Avaa päävalikko
Täydellinen auringonpimennys Ranskassa vuonna 1999
Osittainen auringonpimennys tammikuussa 2011.
20. maaliskuuta 2015 tapahtuneen auringonpimennyksen näkyvyysalue. Täydellisen pimennyksen alue näkyy himmennetyn alueen keskellä mustana täplänä. Ajat UTC.
21. elokuuta 2017 tapahtuneen auringonpimennyksen näkyvyysalue. Täydellisen pimennyksen alue näkyy himmennetyn alueen keskellä mustana täplänä. Ajat UTC.
Täydellinen auringonpimennys Turkin Kemerissä 29. maaliskuuta 2006.
Tämä artikkeli käsittelee luonnonilmiötä. Samannimisistä Antonionin ja Tavernierin ohjaamista elokuvista on omat artikkelinsa.

Auringonpimennys on luonnonilmiö, joka syntyy Kuun liikkuessa Maan ja Auringon väliin siten, että kaikki kolme ovat samalla suoralla. Tällöin Kuu peittää Auringon taakseen ja Kuun varjo osuu Maahan.

Sisällysluettelo

PimennystyypitMuokkaa

Kuun etäisyys Maahan vaihtelee noin 360 000 kilometristä noin 406 000 kilometriin.[1] Jos Kuu on riittävän lähellä Maata ja kulkee riittävän keskeltä Maan ja Auringon välistä suoraa, se peittää koko Auringon taakseen ja syntyy täydellinen auringonpimennys. Täydellinen auringonpimennys näkyy vain sillä kapealla vyöhykkeellä, jolla varjokartio osuu Maaan. Varjon halkaisija on suurimmillaan 270 kilometriä. Täydellisen auringonpimennyksen vaihe kestää maksimissaan runsaat seitsemän minuuttia.[2]

Jos Kuu tulee keskelle Maan ja Auringon välistä linjaa, mutta on niin kaukana, ettei peitä Aurinkoa kokonaan, syntyy rengasmainen auringonpimennys, jossa Aurinko näkyy "tulirenkaana" Kuun ympärillä. Pimennys voi näkyä täydellisenä tai rengasmaisena vain pienellä alueella Maan pintaa, mutta samanaikaisesti se näkyy osittaisena paljon laajemmalla alueella.

Mikäli Kuu ei kulje riittävän läheltä Maan ja Auringon välistä suoraa se ei riitä peittämään Aurinkoa kokonaan, vaan syntyy osittainen auringonpimennys.

Pimennys voi olla myös niin kutsuttu hybridi- eli sekapimennys, jolloin Kuun varjo koskettaa Maan pintaa vain radan keskiosassa, jossa Maan pinta on lähimpänä Aurinkoa. Alussa ja lopussa pimennys on rengasmainen.

Pimennysten ajankohtaMuokkaa

Auringonpimennys voi tapahtua vain uudenkuun aikana, jolloin Kuu on Auringon suunnassa. Kuun rata on kuitenkin sen verran kallellaan Maan ratatasoon nähden, että pimennyksiä ei nähdä joka kuukausi.[3] Auringonpimennyksiä tapahtuu kuuden kuukauden välein. Vastaavasti kuunpimennyksiä voidaan nähdä joko puoli kuukautta ennen tai jälkeen auringonpimennyksen.

Pimennykset tapahtuvat usein 1–3 pimennyksen sarjoina. Vuodessa on usein kaksi tai kolme 173 vuorokauden välein toistuvaa pimennysjaksoa. Koska Kuun vaiheet aikaistuivat runsaat kymmenen vuorokautta vuodessa ja Kuun ratataso kiertyy, pimennyssykli muuttuu vuosittain. Solmupiste on samassa paikassa seuraavan kerran 346,64 vuorokauden kuluttua.[3] Sekä auringon- että kuunpimennykset toistuvat suunnilleen samanlaisina niin kutsun Saros-jakson välein. Jakson kesto on 18 vuotta ja 11,3 päivää.[4] Alue, jossa pimennys näkyy täydellisenä, ei kuitenkaan tämän jakson kuluttua satu samalle pituuspiirille.[2]

Saros-jakson löysivät jo muinaiset kaldealaiset, ja sen avulla myös Thales ennusti täydellisen auringonpimennyksen, jonka nykyiset tähtitieteilijät ovat laskeneet tapahtuneen 28. toukokuuta 585 eaa.[5][6] Kuun vaiheiden tunteminen oli munaiselle papistolle ja ennustajille tärkeää, sillä siten pystyttiin varautumaan pimentyvän taivaankappaleen pelstustoimiin ja muihin rituaaleihin.[2]

Auringonpimennykset SuomessaMuokkaa

Suomessa sattui edellinen täydellinen auringonpimennys linjalla HelsinkiJoensuu 22. heinäkuuta 1990.[7]

Lisäksi 1900-luvulla sattui täydellinen auringonpimennys 21. elokuuta 1914 maan lounaisimmassa osassa, 29. kesäkuuta 1927 maan pohjoisimmassa osassa ja 9. heinäkuuta 1945 linjalla KokkolaKerimäki.[8]

Seuraava täydellinen auringonpimennys sattuu 16. lokakuuta 2126 linjalla VaasaKouvola[9] ja seuraava rengasmainen auringonpimennys 21. kesäkuuta 2039 maan lounaisosassa.[10]

Suomessa näkyi osittainen auringonpimennys 20. maaliskuuta 2015. Viimeisin Suomessa näkynyt osittainen auringonpimennys tapahtui 11. elokuuta 2018. Se näkyi kuitenkin parhaiten Pohjois-Suomessa.[11]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Poutanen, Markku: ”Geodeetit auringonpimennysten kimpussa”. Teoksessa. Markku Poutanen (toim.): Maan muoto. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-29-1.

ViitteetMuokkaa

  1. Kuun etäisyys parin millin tarkkuudella Tiede -lehti. 21.1.2002. Viitattu 28.11.2008.
  2. a b c Poutanen, s. 85.
  3. a b Poutanen, s. 84.
  4. Kysymyksiä auringon- ja kuunpimennyksistä 2.3.2015. Tampereen Ursa ry. Viitattu 20.3.2019.
  5. Nasa: Total and annular solar eclipse paths (sininen kaari "-0584 May 28") web.archive.org. 18.1.2006. Viitattu 22.3.2019.
  6. Natasha Frost: Was the First Eclipse Prediction an Act of Genius, a Brilliant Mistake, or Dumb Luck? Atlas Obscura. 8.8.2017. Viitattu 22.3.2019. (englanniksi)
  7. Muistatko kesän 1990 täydellisen auringonpimennyksen? Yle Uutiset. Viitattu 22.3.2019.
  8. Auringonpimennys musiikin kera 1945 ja 1990 yle.fi. Viitattu 22.3.2019.
  9. Candey, Robert.M. & Young, Alex: NASA - Total Solar Eclipse of 2126 October 16 Part of NASA's official eclipse home page. 2018.1.29. NASA. Viitattu 11.08.2018 (englanniksi) .
  10. Espenak, Fred & Meeus, Jean: NASA Technical Publication TP-2006-214141 Part of NASA's official eclipse home page. 15.6.2011. NASA. Viitattu 4.2.2010 (englanniksi) .
  11. Aurinko peittyy osittain 11.8. Tähdet ja avaruus, 13.7.2018, nro 5. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry. ISSN 0355-9467.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kakkuri, Juha & Oja, Heikki & Anttila, Reino: Auringonpimennykset. Ursan julkaisuja 40. Helsinki: Ursa, 1989. ISBN 951-9269-51-7.

Aiheesta muuallaMuokkaa