Sonera-kirja
Sonera-kirja, oikealta nimeltään Minne hävisivät Soneran rahat?, on alun perin internetissä julkaistu teos, jonka tekijää tai tekijöitä ei tiedetä. Se kertoo Soneran liiketoimista ja johtamisesta vuosina 2000−2001, jolloin Soneran toimitusjohtajana toimi Kaj-Erik Relander. Tänä aikana Sonera menetti muun muassa 4,3 miljardia euroa Saksan ja Italian UMTS-lupiin.[1]
Kirjassa esitettiin osittain kiistanalaisia väitteitä Sonerassa tapahtuneista laittomuuksista ja hallituksen sekä poliitikkojen salatusta osuudesta tapahtumiin. Lukuisista paljastuksista todeksi on osoittautunut ainakin teletunnistetietojen väärinkäyttö, josta on tuomittu hovioikeudessa useita Soneran entisiä työntekijöitä mukaan lukien Kaj-Erik Relander ja viestintäjohtaja Jari Jaakkola[2]. Yhtään kirjassa esitettyä paljastusta ei ole osoitettu perättömäksi – toisaalta moni väitteistä on sen luonteinen, että niiden kumoaminen on mahdotonta. Kirjan julkaisu oli kuitenkin yksi merkittävä syy siihen, että Soneran asioita ryhdyttiin perinpohjaisesti tutkimaan.[3]
Kustannusyhtiö Art House julkaisi teoksen vuonna 2003 Miten hävisivät Soneran miljardit -nimisenä kirjana, jonka kirjoittajaksi ilmoitettiin nimimerkki Pekka Peloton. Vuonna 2007 Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander nosti Relanderin pyynnöstä kirjan kirjoittajaksi epäiltyä, Sonerassa konsulttina toiminutta Timo-Pekka Silénia vastaan kunnianloukkaussyytteen.[4][5]
Silén kiisti epäilyt ja Helsingin käräjäoikeus vapautti hänet syytteistä. Syytteen menestymisen kannalta tärkeimpänä pidettiin Silénin ja kustantajan välistä kirjeenvaihtoa, jonka käytön kunnianloukkausjutun käsittelyssä käräjäoikeus ja korkein oikeus asettivat hyödyntämiskieltoon. KKO:n kiellon jälkeen syyttäjä ja asianomistajana ollut Relander päättivät luopua vaateistaan marraskuussa 2009.[6]
Sonera-kirjan leviäminen internetissä muokkaa
Sonera-kirja julkaistiin alun perin kesäkuussa 2002[7] Freeserve-nimisellä anonyymipalvelimella. Ilta-Sanomissa julkaistiinmilloin? kirjasta pikku-uutinen, jossa mainittiin nettikirjan osoite. Lehtijuttua seuraavana päivänä nimimerkki Peloton kopioi koko kirjan Arvopaperi.fi:n keskustelufoorumille. Tämän jälkeen kirja alkoi levitä nopeasti muille keskustelupalstoille sekä sähköpostitse. Arvopaperi.fi:n ylläpidon poistoyritykset eivät tuottaneet tulosta, sillä kirjaa kopioitiin foorumille yhä uudelleen. Sonera yritti poistattaa kirjan lukuisilta internetsivuilta, jolloin se sai lisää mediahuomiota. Digitoday julkaisi aiheesta pitkän uutisen[8] ja kirjan leviäminen kiihtyi entisestään. Helsingin Sanomat arvioi elokuussa 2002, että kirjaan oli siihen mennessä tutustunut verkkosivuilta, keskusteluryhmistä ja kädestä käteen kiertäviltä printtikopioilta arviolta 70 000–100 000 ihmistä.[9] Verkkoversiosta kirjoituksesta oli tarjolla myös englanninkielinen versio Where did Sonera loose it´s money?[7]
Helsingin Sanomat uutisoi vuonna 2015, että hakukoneyhtiö Googlelle on lähetetty pyyntö, että suomenkielisen Wikipedian sivu "Sonera-kirja" poistettaisiin Googlen hakutuloksista.[10]
Kirjoittajan etsintä muokkaa
Arvopaperi.fi tarjosi tuhannen euron vihjepalkkion kirjailijan paljastamisesta. Art House julkaisi kirjasta osittain sensuroidun pokkariversion, jossa kirjoittaja esiintyi nimimerkillä Pekka Peloton. Keskusrikospoliisi kuulusteli Art Housen toimitusjohtaja Heikki Haavikkoa todistajana saadakseen selville kirjan kirjoittajan, mutta Haavikko vetosi kustantajan lähdesuojaan ja kieltäytyi vastaamasta kirjoittajaa koskeviin kysymyksiin. Keskusrikospoliisi yritti tuomioistuimen päätöksellä velvoittaa Haavikon vastaamaan kirjan kirjoittajaa koskeviin kysymyksiin. Korkein oikeus käsitteli asiaa, mutta se ei ratkaisussaan velvoittanut Haavikkoa vastaamaan esitutkinnassa kirjan kirjoittajaa koskeviin kysymyksiin.[11]
Kunnianloukkaussyyte muokkaa
Kirjassa esitetyistä väittämistä todeksi on osoittautunut teletunnistetietojen väärinkäyttö, josta on tuomittu hovioikeudessa useita Soneran entisiä työntekijöitä, mukaan lukien Kaj-Erik Relander. Teletunnistetietojen väärinkäytöksien oikeudenkäynnissä Relanderin puolustusasianajaja Jussi Savonen sanoi, että keskusrikospoliisin mukaan kirjan kirjoittaja on Soneran teknologiajohtamisyksikössä vuonna 2000 työskennellyt konsultti Timo-Pekka Silén.[12]
Silén kiisti väitteen, mutta Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander nosti häntä vastaan syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta. Oikeudenkäynti Siléniä vastaan Helsingin käräjäoikeudessa alkoi 17. huhtikuuta 2007. Oikeudenkäynti koski kirjan internetversiota, jossa painetusta poiketen väitettiin Relanderin syyllistyneen taloudellisiin väärinkäytöksiin.[5] Sonera-kirjan internetversion mukaan "Relander siirsi tiettävästi yli 100 miljoonaa markkaa Soneran rahoja omille tileilleen ja yrityksilleen ulkomailla". Oikeudessa Relander vaati henkisestä kärsimyksestä 50 000 euron vahingonkorvausta.[13]
Käräjäoikeuden määräyksen mukaan syyttäjä ei saanut käyttää oikeuskäsittelyssä todistusaineistona kahta lähdesuojaa nauttivaa kirjettä. Avaintodisteina pidettyjen "Sonera-kirjeiden" epäillään antavan tietoa kirjan kirjoittajasta. Ne ovat painetun Sonera-kirjan kustantajan kirjeitä, joiden perusteella Siléniä alettiin epäillä kirjan internet-version kirjoittajaksi.[14]
Silén kiisti syytteen.[15] Hän myönsi vain kommentoineensa painettua kirjaa ja käskeneensä sen kustantajaa poistamaan kirjasta muun muassa väitteet Relanderin taloudellisista väärinkäytöksistä.[16] Silénillä ei oman kertomansa mukaan ole ollut edes mahdollisuutta saada Sonera-kirjan paljastamista asioista tietoja konsulttina toimiessaan.[17]
Syyttäjä väitti, että Silénillä olisi ollut kaunaa Soneraa ja etenkin Relanderia kohtaan, mikä olisi motivoinut hänet kirjoittamaan Sonera-kirjan. Silén kiisti myös tämän. Hänen puolustuksensa vetosi muun muassa suomen kielen tohtorilla teettämäänsä kielivertailuun, jossa todettiin Sonera-kirjan ja Silénin kirjoitusten muodon ja tyylin poikkeavan toisistaan. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Siléniä vastaan nostetut syytteet 4. toukokuuta 2007.[16]
Tuomiosta valitettiin hovioikeuteen. Syyttäjä haki purkua avaintodisteina pidettyjen kirjeiden hyödyntämiskiellolle.[18] Kesällä 2008 hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätökset: sen mukaan syyttäjällä on oikeus käyttää kirjeitä todisteena. Päätökselle haettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, joka käsitteli asiaa kesällä 2009.[19]
Syyttäjä lopetti syytteen ajamisen marraskuussa 2009. Syyttäjän päätöksen taustalla on korkeimman oikeuden päätös KKO 2009:88, jonka mukaan syyttäjä ei saa käyttää todisteena kahta lähdesuojan alaista kirjettä. Syyttäjä katsoi, ettei ilman kirjeitä ole todisteita Siléniä vastaan. Myös jutun asianomistaja Soneran entinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander oli valmis lopettamaan asian käsittelyn.[6]
Helsingin hovioikeus päätti 11. huhtikuuta 2010 antamassaan ratkaisussa, että käräjäoikeuden tuomio jää voimaan, koska sekä jutun syyttäjä että asianomistaja lopettivat jutun ajamisen hovioikeudessa.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Sonera teki umts-investoinneista 4,3 miljardin euron alaskirjaukset (vanhentunut linkki) 25.7.2002. HighTech Forum. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 18.11.2009.
- ↑ Soneran ex-pomot eivät saaneet valituslupaa Taloussanomat. 12.11.2007. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ Jukka Lukkari: Soneran pesänjakajat Tekniikkatalous. Viitattu 27.7.2019.
- ↑ Sonera-kirjasta syyte Silénille (vanhentunut linkki) 4.4.2005. MTV3.fi. Viitattu 18.11.2009.
- ↑ a b Soneran nettikirja-juttu: Osa todisteista saastuneita 17.4.2007. MTV3.fi. Arkistoitu 4.2.2017. Viitattu 18.11.2009. (Archive.org)
- ↑ a b c Syyttäjä luopuu Sonera-kirjasyytteestä (vanhentunut linkki) HS.fi. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 18.11.2009.
- ↑ a b Päivikki Karhula: Minne hävisivät Soneran rahat? Heikki Haavikko ja kustantajan lähdesuoja oikeudessa Tiellä sananvapauteen. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ Reijo Holopainen: Sonera-kirja nyt Arvopaperi AP Areenan sivuilla 27.6.2002. Digitoday. Viitattu 17.4.2007.
- ↑ Suuri Sonera- seikkailu (jatkuu) Helsingin Sanomat. 11.8.2002. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ Jussi Ahlroth: Kuka pelkää Sonera-kirjaa? (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 3.2.2015. Sanoma Oy. Arkistoitu 4.2.2015. Viitattu 3.2.2015.
- ↑ Korkeimman Oikeuden ennakkopäätös KKO:2204:30: Sananvapauden käyttäminen joukkoviestinnässä - Lähdesuoja 26.3.2008. Finlex. Viitattu 18.4.2008.
- ↑ Relanderin puolustus paljasti Sonera-kirjasta epäillyn nimen (vanhentunut linkki) 2.3.2005. MTV3.fi. Viitattu 18.11.2009.
- ↑ Syyttäjä vaatii Sonera-kirjasta ehdollista (vanhentunut linkki) 20.10.2005. MTV3.fi. Viitattu 18.11.2009.
- ↑ Jaakko Kuivalainen: Sonera-kirjan kirjoittajaan viittavat kirjeet eivät käy todisteeksi 25.11.2005. Digitoday. Viitattu 18.11.2009.
- ↑ Sonera-kirjan pääkäsittely alkanut Yle Uutiset. 17.4.2007, päivitetty 30.10.2008. Yle.fi. Viitattu 2.2.2008.
- ↑ a b Sonera-kirjajutun syytteet hylätty Yle Uutiset. 4.5.2007, päivitetty 30.10.2008. Yle.fi. Viitattu 18.11.2009.
- ↑ Silénin mukaan Sonera-kirjan takana on useita kirjoittajia Kaleva. 13.4.2006. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ Tuomo Pietiläinen: Timo Silén vapautettiin Sonera-kirjasyytteistä (vanhentunut linkki) 4.5.2007. HS.fi. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 18.11.2009.
- ↑ Sonera-kirjajuttua puidaan taas korkeimmassa oikeudessa Yle Uutiset. 18.3.2009. Yle.fi. Viitattu 18.3.2009.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kirjan sisältö tekstimuotoisena (Arkistoitu – Internet Archive)