Polyuretaani

polymeeri

Polyuretaani (lyhenne PUR tai PU) on polymeeri, joka sisältää uretaaniryhmän -NH-CO-O-. Polyuretaania muodostuu isosyanaatin ja polyolin reaktiossa. Muodostuneen polyuretaanin ominaisuudet vaihtelevat valitun isosyanaatin ja polyolin mukaanlähde?. Polyuretaanin yleisinkenen mukaan? valmiste on vaahtomuovi, mutta myös vaahdottamattomalle polyuretaanille on useita käyttösovelluksia, kuten käyttö maalin sideaineena.

Polyuretaanin yleinen synteesireaktio.

Polyuretaanin keksi vuonna 1937 Otto Bayer.[1] Yksi sen ensimmäisistä sovellutuksista oli Saksan armeijan laivaston pelastusliivi. 1960-luvulla polyuretaani syrjäytti muut eristeet kylmäkalusteissa ja mahdollisti kylmäketjun rakentamisenlähde?. 1970-luvulla polyuretaanin käyttö lämmöneristeenä yleistyi kaikkialla maailmassa. Kaikista polyuretaanieristeistä saatetaan käyttää myös englanninkielistä nimitystä PU-insulation.

Käyttö

muokkaa

Polyuretaanista valmistettuja tuotteita on lähes kaikkialla; siitä valmistetaan muun muassa patjoja, istuimia ja jalkineiden pohjia. Polyuretaania ovat autojen pehmeät tai joustavat osat (esim. istuimet, ohjauspyörä, kojelauta). Kokonaan polyuretaania ovat jääkaappien ja pakastimien eristeet. Rullalautojen renkaat valmistetaan nykyään lähes aina polyuretaanista.

Polyuretaanieristeitä on muun muassa eristelevyinä, ruiskutettavana spray-polyuretaanieristeenä ja ikkunoiden ja ovien karmin ja seinän välin tiivistämisessä käytettävät pulloista pursotettavana saumavaahtona.

Tehdasvalmisteisissa ovissa ja ikkunoissa polyuretaanieriste on rakenteen osa, joka lämmön eristämisen ohella jäykistää kotelorakenteita. Polyuretaani sopii myös kuitulujitteisten profiilien valmistukseen. Silloin työstömenetelmänä on suulakeveto eli pultruusio. Nämä profiilit korvaavat alumiinia ovien ja ikkunoiden karmeissa.

Lähteet

muokkaa
  1. Otto Bayer. The Plastics Historical Society. Arkistoitu 18.7.2014. Viitattu 2.12.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa