Tekonahka
Tekonahka eli keinonahka on taipuisaa materiaalia, joka muistuttaa ulkonäöltään, kosketustuntumaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan nappa- tai mokkanahkaa.[1] Tekonahat on yleensä valmistettu muoveista, kuten PVC- tai PVC:n ja polyuretaanin yhdistelmästä. Tekonahassa on usein tekstiilikudos- tai kuitukangaspohja,[2] johon ruiskutetaan tai valetaan vaahdotettua muovilateksia antamaan paksuutta ja pehmeyttä. Pintamateriaalina on tiivistä PVC:tä, jonka pinta on saatu muistuttamaan nappanahan pintaa.[3]
Joitakin tekonahkoja valmistetaan nykyisin elintarviketuotannon hukkaraaka-aineista. Nahkaa muistuttava pinatex-materiaali on valmistettu ananaksen lehdistä. Yhdysvaltalainen MycoWorks valmistaa tekonahkaa sienirihmastosta.[4] Kaikkia tekstiilipohjaa ja muovipäällystystä yhdistäviä materiaaleja, kuten enstexiä tai vahakankaita, ei kutsuta tekonahaksi. Moderni, mokkanahkaa muistuttava synteettinen ja hengittävä verhoilumateriaali on mikrokuitukangas alcantara.
Historiaa
muokkaa
Varhaisimpia tekonahkoja oli pegamoidi, nitroselluloosalla käsitelty kangas. Suomessa sitä käytettiin ainakin 1910-luvulta lähtien muun muassa huonekalujen verhoiluun.[5] Kemianyhtiöt kehittelivät 1950- ja 1960-luvuilla muiden muovituotteiden ohella erilaisia halvempia materiaaleja korvaamaan aitoa nahkaa muun muassa kenkien ja laukkujen ja sadevaatteiden materiaalina sekä pehmeiden huonekalujen ja autojen sisustusten verhoilussa. Muun muassa kemianjätti DuPont menetti 1960-luvun alussa noin 300 miljoonaa dollaria epäonnistuneessa tekonahkahankkeessa[3]. Alkuvuosien PVC-keinonahka saattoi nopeasti alkaa pehmentyä, tulla tahmeaksi tai muuttaa muotoaan. PVC:n ominaisuuksia stabiloivien aineiden kehityksen myötä PVC-keinonahat ovat nykyisin varsin stabiileja. Aluksi pohjakankaana käytettiin puuvillakudosta, joka kuitenkin pian korvautui tekokuitukankailla.[6]
Tuotemerkeistä tuli Suomessa tutuksi muun muassa ruotsalainen Galon, jota käytettiin lasten kurahousuista SAS-lentoyhtiön istuinverhoiluihin.[7] Suomessa tekonahkaa kehitti 1980-luvun taitteessa muun muassa J. W. Suominen Oy.[3] 1900-luvun loppuvuosikymmeninä kuluttajat alkoivat taas arvostaa aitoja materiaaleja, jolloin tekonahan kaltaiset jäljitelmätuotteet menettivät arvostustaan.[8] Vuosien 2000–2023 välillä keinokuituisten vaatteiden kulutus kuitenkin kolminkertaistui, ja tekonahka on vähentänyt nahan kysyntää. Koska lihansyönnistä syntyy joka tapauksessa raakavuotia, niitä on yhä useammin viety käyttämättöminä kaatopaikoille.[9][10] Vuonna 2020 Yhdysvalloissa heitettiin kysynnän laskun vuoksi noin viisi miljoonaa vuotaa kaatopaikoille.[11]
Käyttö ja ominaisuudet
muokkaaTekonahkaa käytetään taloudellisista, käytännöllisistä tai ideologisista syistä. Vegaanit käyttävät tekonahkaa, koska vastustavat eläinten tappamista ja niiden ihon käyttämistä vaatteena.[12] Riippumatta siitä, onko tekonahka muovipohjaista vai kasviperäistä, siitä käytetään usein nimitystä ”vegaaninen nahka”.[13]
Tekonahka on yleensä halvempaa kuin aito nahka, ja usein se on myös helpompi säilyttää ja puhdistaa. Se on myös säänkestävää.lähde? Tekonahkaa ja aitoa nahkaa saatetaan myös yhdistellä samaan tuotteeseen.[14]
Haasteita
muokkaaTekonahan ominaisuudet, kuten kestävyys, hoitotarve ja tuntuma, voivat olla lähellä aitoa nahkaa. Kaikkia nahan ominaisuuksia on kuitenkin ollut erittäin vaikea jäljitellä varsinkaan yhdessä ja samassa tekonahkamateriaalissa. Yksi vaikeimmista on niin sanottu ”pysyvä venyvyys”, joka on olennainen esimerkiksi kenkämateriaaleissa: kengän tulee elää ja muotoutua käytössä jalan muodon ja liikkeiden mukaiseksi. Myös aidon nahan huokoisuudesta johtuva hengittävyys eli hiostamattomuus sekä taipuisuuden säilyminen eri lämpötiloissa ovat aiheuttaneet ongelmia tekonahkojen kehittäjille.[3] Kuluessaan tekonahka alkaa halkeilla pinnastaan ja rispaantua reunoiltaan, kun taas oikea nahka kuluu ja ”patinoituu” kauniisti.[15]
Nahkaa halvemman tekonahan markkinoiminen aitona nahkana esimerkiksi nahkatakeissa tai huonekaluverhoiluissa on aiheuttanut monia kuluttajansuojaan liittyviä valituksia ja vastuukysymyksiä.[16]
Lähteet
muokkaa- ↑ tekonahka. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Packalen, Leena: Kuitukangas on kaikkialla. Helsingin Sanomat, 11.10.1978, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b c d Kärkkäinen, Sari: J. W. Suominen siirtyy tekonahkaan. Uudella nahkakeksinnöllä vuosien etumatka kilpailijoihin. Helsingin Sanomat, 21.10.1980, s. 28. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Tuula Solhagen: Nahka on kestämätön valinta animaliamedia.fi. 1.3.2017. Viitattu 1.4.2019.
- ↑ Varhaiset tekoaineet ja muovit Vaatturitietokanta. 20.6.2017. Viitattu 1.4.2019.
- ↑ Colliander, Aura: PVC-pinnoitteisen keinonahan konservointi. Aino Aallon suunnitteleman tuolin konservointi ja materiaalitutkimus, s. 23. Metropolia Ammattikorkeakoulu, huonekalukonservointi, 2016. Opinnäytetyö verkossa. (PDF) (viitattu 1.4.2019).
- ↑ Galon® tulee Suomeen (Oy Renecta Ab:n ilmoitus). Helsingin Sanomat, 11.9.1960, s. 3. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Tell, Johan: ”Galon”, Utrotningshotat, s. 48. Bokförlaget Max Ström, 2007. ISBN 978-91-7126-061-1 (ruotsiksi)
- ↑ Mulvany, Lydia & Bloomberg, Denitsa: America is obsessed with beef. But it has no use for hides, so leather prices plunge Los Angeles Times. 19.8.2019. Viitattu 8.7.2024.
- ↑ Berlage, Eliza & Verley, Angus: Farmers charged to dispose of once-valuable sheepskins as synthetic materials dominate ABC. 20.10.2023. Viitattu 8.7.2024.
- ↑ Tabuchi, Hiroko: How Fashion Giants Recast Plastic as Good for the Planet New York Times. 12.6.2020. Viitattu 8.7.2024.
- ↑ http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/mika-on-vegaani
- ↑ Tonti, Lucianne: Plant or plastic? How to decode vegan leather alternatives The Guardian. 28.2.2023. Viitattu 8.7.2024.
- ↑ Blanchard, Tamsin: ‘We are creating a material monster’: the false logic of faux leather The Guardian. 22.11.2023. Viitattu 8.7.2024.
- ↑ Erota keinonahka aidosta – kiinnitä huomiota näihin seikkoihin! Iltalehti. 20.1.2015. Viitattu 1.4.2019.
- ↑ Huijari myi pariskunnalle tekonahkatakkeja aitoina - Poliisi varoittaa joka kesäisestä ilmiöstä Aamulehti. 26.5.2017. Arkistoitu 1.4.2019. Viitattu 1.4.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tekonahka Wikimedia Commonsissa
