Taivallahden satama
Taivallahden satama oli Helsingin Töölöön 1900-luvun alussa suunniteltu vapaasatama. Se olisi rakennettu osittain täyttömaalle Lapinlahden ja Humallahden väliselle alueelle, ja se olisi peittänyt alleen muun muassa Taivallahden, Hietaniemen, Rajasaaren ja Sibeliuksen puiston.
Suunnitelma sai alkunsa, kun Helsingin kaupunginvaltuusto asetti toukokuussa 1918 satamatoimikunnan selvittämään kysymystä uusista satamista sekä teollisuus- ja varastoalueista. Asiantuntijana käytettiin tukholmalaista insinööriä Helge Gustaf Torulfia, joka esitti satamasuunnitelmansa satamatoimikunnalle vuonna 1919 ja kaupunginvaltuustolle seuraavan vuoden keväänä.[1] Torulf keskitti suunnitelmassaan Itämeren liikenteen ja paikallisliikenteen Eteläsatamaan ja Pohjoissatamaan, puutavaran ja hiilikuljetukset Sörnäisten satamaan sekä teollisuutta palvelevan syväsataman Herttoniemen satamaan. Valtameriliikenne olisi keskittynyt Taivallahdelle. Satama-alueiksi varattiin suunnitelmassa myös Hietalahti, Jätkäsaari ja Ruoholahti sekä iso osa Lapinniemeä.[2] Vapaasataman paikaksi Torulf esitti erillisenä ehdotuksena myös Laajasaloa ja Santahaminaa, mutta vaihtoehto olisi edellyttänyt kalliita silta- ja tieratkaisuja, eikä kaupunki omistanut alueella tarpeeksi maita.[3]
Taivallahden vapaasatamaan olisi kuulunut kolme allasta ja kolme pistolaituria, joista uloimman kärki olisi ulottunut 200–250 metrin päähän Seurasaaresta. Tehokkaan laiturialan pituus olisi ollut noin 6 000 metriä.[4] Satamasta olisi johdettu rautatie Töölön ja keskuspuiston halki Pasilaan.[2]
Torulfin suunnitelmaa pidettiin teknisesti lupaavana. Satamatoimikunnan enemmistö puolsi hanketta, mutta niin kaupungininsinööri Gunnar Lindqvist, asemakaava-arkkitehti Birger Brunila kuin kaupungin hallintoelimetkin vastustivat sitä.[2][5] Taivallahden satamaa vastustettiin muun muassa siksi, että se olisi tuhonnut puistoja, huviloita, ranta-alueita ja Töölön luonteen rauhallisena kaupunginosana, eikä sillä olisi ollut laajentumismahdollisuuksia.[5] Toteutumattoman sataman alueelle syntyi lopulta Hietarantana tunnettu uimaranta.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Erävuori, Jukka: Helsingin sataman ja satamahallinnon historia. Helsingin kaupunki, 1981.
Viitteet
muokkaa- ↑ Erävuori 1981, s. 84–85
- ↑ a b c Hakkarainen, Helena & Putkonen, Lauri: Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt, s. 90–91. Helsingin kaupunginmuseo, 1995. ISSN 1238-9870. ISBN 951-772-725-9.
- ↑ Erävuori 1981, s. 88
- ↑ Erävuori 1981, s. 89
- ↑ a b Erävuori 1981, s. 91