Tenho Autere
Tenho Aatos Autere (17. joulukuuta 1911 Terijoki[1] – 21. maaliskuuta 1972 Helsinki[2]) oli esittelijäneuvos ja oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö.
Henkilöhistoria
muokkaaTenho Autereen vanhemmat olivat rautatieläinen Frans Oskari Autere ja Anna Liisa Montonen ja puoliso vuodesta 1941 varanotaari Kirsti Kyllikki Suurla. Autere tuli ylioppilaaksi 1930, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1944 ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi 1965. Kansainvälisen oikeuden dosentti Autere oli Helsingin yliopistossa vuodesta 1967. Autere työskenteli oikeusministeriössä vuodesta 1941 ja sisäministeriössä 1945–1946, valtiokonttorin lainopillinen asiamies hän oli vuonna 1947 ja oikeuskanslerinviraston lainsäädäntöneuvos hänestä tuli samana vuonna. Lainsäädäntöneuvoksena ja lainvalmistelukunnan jäsenenä Autere toimi vuoteen 1964 ja sitten vuoteen 1970 oikeuskanslerinviraston esittelijäneuvoksena. Viraston kansliapäällikkö hän oli 1966–1970 ja syksyn 1969 myös korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräisenä hallintoneuvoksena.[1][2]
Kesällä 1969 Autere oli yksi Apollo 11 -kuulentoa ja ensimmäistä kuukävelyä seuranneen suoran Kuustudio-televisiolähetyksen kymmenestä asiantuntijapanelistista.[3]
Julkaisuja
muokkaa- Eräitä näkökohtia syytetyn puolustuksen järjestämisessä, 1950
- Maallikkojäsenten osallistumisesta oikeudenhoitoon alioikeuksissamme, 1956
- Eräiden ilma-alukseen kohdistuvien oikeuksien kansainvälisestä tunnustamisesta, 1961
- Lento-onnettomuuksien tutkijaviranomaisesta, 1961
- Ilmailuoikeuden ja avaruusoikeuden vertailua, 1965
- Oikeus ilmatilan käyttöön siviili-ilmailutarkoituksessa rauhan aikana erityisesti Suomen ilmailujulkisoikeutta silmällä pitäen: kansainvälisoikeudellinen tutkimus, 1965 (väitöskirja)
- Ilmailusta aiheutuvan vahingon vastuu ja vakuutus, 1966
- Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisut ja non liquet -kysymys, 1967
- Kansainvälisten riitojen rauhanomaisesta selvittelystä erityisesti tuomiovaltaa silmällä pitäen, 1967, Helsinki: Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja, 83, 238 s.
- Palauttamispäätöksen oikeusvoimasta erityisesti hallintolainkäytössä, 1970