Pensaskanerva

putkilokasvilaji

Pensaskanerva eli saksanpensaskanerva (Myricaria germanica) on Euroopassa ja Aasiassa kasvava tamariskikasvi. Suomessa sitä tavataan hyvin rajoitetulla alueella Lapissa ja se on luokiteltu vuoteen 2010 asti uhanalaiseksi lajiksi.[1] Pensaskanerva on sukunsa ainoa edustaja Euroopassa.[2]

Pensaskanerva
Myricaria germanica 300906a.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tamariskikasvit Tamaricaceae
Suku: Pensaskanervat Myricaria
Laji: germanica
Kaksiosainen nimi

Myricaria germanica
(L.) Desv.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pensaskanerva Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pensaskanerva Commonsissa

UlkonäköMuokkaa

 
Pensaskanervan lehtiä.

Pensaskanerva on pystyhaarainen varpu tai pieni pensas, joka kasvaa Suomessa 0,5–0,8 metriä korkeaksi, etelämpänä jopa kaksimetriseksi. Varsi on kalju ja etenkin alaosastaan usein punertava. Hyvin tiheässä olevat ruodittomat lehdet ovat neulasmaisia. Lehtilapa on 2–5 mm pitkä ja väriltään harmaanvihreä. Kukinto on 2–10 cm pitkä latvaterttu. Vaaleanpunaiset kukat ovat kaksineuvoisia, pieniä ja melkein perättömiä. Heteitä on kymmenen ja emilehtiä kolme kappaletta. Pensaskanerva kukkii Suomessa heinäkuussa. Hedelmä on kota, joka sisältää keveitä, tuulen mukana helposti leviäviä karvaisia siemeniä.[3][4]

LevinneisyysMuokkaa

Pensaskanervan levinneisyysalue on hyvin laikuttainen. Sitä tavataan Pyreneillä, Alpeilla ja niiden lähialueilla, Romaniassa, Turkissa, Kaukasuksen alueella, Iranissa ja paikoin Keski-Aasiassa. Suomen lähialueilla lajia tavataan Keski-Ruotsissa sekä Keski- ja Pohjois-Norjassa.[4] Suomessa pensaskanervaa kasvaa vain kahdessa paikassa Lapissa, Utsjoella Pulmankijärven ympäristössä.[5]

ElinympäristöMuokkaa

Pensaskanerva on paljon valoa vaativa pioneerikasvi, joka kasvaa tyypillisesti jokien sora- ja hiekkarannoilla. Kasvupaikat ovat useimmiten matalia, avoimia ja ajoittain korkean veden peittämiä. Laji leviää tehokkaasti kasvittomille sorarannoille. Joskus lajia tavataan myös tienvarsilla ja sorakuopissa.[2][3]

KäyttöMuokkaa

Pensaskanervaa viljellään toisinaan koristekasvina muun muassa Ruotsissa.[4]

LähteetMuokkaa

  • Rautiainen, Veli-Pekka: Pensaskanerva. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 195.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

ViitteetMuokkaa

  1. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonuojeluasetuksessa Viitattu 23.3.2010.
  2. a b Rautiainen 1997, s. 195.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 193.
  4. a b c Den virtuella floran: Klådris (ruots.) Viitattu 23.3.2010.
  5. Suomen ympäristökeskus: Suomen ympäristö 593, s. 121 (verkkojulkaisu) Viitattu 23.3.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa