Tamariskikasvit

Tamariskikasvit (Tamaricaceae) on 90-lajinen kasviheimo koppisiemenisten Caryophyllales-lahkossa, johon mm. kohokkikasvit (Caryophyllaceae) kuuluvat.

Tamariskikasvit
Kukkiva ranskantamariski eli galliantamariski (Tamarix gallica).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Streptophyta
Kaari:	Versokasvit Embryophyta
Alakaari:	Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Lahko:	Caryophyllales
Heimo:	Tamariskikasvit Tamaricaceae Link, nom. cons.
Synonyymit
Reaumuriaceae Lindl.
Katso myös
Tamariskikasvit Wikispeciesissä   Tamariskikasvit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Ulkonäkö ja koko

Tamariskikasvit ovat puuvartisia ja usein kuiviin kasvuolosuhteisiin sopeutuneita kseromorfisia kasveja. Lehtikannat ovat usein leveät lehtien pieneen kokoon nähden. Pienikukkainen kukinto on tavallisesti terttumainen, mutta kukat voivat olla myös yksittäin terminaalisesti. Verhiö saattaa olla alaosastaan yhdislehtinen. Heteitä kukassa on yhtä monta tai enemmän kuin terälehtiä; kun niitä on paljon, useimmat ovat yhdistyneet tyvestään viideksi kimpuksi; ponnet kiinnittyvät palhoihin vaihtelevin tavoin. Mesiäinen on enemmän tai vähemmän kiekkomainen, ja teriö ja hetiö sijaitsevat sen päällä, tai mesiäinen sijaitsee hetiön sisä- tai ulkopuolella; harvoin mesiäinen puuttuu. Yhdislehtinen ja kehänalainen sikiäin muodostuu kahdesta viiteen emilehdestä, tavallisesti emilehtiä on kolme tai neljä. Vartalo saattaa olla lyhyt, tavallisesti kuitenkin pitkä ja haarainen; haarojen päissä sijaitsevat laajentuneet luotit. Kussakin emilehdessä on vähintään kaksi tai paljon siemenaiheita. Hedelmä on kotamainen ja avautuva. Siemenessä on karvoja kannattimeen kiinnittyvässä päässä. Ravintovarasto eli endospermi on tavallisesti niukka sekä öljy- ja proteiinipitoinen. Siemenessä on tavallisesti myös ohut ns. ulkovalkuainen eli perispermi. Kromosomiluku on yksiannoksisena n = (11) 12.

Levinneisyys

Tamariskikasvit on Vanhan maailman heimo ja runsaimmillaan Välimeren alueelta Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella. Yksi laji, pensaskanerva (Myricaria germanica) kasvaa myös Skandinaviassa ja yhdellä kasvupaikalla Suomenkin puolella.

Luokittelu

Tamariskikasveihin sisällytetään viisi sukua ja 90 lajia. Yli puolet niistä (55) kuuluu tamariskien (Tamarix) sukuun. Läheisin sukulaisheimo on suolakukkakasvit (Frankeniaceae).

Suvut

Tamariskikasvisuvut:

• Hololachna Ehrenb.
• Myricaria Desv. – pensaskanervat
• Myrtama Ovcz. & Kinzik. (synonyymi: Tamaricaria Qaiser & Ali)
• Reaumuria L.
• Tamarix L. – tamariskit

Reaumuria-lajeilla on muista tamariskikasveista poiketen verson haarojen päissä yksittäiset kukat, joissa on kiertynyt eli kontortti teriö ja sen tyven sisäpuolella suomut. Heteitä on paljon ja ne syntyvät kymmenestä aiheesta. Kukassa ei ole mesiäistä, ja siemenissä on endospermi.

Käyttö

Tamariskit (Tamarix) voivat olla rakennus- ja polttopuun, parkituksessa käytettyjen tanniinien, väriaineiden ja rohtojen tuottajia, ja niitä kasvatetaan myös koristepensaina ja tuulensuojaksi mm. Välimeren rannikoilla. Lajin T. mannifera erittämää mannaa voidaan käyttää ravinnoksi.

Lähteet

• Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 5. – Otava, Helsinki, 1981. ISBN 951-1-06363-4
• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.

Aiheesta muualla

• Tuntomerkkejä englanniksi: http://delta-intkey.com/angio/www/tamarica.htm (Arkistoitu – Internet Archive)