioille, mutta asiaan ei puututtu, koska sanomalehdistö oli ”juutalaisen suurfinanssin puserruksen alaisena”, eikä näin ollen uskaltanut kirjoittaa esimerkiksi juutalaisten roolista kommunismissa. Oljemark näki myös, että Suomi oli kansainvälisen juutalaisen pääoman vallassa, johon sen olivat ajaneet sosiaalidemokraatit, vasemmistomieliset porvarit sekä vapaamuurarit. Oljemarkin mukaan juutalaisten syntilista oli ”pitkä ja monipuolinen”.[15]
Muuta muokkaa
Oljemarkin harrastuksiin kuului miekkailu. Helsingin Miekkailijoita edustanut Oljemark voitti säilän Suomen mestaruuden vuonna 1934.[16]
Perhe muokkaa
Thorvald Oljemarkin puoliso oli ruotsalainen Olga Elisabeth Maria Petersén (1900–1997). Pariskunnalla oli kaksi lasta.[4]
Kirjallisuutta muokkaa
- Andersson, Martin: Hakkorset på vikingaseglet : nazismens kopplingar till Svenskfinland 1932–48. Sibbo: tekijä, 2015. ISBN 978-952-93547-4-0.
Lähteet muokkaa
- Schybergson, M. G. (toim.): Sibbo under den röda tiden. Helsingfors: Holger Schildts, 1918. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet muokkaa
- ↑ Thorvald Oljemarkin kuolinilmoitus. Uusi Suomi, 27.4.1938, nro 112, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.2.2021.
- ↑ Lassfolk-Feodoroff, Crista: Natsikirjan tekijä: Synkän historian kaunistelu ei ole kenenkään etu (arkistoitu sivu) 18.5.2015. Länsiväylä. Arkistoitu 15.6.2015. Viitattu 13.6.2015.
- ↑ a b c d Bergström, Sune: Sibbonazist brevvän med Heinrich Himmler 8.5.2015. Yle Östnyland. Viitattu 13.6.2015. (ruotsiksi)
- ↑ a b Harald Thorvald Oljemark 24.3.2020. Geni. Viitattu 10.2.2021.
- ↑ Schybergson 1918, s. 18, 21–22.
- ↑ Schybergson 1918, s. 31.
- ↑ Schybergson 1918, s. 35, 82–83.
- ↑ Schybergson 1918, s. 96.
- ↑ a b Dödsfall. Svenska Pressen, 28.4.1938, nro 96, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.2.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Grönroos, Mikael: Nazistvägen påminner om historien 7.5.2015. Hufvudstadsbladet. Arkistoitu 14.6.2015. Viitattu 13.6.2015. (ruotsiksi)
- ↑ Schybergson 1918, s. 161–162.
- ↑ Andelin, Jan-Erik: Nazisten som fick en väg 12.5.2015. Östnyland. Arkistoitu 14.6.2015. Viitattu 13.6.2015. (ruotsiksi)
- ↑ Ekberg, Henrik: Führerns trogna följeslagare : den finländska nazismen 1932–1944, s. 92, 99–101. Helsingfors: Schildts, 1991. ISBN 951-50052-2-1.
- ↑ Lassfolk-Feodoroff, Crista: Kirja: Suomenruotsalaisilla natseilla oli vankka jalansija kartanoissa (arkistoitu sivu) 18.5.2015. Helsingin Uutiset. Arkistoitu 15.6.2015. Viitattu 13.6.2015.
- ↑ Hanski, Jari: Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944, s. 172. Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsinki: Kirja kerrallaan, 2006. ISBN 952-92004-2-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Miehet, Säilä Suomenmestaruuden miekkailussa. Suomen miekkailu- ja 5-otteluliitto. Viitattu 13.6.2015.