Teemasivu:Fysiikka/Kuvapoiminta
Fysiikan teemasivun kuvapoiminnan ohjeet. Varsinaiset kuva ovat alasivuilla.
Kun lisäät kuvia lisää lisää ne seuraavalle vapaalle alasivulle nimellä n. Lisäksi päivitä etusivun kuvapoiminta kohtaan {{Teemasivu:Fysiikka/Kuvapoiminta/{{Rand|n+1}}}}.
Kuvasivun muoto:
<div align="left">[[Kuva:kuvannimi|250px|kuvateksti]]<br /> Kuvaus. </div>
Kuvat muokkaa
Piirros kaikkeuden jatkuvasta laajenemisesta alkuräjähdyksen jälkeen. WMAP-satelliitti kuvassa oikealla.
Pikitippakoe on vuosikymmeniä kestänyt koe, jossa pien viskositeetiksi on määritelty noin 100 miljardia kertaa veden viskositeetti. Piki päästettiin valumaan suppilosta vuonna 1930 ja tipan putoaminen kestää noin vuosikymmenen. Vuonna 1990 otetussa kuvassa on putoamassa 8. tippa. Kuvassa on myös kokeen sen aikainen hoitaja John Mainstone.
Kiinteän olomuodon fysiikan teoriat selittävät puolijohdeteknologiaan perustuvien aurinkokennojen toiminnan.
Vapaaelektronilaserin toiminta perustuu lähes valonnopeuteen kiihdytettyjen elektronien suunnan muuttamiseen magneettikentässä. Magneetit on järjestetty jonoon siten, että magneettikenttä pakottaa elektronit mutkittelemaan ja siten lähettämään synkrotronisäteilyä.
Meissnerin ilmiö on suprajohteilla havaittu ilmiö, joka havaitaan, kun suprajohde asetetaan ulkoiseen magneettikenttään. Suprajohteet käyttäytyvät täydellisen diamagneetin tavoin eli ne hylkivät ulkoisia magneettikenttiä. Suprajohteet siis sulkevat ulkoisen magneettikentän ulkopuolelleen luoden vastakkaismerkkisen magneettikentän, jotta kenttä suprajohteen sisällä olisi nolla. Meissnerin ilmiön todentaa esimerkiksi suprajohteen yläpuolelle asetettu magneetti, joka levitoi suprajohteen yläpuolella gravitaatiovoimaa uhmaten.
On arvioitu, että alankomaalainen taiteilija Vincent van Gogh on maalannut jopa joka kolmannen maalauksensa päälle uuden maalauksen. Delftin teknisen yliopiston ja Antwerpin yliopiston tutkijaryhmät löysivät van Goghin ruohomätästä kuvanneen maalauksen alta fluoresenssispektroskopiamittausten avulla naisen muotokuvan. Mittaukset tehtiin DESY:n DORIS-synkrotronilla. /6
Brownin liike on nesteessä tai kaasussa olevia hyvin pieniä hiukkasia mikroskoopilla tarkasteltaessa havaittava satunnainen ja itsenäinen siksak-liike. Tämä hiukkasten liikkeen syy oli hämärän peitossa vuoteen 1905 saakka, jolloin Albert Einstein selitti hiukkasten liikeratojen johtuvan siitä, että niitä pommittaa jatkuvasti molekyylien lämpöliike.
Suurilla hiukkasilla on joka puolella keskimäärin saman verran törmäyksiä joka hetki. Koska ne kumoavat toisensa, iso hiukkanen pysyy käytännössä paikallaan. Mutta pienellä hiukkasella saattaa tiettyllä hetkellä yhdelle sivulle törmätä 100 000 molekyyliä ja toiselle 100 002 molekyyliä, jotka eivät kumoakaan toisiaan ja näin parin molekyylin ylijäämäimpulssi riittää potkaisemaan pienen hiukkasen liikkeeseen vastakkaiseen suuntaan. Jonkin ajan kuluttua tilanne toistuu mutta toiseen satunnaiseen suuntaan. Syntyy satunnainen siksak-liikerata.
Hubble-avaruusteleskooppi on maan kiertoradalle 24. huhtikuuta 1990 lähetetty 2,4 metrin peiliteleskooppi. Koska se on Maan ilmakehän ulkopuolella, sillä on mahdollista ottaa ennen näkemättömän tarkkoja kuvia kaukaisista kohteista. Tämän ansiosta siitä on tullut tähtitieteen tärkeimpiä havaintovälineitä. Sillä otetut kuvat ovat auttaneet ymmärtämään monia astrofysiikan keskeisistä ongelmista. Hubblen Ultra Deep Field on syvin (herkin) optinen kuva, joka on ikinä otettu avaruudesta. /8
Alkuaineet nimetään niiden sisältämien protonien eli nk. atomiluvun perusteella. Saman alkuaineen atomiytimissä voi olla toisistaan poikkeava määrä neutroneja eli niiden nk. massaluku voi vaihdella. Tätä kutsutaan isotopiaksi. Saman alkuaineen atomiytimet voivat siis poiketa toisistaan massaltaan. Protonien ja neutronien määrä vaikuttaa ytimen vakauteen kuvan mukaisesti.
Kuvassa on kaikki tunnetut atomiytimet protonien (Z) määrän ja neutronien (N) määrän suhteen kuvattuna. Suora viiva kuvaa tilannetta, missä atomiytimessä on yhtä paljon protoneja kuin neutroneja. Tälläisiä ytimiä, jotka ovat myös stabiileja, on kuitenkin olemassa vain, jos atomilukun on noin alle 20. Sitä suuremmissa ytimissä on enemmän neutroneja kuin protoneja. Väri kuvaa atomin stabiilisuutta puoliintumisaikana T½. Se on vahvasti logaritminen sillä aikaskaala ulottuun 10-20 sekunnista aina 1020 sekuntiin. /9
Keplerin toisen lain eli niin kutsutun pintalain mukaan tähdestä kappaleeseen piirretty jana jättää jälkeensä ratatasolle yhtä pitkinä ajanjaksoina pinta-alaltaan yhtä suuren alueen.
.jpg)
Plasmalamppu on tavallisesti koriste-esineenä käytettävä lasinen ontto pallo, jonka sisällä on sähköä johtavaa kaasua. Pallon keskellä on korkeajännitteinen elektrodi, josta lähtee sähköpurkauksia ("valokaaria") lasikupuun. Valokaarien väriin vaikuttavana täytekaasuna käytetään mm. heliumia, neonia, hiilidioksidia, typpeä, happea, argonia, kryptonia tai ksenonia, joskus myös näiden seoksia.
Ranskan Cadaracheen rakennettavan fuusiokoereaktorin ITER:in tokamak-reaktorin poikkileikkauspienoismallli.
Vedyn fuusioiminen heliumiksi on tähtien kuten Auringon energialähde. Pp-ketjun-fuusiossa aluksi kaksi paria vety-ytimiä eli protonia yhdistyy tahollaan deuteriumeiksi eli vety-2 -isotoopeiksi, jolloin samalla vapautuu positroni ja neutriino per reaktio. Kaksi deuteriumia yhdistyvät edelleen tahoillaan protonin kanssa helium-3 -isotoopeiksi, jolloin vapautuu gammasäteilyä. Lopuksi kaksi helium-3 ydintä yhdistyvät helium-4-isotoopiksi, jolloin vapautuu kaksi protonia.
Hubble Ultra Deep Field (lyh. HUDF) on galaksienvälisestä avaruutta esittävä kuva, joka otettiin avaruusteleskooppi Hubblella 3. syyskuuta 2003 ja 16. tammikuuta 2004 välisenä aikana.
Kuvan himmeimmät kohteet ovat kaukaisia galakseja, joista tuleva säteily on punasiirtynyt voimakkaasti ja siksi ne näkyvät syvän punaisina. Suurin kuvasta mitattu galaksin punasiirtymä on 5,8. Tämän perusteella voidaan päätellä, että kuvassa näkyy avaruutta noin 13 miljardin valovuoden matkalta. Se on syvin avaruudesta näkyvän valon aallonpituudella otettu kuva.
Kuva on otettu Sulatusuunin tähdistön alueelta kohdasta, jossa ei ole juurikaan Linnunradan tähtiä ja siten hyvä näkyvyys galaksienväliseen avaruuteen. Kuvan epookin 2000,0 mukainen rektaskensio on 3h 32m 40,0s ja deklinaatio −27° 47' 29". Kuvan sivun pituus vastaa 1/10 Kuun säteestä ja siinä näkyvän taivaan alueen pinta-ala on 11,5 neliökaariminuuttia. Hubble Ultra Deep Field on muodostettu kahdella Hubble-teleskoopin kameralla (ACS ja NICMOS) otetuista yhteensä 800 erillisestä valotuksesta, joiden saamiseksi kuvassa näkyvää taivaan aluetta valotettiin yhteensä 15,8 vuorokautta. Kuvan ottamisen aikana avaruusteleskooppi ehti kiertää Maan 412 kertaa.
5. Solvay-konferenssi on kaikkein tunnetuin tähän asti järjestetyistä Solvay-konferensseista. Se järjestettiin Brysselissä lokakuussa 1927. Tapaamisen aiheena oli elektronit ja fotonit. Sen ajan merkittävimmät fyysikot tapasivat toisensa ja keskustelivat silloin vielä uudesta kvanttimekaniikan teoriasta.
29 kutsutusta vieraasta 17 oli voittanut tai voitti tapaamisen jälkeen Nobelin fysiikanpalkinnon.
Vuoden 1919 auringon pimennyksen aikana tehtiin ensimmäinen yleisen suhteellisuusteorian ennusteiden testaus. Sir Arthur Stanley Eddingtonin mukaan tähtien valo taittui Auringon kohdalla kuten teoria ennusti. Kuvassa negatiivi auringonpimennyksestä.
WMAP-satelliitin havainnoista koostettu kuva kosmisen taustasäteilyn epätasaisuuksista. Kosminen taustasäteily vapautui 380 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Kuvan pienimmät yksityiskohdat vastaavat suurimpia nykyisin tunnettuja rakenteita, ns. galaksimuureja.
CERN:in LHC-hiukkaskiihdyttimen (isompi ympyrä) ja SPS-synkrotroni (pienempi ympyrä) ratojen ääriviivat piirrettynä karttaan, Genevessä Sveitsissä.
/18 Teemasivu:Fysiikka/Kuvapoiminta/18 /19 Teemasivu:Fysiikka/Kuvapoiminta/19