Avaa päävalikko

Telia Finland

Telia Company -konsernin Suomen maayhtiö

Telia Finland Oyj (vuoteen 2003 Sonera Oyj, vuoteen 2017 TeliaSonera Finland Oyj) on Telia Company -konsernin Suomen maayhtiö.

Telia Finland Oyj
Telia logo.svg
Tunnuslause Löydä uusi yhteys
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Perustettu 1998
Toimitusjohtaja Stein-Erik Vellan
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Toiminta-alue Suomi
Toimiala telekommunikaatio
Liikevaihto 1 299 000 000 € (2016)
Henkilöstö 2 916 (2016[1])
Emoyhtiö Telia Company
Kotisivu www.telia.fi

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

1917–1993Muokkaa

Yhtiön historia ulottuu vuoteen 1917 asti, jolloin perustettiin valtion Lennätinlaitos, Venäjän keisarikunnan hallinnoima Lennätinlaitos oli toiminut Suomessa jo vuodesta 1855. Vuonna 1927 lennätinlaitos yhdistettiin Postiin. Vuonna 1981 Posti- ja lennätinlaitoksen nimi muuttui Posti- ja telelaitokseksi. Vuonna 1990 tuolloinen Posti- ja telelaitos muutettiin valtion liikelaitokseksi, jonka taloudenpito siirrettiin ulos valtion tulo- ja menoarviosta.

Posti- ja telelaitos hallinnoi Suomen kauko- ja ulkomaanpuhelujen välittämistä aina vuoteen 1992 saakka, jolloin valtioneuvosto alkoi myöntää muille telealan toimijoille toimilupia. Ahon hallitus teki myös syyskuussa 1992 periaatepäätöksen PTL:n yhtiöittämisestä. Samana vuonna Posti- ja telelaitos avasi myös GSM-verkkonsa.

Telecom Finland (1993–1998)Muokkaa

 
Telecom Finlandin logo.

Posti- ja telelaitos yhtiöitettiin vuoden 1993 joulukuussa Suomen PT Oy:ksi [2], jolloin sen liiketoiminta jaettiin kahteen yritykseen; Suomen Posti Oy ja Telecom Finland Oy. Saman vuoden aikana kauko- ja ulkomaanpuheluliikenne avattiin kilpailulle Suomessa. Samaan aikaan yhtiöittämisen seurauksena yhtiön henkilöstöä vähennettiin ns. "rankalla kädellä" noin 3 000 henkilöllä, jotta yritys saataisiin kilpailukykyiseksi.

Vuoden 1993 joulukuusta vuoteen 1998 yhtiö toimi nimellä Telecom Finland Oy (Tele).

Sonera (1998–2002)Muokkaa

 
Soneran logo 1998–2011

Vuonna 1997 Lipposen I hallitus hyväksyi Telecom Finland Oy:n osittaisen yksityistämisen ja tämän yhteydessä huhtikuussa 1998 yhtiön nimeksi tuli Sonera Oy. Heinäkuussa 1998 Postia ja Teleä hallinnoiva Suomen PT Oy lakkautettiin ja viimeinenkin kytkös Postilaitokseen hävisi. Soneraa hallinnoivaksi emäyhtiöksi synnytettiin Sonera-Yhtymä Oyj. Vuonna 1999 Sonera Oy:stä tuli Sonera Oyj. Samaisen vuoden marraskuussa yhtiö listautui Helsingin pörssiin valtioneuvoston myytyä yhtiön osakkeista 22,2 prosenttia 7 miljardilla markalla[3]. Ensimmäiseen osakemyyntiin liittyvien epäselvyyksien takia Soneran hallitus vapautti yhtiön toimitusjohtajan Pekka Vennamon (SMP) johtajuudestaan.[4] Valtio vähensi kahdessa osassa seuraavina vuosina edelleen omistusta yhtiöstään aina 52,8 prosenttiin asti.[5] Valtio tienasi Soneran yksityistämisellä kaikkiaan 40 miljardia markkaa.[6] Vuoden 1999 kauppojen yhteydessä yhtiö listautui myös yhdysvaltalaiseen NASDAQ-teknologiapörssiin.

Sonera laajensi toimintaansa aggressiivisesti Kaj-Erik Relanderin johdolla. Yhtiö pyrki nostamaan pörssikurssinsa todella korkealle, jotta se voitaisiin myydä ulkomaille hyvään hintaan. Silloin Soneran johtajat olisivat optioiden avulla tulleet miljonääreiksi. Relanderin johdolla Sonera teki uhkarohkeita riskisijoituksia. Aluksi kurssi saatiinkin rajuun nousuun.[6]

Sonera Zed myi puhelimiin taustakuvia ja soittoääniä. Zedin markkinointiin Sonera tuhlasi miljardi markkaa, vaikka sen liikevaihto oli vain 40 miljoonaa. Yhdessä vaiheessa Zed arvioitiin jopa 100 miljardin arvoiseksi.[6]

Sonera pyrki laajenemaan myös ulkomaille. Kesällä 2000 se sijoitti Saksan kolmannen sukupolven matkapuhelinverkon (3G) UMTS-toimilupaan 8,4 miljardia euroa yhdessä espanjalaisen kumppaninsa Telefónican kanssa. Soneran osuus hinnasta oli 3,6 miljardia. Saksan lisäksi Sonera hankki UMTS-luvan Italiasta.[6]

Soneran ja Telefónican yhteisyritys Quam ei kuitenkaan menestynyt Saksassa, vaan asiakasmäärä jäi pieneksi. Asiakkaat eivät tuossa vaiheessa kaivanneet 3G-tekniikkaa, sillä heille riitti GSM. Sonera joutui pian tekemään Saksan ja Italian UMTS-toimiluvista peräti 4,3 miljardin euron alaskirjaukset. Kalliit luvat osoittautuivat arvottomiksi. Sonera oli maksanut miljardeja tyhjästä ilmasta.[6]

Kauppojen seurauksena Sonera velkaantui pahasti. Kaj-Erik Relander erosi kesällä 2001.[6] Lokakuussa 2001 yhtiö ilmoitti osakeannista, jonka tarkoitus oli kerätä yhtiölle noin miljardi euroa. Suomen valtion osuus tästä oli 528 miljoonaa euroa[7]. Sonera vetäytyi Saksasta 2002. Edessä oli kulujen karsiminen ja velkojen lyhentäminen.

On arvioitu, ettei UMTS-kauppojen todellinen tarkoitus ollut tehdä rahaa vaan niin sanotusti ”päästä pelipöytään”. Kauppojen tavoitteena oli ostaa Soneralle vahva asema teleoperaattorien välisissä yhdentymiskeskusteluissa.[6]

Vuonna 2002 paljastui, että Sonera oli urkkinut useiden työntekijöidensä puhelutietoja. Yhtiön entinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander ja turvallisuusyksikön johtaja Juha E. Miettinen tuomittiin teleurkinnasta ehdolliseen vankeuteen.[6]

TeliaSonera (2003–2017)Muokkaa

 
Soneran logo 2011–2017

Entiset pohjoismaisten valtioiden yhtiöt Telia ja Sonera ilmoittivat 26. maaliskuuta 2002 yhdistymisaikeistaan. Telian ilmoitettiin 9. joulukuuta 2002 saaneen tarvittavan määrän Soneran osakekannasta, ja 1. tammikuuta 2003 TeliaSonera oli fuusioitunut. Sonera Oyj:n osakekannan omistus siirtyi kokonaisuudessaan TeliaSonera AB:lle 21. maaliskuuta 2003, ja samalla Sonera Oyj:n nimi muuttui muotoon TeliaSonera Finland Oyj. Yhdistymisen tuloksena oli Pohjoismaiden ja Baltian suurin tietoliikennealan yhtiö.

TeliaSoneran muutettua organisaatiota maayhtiöistä toiminnallisiin yksiköihin 1. tammikuuta 2007 alkaen TeliaSonera Finlandin toiminta operatiivisena yksikkönä päättyi, mutta se oli olemassa juridisena yhtiönä konsernirakenteessa. Operaatiivinen toiminta maayhtiönä aloitettiin uudestaan 1. huhtikuuta 2015, kun organisaatio muutettiin jälleen maayhtiövetoiseksi.lähde?

Telia Finland (2017–)Muokkaa

 
Telian myymälä Dixin liikekeskuksessa Vantaan Tikkurilassa.

23. maaliskuuta 2017 Suomessa otettiin käyttöön Telia-brändi Sonera-brändin tilalla ja TeliaSonera Finland Oyj:n nimeksi vaihdettiin Telia Finland Oyj. Samalla myös Tele Finland-brändi yhdistettiin Telia-nimen alle. [8]

Telia ilmoitti tammikuussa 2019 lopettavansa lankapuhelinliittymien tarjonnan kokonaan vuoden 2019 aikana.[9]

Telia Finlandin toimitusjohtajatMuokkaa

Nimi Ajalla
Pekka Vennamo (Sonera) 17.4.1998 – 4.1.1999
Aulis Salin (Sonera) 4.1.1999 – 1.1.2001
Kaj-Erik Relander (Sonera) 1.1.2001 – 1.8.2001
Harri Koponen (Sonera) 1.10.2001 – 31.12.2002
Anni Vepsäläinen (TeliaSonera Finland) 14.5.2003 – 26.4.2005 (?)
Esa Korvenmaa VP (TeliaSonera Finland) 27.4.2005 – 10.10.2005 (?)
Juho Lipsanen (TeliaSonera Finland) 11.10.2005 – 31.12.2006
Esa Rautalinko (TeliaSonera Finland) 1.1.2007 – 24.09.2009[10]
Juha-Pekka Weckström (TeliaSonera Finland) 24.9.2009 – 13.5.2012[11]
Robert Andersson (TeliaSonera Finland) 14.5.2012 – 1.4.2014[12]
Valdur Laid (TeliaSonera Finland) 1.4.2014[13] – 31.12.2016
Stein-Erik Vellan (TeliaSonera Finland / Telia Finland) 1.1.2017[14]

TeliaSoneran yritysmyyntidivisioonan johtaja Juho Lipsanen jätti tehtävänsä heinäkuun lopussa 2008, oltuaan kolme vuotta yhtiön palveluksessa. Lipsanen aloitti vuonna 2005 TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajana. Hänet nimitettiin vuoden 2007 alusta Integrated Enterprise Services liiketoiminta-alueen johtajaksi, ja hän toimi samalla Suomen maajohtajana.[15] Esa Rautalinko, joka toimi Mobility Services -liiketoimintayksikön johdossa Suomessa korvasi Juho Lipsasen TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajana. Syksyllä 2009 Esa Rautalinko siirtyi Honkarakenne Oyj:n toimitusjohtajaksi ja TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajaksi nimitettiin Broadband Services Finlandin johtaja Juha-Pekka Weckström. Weckström siirtyi Eurasian liiketoiminnan kehitysjohtajaksi toukokuussa 2012 ja uudeksi maajohtajaksi nimitettiin Nokian johtokunnan jäsen ja strategisia kumppanuus- sekä bisneskehitystoimintoja johtanut Robert Andersson.

Entiset tytäryhtiötMuokkaa

Turun KaapelitelevisioMuokkaa

Pääartikkeli: Turun Kaapelitelevisio
 
Turun Kaapelitelevision logo.

Turun Kaapelitelevisio oli turkulainen kaapelitelevisioyhtiö, jonka TeliaSonera omisti. Tätä aiemmin yhtiön oli omistanut TS-Yhtymä.

AuriaMuokkaa

Sonera ilmoitti hankkivansa vuonna 2001 varsinaissuomalaisen Loimaan Seudun Puhelimen osake-enemmistön, joka oli samalla hankkinut määräysvallan Turun Puhelimessa.[16] Puhelinyhtiöt Lännen Puhelin, Salon Seudun Puhelin, Suomen 2G Oy ja DNA valittivat Kilpailuviraston kauppaa puoltavasta päätöksestä Kilpailuneuvostoon, joka kielsi Soneraa hankkimasta määräävää asemaa yhtiössä.[17] Lopulta vuonna 2002 Korkein hallinto-oikeus kumosi Kilpailuneuvoston päätöksen.[18] Vuonna 2003 Aurian edeltäjästä Loimaan Seudun Puhelin Oy:stä tuli TeliaSonera Finlandin tytäryhtiö ja vuoden 2006 päätteeksi Auria Oy ja Auria Networks Oy sulautettiin emoyhtiöönsä.

Sonera SmartTrustMuokkaa

DI Harri Vatasen keksintöihin perustuva, Sonera SmartTrust, joka keskittyi erityisesti tietoturvapalveluihin. Pian SmartTrustin perustamisen jälkeen Sonera lohkoi kännykkäpalvelut tytäryhtiöihin ja yhtiöitti tietoturvapalveluja tarjoavan SmartTrust- ja kännykkäpalveluita tuottavan Zed-yksikön joulukuussa 1999.[19] SmartTrust ja mm. luottokorttiyhtiö Mastercard International aikovat kehittää yhdessä langattomia maksuratkaisuja matkapuhelimiin,[20] seurauksella, että Soneran pörssikurssi nousi rajusti. Kehittäminen oli kallista ja vuonna 1999 Zediin ja Smarttrustiin investoitiin liki 420 miljoonaa markkaa. Toisaalta Merrill Lynch julkisti alkuvuodesta 2000 optimistisen arvion Sonerasta: investointipankki arvioi, että Soneran tytäryhtiö Zedin ja SmartTrustin sekä osakkuusyhtiö Turkcellin arvo olisi yhteensä 190 miljardia markkaa.[21] Suomen valtio myikin osan Soneraan 12 miljardilla markalla samaan aikaan.

SmartTrust laajensi WAP-ratkaisujaan keväällä 2000 samaan aikaan kun Sonera osti ruotsalaisen Across Holding Ab:n koko osakekannan. Ensimmäinen SmartTrustin asiakas oli Leonia-pankki, jonka tarjoamat pankkipalvelut tulivat käyttöön marraskuussa 1999. Tehtiin Across Wireless –yrityskauppaselvennä ja SmartTrust työllisti kolmisensataa tuotekehitteijää[22] Kesällä 2000 Sonera osti ruotsalaisen iD2-technologies tietoturvayhtiön, ajatuksena saada tietotaitoa mm. älykorttiteknologiasta. Osakkeenomistajat eivät kuitenkaan luottaneet Soneraan ja yhtiön pörssikurssi kääntyi laskuun. Yhtiön silloinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander vaihtoi SmartTrustin toimitusjohtajan syksyllä 2000, ja Harri Vatanen siirtyi vastaamaan Soneran "Enabling Technologies" –yksiköstä. SmartTrustin vt. toimitusjohtajaksi nimitettiin yhtiön kakkosmies, ruotsalainen Björn Gustavsson.[23] Yritysjohdon saamat optiot olivat näyttävästi esillä julkisuudessa. Gustavsson teki itsemurhan tammikuussa 2001 ja SmartTrustin johtajaksi nousi toimitusjohtajan sijainen Antti Vasara. Soneran ulkomaan matkaviestintähankkeista aiemmin vastannut johtaja Pirjo Kekäläinen-Torvinen erosi yhtiön palveluksesta keväällä 2001, samoin kuin aiemmin olivat eronneet Mika Uusitalo ja Soneran matkaviestinnästä vastannut johtaja Matti Makkonen.

Alkoi saneeraus. Toimitusjohtajaksi noussut Antti Vasara aloitti rajut säästötoimet, joiden seurauksena satoja SmartTrustin tuotekehittelijöitä jouduttiin irtisanomaan. Samaan aikaan keväällä 2001, kun Soneran ja Vatasen välillä oli vakava patenttikiista, yhteistyö ja luottamus toimitusjohtaja myös Kaj-Erik Relanderin välillä alkoi rakoillaselvennä. Soneran johtoryhmään ja SmartTrustin hallitukseen nimettiin Niklas Sonkin, jonka vastuulle annettiin myös turvatekniikkaa kehittävä SmartTrust. Relander erosi yhtiön palveluksesta heinäkuussa 2001 henkilökohtaisiin syihin vedoten[24], kun samaan aikaan puuhattiin kovaa vauhtia pohjoismaista telefuusiokuviota. Sonera laajensi saneerauksia ja irtisanoi noin tuhat työntekijäänsä. Esille julkisuuteen nousi erityisesti hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka, kun emoyhtiö Soneralle etsittiin uutta toimitusjohtajaa. SmartTrustille etsittiin kuumeisesti ostajaa [25]. Harri Vatanen oli keskittynyt 2001 SmartTrustista lähdön jälkeen My Origo -käyttöliittymäteknologiaan. Sonera myi enemmistöosuuden raskaasti tappiollisesta tytäryhtiöstään SmartTrustista kolmelle pääomasijoittajalle loppukesästä 2002. Pääomasijoittajat Carlyle Group, GE Equity ja Eqvitec Partners maksoivat vajaan 60 prosentin osuudestaan 35 miljoonaa euroa. SmartTrustissa työskenteli tuolloin 250 työntekijää, joista nelisenkymmentä Helsingissä.

Tele FinlandMuokkaa

Pääartikkeli: Tele Finland

TeliaSonera Finland Oyj perusti Tele Finland Oy:n vastatakseen kysyntään edullisemmista GSM-puheluista. Yhtiö oli Soneran nk. "halpaoperaattori". Soneran edeltäjän perinteikästä nimeä "Tele" kantava operaattori perustettiin 17. toukokuuta 2004. Tele Finland Oy oli aluksi TeliaSonera Finlandin tytäryhtiö, mutta se fuusioitiin emoyhtiöönsä 31. joulukuuta 2005. Tele Finlandilla oli oma asiakaspalvelu, oma hinnoittelu ja omat ehdot verrattuna Soneran liittymänhaltijoihin.

Tele Finlandin periaatteina oli asiakkaiden tasavertainen kohtelu, liittymän hyvä kuuluvuus sekä kylkiäisten ja puheaikatarjousten puuttuminen. Näiden avulla Tele Finland kasvatti aiemmin asiakaskuntaansa matkapuhelinoperaattoreista nopeimmin ja vaihtuvuus pois Tele Finlandilta oli aiemmin operaattoreista kaikkein vähäisintä. Tele Finlandin myynti sekä markkinointi lopettiin väliaikaisesti 1. huhtikuuta 2006, mutta niiden internet-myynti aloitettiin toistaiseksi uudelleen keväällä 2007. Ennen väliaikaista myyntitaukoa avattujen "vanhojen" liittymien ehdot olivat yhdenmukaiset uusien liittymien ehtojen kanssa.

Vuonna 2017 Sonera ja Tele Finland -operaattorit sulautettiin Teliaksi.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Yritystiedot Taloussanomat. Viitattu 19.10.2017.
  2. SUOMEN PT OY - Kauppalehden yrityshaku
  3. eQ Merkintäpiste - Sonera Oyj
  4. Valtion omistajapolitiikka ja Sonera, sivu 7
  5. http://www.teliasonera.se/article/0,2858,l-fi_h-14263,00.html TeliaSonera - yhtiön historia
  6. a b c d e f g h Kettunen, Niko & Paukku, Timo: Kännykkä. Lyhyt historia. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014. ISBN 978-952-222-537-5.
  7. Soneralta uusmerkintä: Valtio pelastaa Soneran yli kolmella miljardilla markalla 22.10.2001. Digitoday. Viitattu 30.1.2010.
  8. "Olemme nyt Telia" 23.3.2017. Telia Finland. Viitattu 23.3.2017.
  9. Perttu Pitkänen: Lankapuhelimen yli 100 vuoden tarina päättymässä Suomessa – miten käy satojentuhansien puhelimien? Ilta-Sanomat. 8.1.2019. Viitattu 8.1.2019.
  10. Suomen Mobility Services -johtaja Esa Rautalinko jättää TeliaSoneran 24.9.2009. TeliaSonera. Viitattu 1.2.2010.
  11. Weckström siirtyi Eurasian liiketoiminnan kehitysjohtajaksi
  12. Taloussanomat, 2.4.2012. Soneran uusi toimitusjohtaja tulee Nokialta
  13. Kauppalehti, 4.2.2014. Valdur Laid Soneran toimitusjohtajaksi
  14. Stein-Erik Vellan New CEO of Sonera
  15. Juho Lipsanen lähtee TeliaSonerasta Yle Uutiset. 12.5.2008. Viitattu 3.4.2018.
  16. Soneran ja Loimaan Seudun Puhelimen välinen yrityskauppa jatkokäsittelyyn Kilpailuvirastossa 19.3.2001. Kilpailuvirasto. Viitattu 30.1.2010.
  17. Kilpailuneuvosto kielsi Soneran investoinnin Loimaan Seudun Puhelimeen 20.12.2001. Sektori.com. Viitattu 30.1.2010.
  18. KHO hyväksyi Soneran LSP-kaupan 5.7.2002. sektori.com. Viitattu 30.1.2010.
  19. Helsingin Sanomat 18.12.1999
  20. Helsingin Sanomat 1.2.2000
  21. Helsingin Sanomat 8.3.2000
  22. Helsingin Sanomat 27.4.2000
  23. Helsingin Sanomat 18.10.2000
  24. Helsingin Sanomat 12.6.2001
  25. Helsingin Sanomat 26.10.2001

Aiheesta muuallaMuokkaa