Teologian historia

Sanan teologia alkuperä on antiikin Kreikassa, jossa se tarkoitti jumalallisia asioita koskevaa tiedettä,[1] kaikenlaista jumalien ja kosmologian tutkimista. Termin merkitys on kuitenkin muuttunut huomattavasti sinä aikana kun sitä on käytetty, pääasiassa kristillisessä ajattelussa, antiikista keskiajan ja valistusajan läpi nykyaikaan.

Albert Suuri, kristillisten teologien suojeluspyhimys.

Aristoteleen vaikutusMuokkaa

Aristoteles luki teologian matematiikan ja fysiikan ohella yhdeksi teoreettisen filosofian osa-alueeksi, ja korkea-arvoisemman kohteensa ansiosta näitä kahta muuta korkea-arvoisemmaksi.[2] Teologian kohteena olivat kaikkein jumalallisimmat kysymykset, kuten ”ensimmäisen liikuttajan” tutkiminen. Tätä kautta termi on päätynyt lukuisiin läntisiin ja itämaisiin uskonnollisiin perinteisiin. Plotinokselle teologia oli ainoa tiede, joka oli tieteen nimen arvoinen.[3]

Varron kolmijakoMuokkaa

Roomalainen kirjailija Varro jakoi teologian kreikkalaisiin lähteisiin perustuen kolmeen lajiin: myyttiseen, joka käsitteli kreikkalaisiin jumaliin liittyviä myyttejä; rationaaliseen eli järkiperäiseen, johon kuului filosofinen tutkimus jumalista ja kosmologiasta; ja yhteiskunnalliseen, johon kuuluivat riitit ja julkiset uskonnolliset menot.[4]

Jotkut latinalaiset kirkkoisät, kuten Tertullianus ja Augustinus, seurasivat Varron kolmijakoa.

Varhaiskristillisyys ja teologiaMuokkaa

Varhaiskristillisenä aikana teologia ymmärrettiin antiikin perintönä opiksi Jumalasta ja tämän ominaisuuksista. Kristinuskossa keskeinen osa oli tällöin oppi Jumalan olemuksesta ja kolminaisuusopin mukaisista persoonista.[5] Alkukirkon aikana teologiaa ei pidetty yleensä tieteenä, vaan osana uskonnon harjoitusta.[6]

Varhaiskristilliset kirjoittajat ovat kuitenkin käyttäneet termiä myös useissa hieman erilaisissa merkityksissä. Kreikkalaisessa traditiossa theologia on tarkoittanut usein Jumalaa ja jumaluutta koskevaa puhetta. Tämä erotetaan ekonomiasta, joka on Jumalan (pelastus)tekoja (ns. 'pelastustaloutta') koskevaa puhetta. Esimerkkinä Gregorios Nyssalaisen ajattelu.[7]

Kreikkalaisten kirkkoisien kantaMuokkaa

Joillekin kreikkalaisille kirkkoisille theologia tarkoitti puolestaan Jumalan puhetta. Esimerkiksi Uuden testamentin käsikirjoituksissa Johanneksen ilmestyksen otsikoksi on kirjattu apokalypsis ioannou tou theologou, ”Johannes Teologin ilmestys”. (Ortodoksinen perinne nimittää apostoli Johannesta Johannes Teologiksi.) 'Logos' tarkoittaa tässä luultavimmin ”sanaa” tai ”viestiä”. Ho theologos tarkoittaa siis, että kirjoittaja on esittänyt Jumalan paljastaman ilmestyksen, logoi tou theou eli Jumalan sanat. Termi liittyy tiukasti Johanneksen evankeliumin alussa olevaan logos-tematiikkaan, jossa Kristusta kutsutaan nimellä Logos.

Skolastiikka ja teologiaMuokkaa

Keskiajan skolastiikassa termi alkoi merkitä kristillisen uskon oppien järkiperäistä tutkimista, ja vielä tarkemmin yliopistollista tieteenalaa, joka piti Jumalan olemuksen tutkimuksen lisäksi sisällään muun muassa sakramenttiopin, pelastusopin ja kirkko-opin.[5] Teologiaa vastaavana ilmaisuna saatettiin käyttää termiä sacra doctrina eli pyhä oppi.[8] Tiede ei kuitenkaan vielä tuolloin tarkoittanut vain rationaalisesti perusteltujen tietojen kokoelmaa, vaan tieteen peruslauseina saattoivat toimia myös ilmoituksen kautta uskotut totuudet.[6]

Moderni teologiaMuokkaa

Nykyaikana eräs teologian määritelmä on, että teologia on kristinuskoa koskevien käsitysten systemaattista tarkastelua, erilaisten uskonnollisten käsitysten analysointia ja vertailua. Erään toisen määritelmän mukaan teologia on uskontoja, erityisesti kristinuskoa, koskevaa tieteellistä tutkimusta.[5] On oma väittelyn alainen keskustelunaiheensa, mikäli teologiaa sanan vanhassa merkityksessä voidaan kutsua enää teologiaksi sanan uusissa merkityksissä. Jos vanha termi puhui Jumalasta, niin nykyinen teologia puhuu tästä jumalapuheesta.

Teologialla voidaan viitata myös yhteisön tai henkilön uskonnollisten uskomusten kokonaisuuteen; näin voidaan puhua esimerkiksi apostoli Paavalin teologiasta tai katolisesta teologiasta.[9] Lisäksi termiä 'teologia' voidaan käyttää uskontojen yhteydessä myös ei-propositionaalisessa merkityksessä. Näin esimerkiksi Martti Luther voi todeta, että "Kristuksessa on tosi teologia ja Jumalan tuntemus".[5]

Uskonnollisen teologian historian vaiheitaMuokkaa

Klassinen teologiaMuokkaa

Juutalainen teologiaMuokkaa

Kristillinen teologiaMuokkaa

Islamilainen teologiaMuokkaa

Teologia buddhalaisuudessaMuokkaa

Hindulaisuus ja teologiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: θεολογία A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. Aristoteles: Metafysiikka VI, 1026a.
  3. Plotinos: Enneadit V, 9, 7.
  4. Abbagnano, Nicola: Theology nicolaabbagnano.it. Viitattu 22.3.2010.
  5. a b c d Kärkkäinen, Pekka: "Mitä teologia on?" - esimerkki teologisesta argumentaatiosta Yleinen teologia: systemaattinen teologia. Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta. Viitattu 22.3.2010.
  6. a b Kärkkäinen, Pekka: Onko teologia tiedettä? Yleinen teologia: systemaattinen teologia. Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta. Viitattu 22.3.2010.
  7. Kärkkäinen, Pekka: Gregorios Nyssalainen, Suuri katekeesi, luvut 3 ja 5 Yleinen teologia: systemaattinen teologia. Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta. Viitattu 22.3.2010.
  8. Kärkkäinen, Pekka: Tuomas Akvinolainen, Summa theologiae Yleinen teologia: systemaattinen teologia. Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta. Viitattu 22.3.2010.
  9. Esim.: Nyyssölä, Tuomas: Kirjauutuus: Oliko Paavali katolilainen? Teologia.fi. 24.11.2009. Viitattu 22.3.2010.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Knuuttila, Simo & Saarinen, Risto (ed.): Theology and Early Modern Philosophy (1550-1750). Helsinki: Academia Scientiarum Fennica, 2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa