Wikipedia

Hietalahti (Helsinki)

asuinalue Helsingissä

Hietalahti (ruots. Sandviken) on merenlahti ja sitä ympäröivä, rajoiltaan tarkemmin määrittelemätön samanniminen alue Helsingin kantakaupungin länsirannalla, pääasiassa Kampin ja Punavuoren kaupunginosien länsilaidalla. Lähialueita ovat myös Jätkäsaari ja Hernesaari.

Näkymä lahdesta pohjoissuuntaan kohti Hietalahdentoria. Oikealla Hietalahden telakka.
Hietalahdessa on useita venepaikkoja.

Hietalahden yhdistää Ruoholahteen Ruoholahdenkanava, joka yhdessä lahtien kanssa erottaa Jätkäsaaren mantereesta. Lahden perukassa on venesatama, jonka nyt jo puretun satamaradan penger kääntösiltoineen erottaa muusta lahdesta, sekä sen läheisyydessä Hietalahdentori. Venesatamaa kiertää rantakatu Hietalahdenranta. Hietalahdessa toimivat muun muassa Hietalahden kauppahalli ja Hietalahden telakka.

Teollisuus- ja satama-aika muokkaa

 
Sinebrychoffin panimo Hietalahdessa 1890-luvulla.
 
Hietalahti vuonna 1936. Helsingin satamarata ylitti altaan kääntösillalla, joka on radan purkamisen jälkeen säilytetty jalankulkusiltana. Se on Helsingin vanhin silta.[1]

Alun perin Hietalahti oli kahden kallioisen niemen välissä sijainnut hiekkainen lahdenpoukama.[2] Telakoita ja muita meriliikennettä palvelevia toimintoja on ollut alueella 1800-luvulta saakka,[3] ja Hietalahdenallas syntyi 1830-luvulla.[4] Meri, etäisyys keskustasta ja käyttöveden saatavuus houkuttelivat alueelle teollisuutta. Ensimmäinen rannalle rakennettu teollisuuslaitos oli Sinebrychoffin panimo 1880-luvulla.[5] Alueelle perustettiin myös höyrysaha, puusepänverstas ja painotalo.[5] Vuonna 1894 valmistunut Helsingin satamarata antoi lisää vauhtia alueen teollisuudelle ja satama-alueiden laajentamiselle.[6]

1900-luvulla Hietalahden läheisyydessä täytettiin Länsisatamaa rakennettaessa merialueita, ja näin yhdistettiin saaria mantereeseen pitkiksi, suurelta osin keinotekoisiksi niemiksi. Niiden välinen Hietalahti on jäänyt pitkäksi ja kapeaksi lahdeksi, joka erottaa sen länsipuolella olevan Jätkäsaaren sen itäpuolella olevasta Hernesaaresta. Jätkäsaaren rannalla ovat Länsisataman suurimmat laivalaiturit, joista Vuosaaren sataman valmistuttua käytössä ovat enää vain Tallinnan liikennettä palvelevat Länsiterminaali 1 ja Länsiterminaali 2.

Nykyaikana muokkaa

 
Hietalahden telakan itä- ja koillispuolella sijaitsevaa Telakkarantaa on 2010- ja 2020-luvuilla muutettu uudisrakennuksilla asuin- ja toimistokäyttöön. Kuvassa myös Euroopan kemikaaliviraston pääkonttori.

1980-ja 1990-luvuilla Hietalahden rooli alkoi muuttua teollisuudesta asumiseen ja toimitiloihin. Telakka on ainoaa alueella säilynyttä teollisuutta.[7] Sinebrychoffin panimokorttelin muutos asuinrakennuksiksi sai lainvoiman vuonna 1995, ja rakennustyöt aloitettiin kaksi vuotta myöhemmin.[8] Vuonna 2000 julkistettiin ympäristötaideteos Olo n:o 22, joka koostuu alueelle ripotelluista kiiltävistä teräspalloista.

Telakkakadun länsipuolella sijaitseva Telakkarannan alue toimistoineen ja asuinrakennuksineen alkoi rakentua 2010-luvun lopussa.[8] Se oli aikaisemmin osa Hietalahden telakkaa.[9] Uudisrakentamisen tieltä purettiin muun muassa kulttuuri- ja monitoimitalo Nosturi. Telakkarannan maamerkkinä pidetään Euroopan kemikaaliviraston pääkonttoria.[10]

Hietalahti on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi, ja Hietalahdentori ja Bulevardi on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[11][12] Alueella on huomattava määrä sekä kulttuurihistoriallisesti huomattavia rakennuksia että asemakaavalla suojeltuja rakennuksia.[11] Avoimia rantoja ja näkymälinjoja merelle pidetään arvokkaina, mutta toisaalta runsas liikenne hankaloittaa jalankulun ja pyöräilyn yhteyksiä ja tekee alueesta meluisan. Ympäristö ei välttämättä houkuta pysähtymään alueelle pidemmäksi aikaa.[13]

Hietalahden kaupunki- ja tilarakenne muistuttaa alkuperäistä, ja erityisesti torin ympäristö on ajan saatossa pysynyt hyvinkin muuttumattomana.[14] Myös rannan muotokieli ja laajuus on säilynyt varsin samanlaisena aikojen saatossa, kun se on palvellut rautatietä sekä lastauslaitureina ja alusten kiinnityspaikkoina.[15] Ranta-alueelle Hietalahdenaltaalle suunnitellaan kuitenkin voimakasta täydennysrakentamista ja uutta nelikaistaista autotietä vanhalle satamaradan penkereelle.[16] Hietalahdenallasta täytettäisiin huomattavasti.[17]

Kuvia muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Salomaa, Marja: Baanan silta Helsingin ydinkeskustassa joutuu peruskorjaukseen Helsingin Sanomat. 7.2.2023. Viitattu 7.5.2023.
  2. ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 15
  3. ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 47
  4. ↑ Liukkonen, Jouko: Naapurina Ruoholahti, s. 80. Helsinki: Tietoluotsi, 2002. ISBN 9529905904.
  5. ↑ a b Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 96
  6. ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 27
  7. ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 64
  8. ↑ a b Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 61
  9. ↑ Telakkaranta | Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen selostus (PDF) (s. 11) 2012. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 14.4.2023.
  10. ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 66
  11. ↑ a b Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 89
  12. ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) Helsingin karttapalvelu. Viitattu 14.3.2023.
  13. ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 89–93
  14. ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 70
  15. ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 67, 96
  16. ↑ Salomaa, Marja: Helsingin paraatipaikalle ehdotetaan uutta merikylpylää – Järkyttyneet asukkaat panivat omat rahansa peliin tyrmätäkseen merimaiseman muuttumisen (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 6.7.2021. Viitattu 13.4.2023.
  17. ↑ Salomaa, Marja: ”Harmittaa ja nolottaa” – Paraatipaikalle suunniteltujen toimistojen pelätään pilaavan merinäkymän Etelä-Helsingissä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 8.4.2021. Viitattu 13.4.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hietalahti_(Helsinki)&oldid=21577607”