Taihō (jap. 大鳳) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1944 palvelukseenotettu lentotukialus. Alus jäi oman lentotukialusluokkansa ainoaksi edustajaksi, jossa piti olla kaikkiaan viisi alusta.[1]

Taihō
Taihō vuonna 1944.
Taihō vuonna 1944.
Naval Ensign of Japan.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Kawasaki, Kōbe
Kölinlasku 10. heinäkuuta 1941
Laskettu vesille 7. huhtikuuta 1943
Palveluskäyttöön 7. maaliskuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä upotettu 19. kesäkuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 30 250 t (standardi)
37 870 t (kuormattu)
Pituus 260,6 m
Leveys 27,4 m
Syväys 9,6 m
Nopeus 33 solmua
Miehistöä 1 751
Aseistus
Aseistus 12 × 10 cm/65 type 98 -ilmatorjuntatykkiä
51 × 25 mm type 96 -ilmatorjuntatykkiä kolmiputkisina asennuksina
65 × lentokonetta

ValmistusMuokkaa

Sen köli laskettiin 10. heinäkuuta 1941 ja alus laskettiin vesille 7. huhtikuuta 1943. Alus valmistui 7. maaliskuuta 1944.

Muista keisarillisen Japanin laivaston lentotukialuksista poiketen alus oli varustettu 75 millimetrin panssarikannella. Kaikissa muissa japanilaisissa tukialuksissa lentokansi oli painosyistä puinen. Kansi oli tarkoitettu kestämään 454 kilogramman pommin (1 000 paunan) suora osuma. Muu laivan panssarointi painoi kaikkiaan 8 940 tonnia.

Miehistöä Taihōlla palveli 1 751 henkeä. Huippunopeus oli 33,3 solmua. Toimintamatka oli 8 000 meripeninkulmaa 18 solmun nopeudella. Ulkomitat olivat: 260,60 metriä (pituus), 30 metriä (leveys) ja 9,6 metriä (syväys). Laivan uppouma oli 37 866 tonnia. Aluksen aseistuksena oli 12 kappaletta 100 millimetrin ja 71 kappaletta 25 millimetrin ilmatorjuntatykkejä. Lentokonetilat olivat 150 metriä pitkät ja ne sijaitsivat kahdessa kerroksessa.[1]

21 hävittäjälentokoneen (Mitsubishi A6M Reisen, versio A6M5) ohella aluksella oli myös syöksypommittajia (Yokosuka D4Y ”Judy”) sekä torpedopommittajia (Nakajima B6N Tenzan ”Jill”). Aichi D3A ”Val” -syöksypommittajia oli kolme kappaletta. Yhteensä konevahvuus oli 65 lentokonetta.

PalvelusMuokkaa

Taihō upotettiin Filippiinienmeren taistelussa 19.-20. kesäkuuta 1944. Alus sai ainakin kaksi osumaa ennen uppoamistaan. Sen upotti Yhdysvaltain laivaston sukellusvene USS Albacore (komentajakapteeni Blanchard). Eräs japanilainen lentäjä oli havainnut lähestyvän torpedon yrittäen syöksyä sen päälle, muttei onnistunut estämään osumaa. Taihō upposi kaasuuntuneen polttoaineen räjähtäessä sen rungon sisällä.[2]

LähteetMuokkaa

  • Humble, Richard: Toisen Maailmansodan lentokoneet. Porvoo: WSOY, 1976 (suom. Helge Seppälä). Alkuteos: Lontoo: Salamander Books, 1975. ISBN 951-0-07838-7
  • Crawford, Steve: Taistelulaivat ja lentotukialukset – 300 maailman mahtavinta sota-alusta. Karisto, 2010 (suom. Petri Kortesuo). Alkuteos: Amber Books, 1999. ISBN 978-951-23-5234-0

ViitteetMuokkaa

  1. a b Crawford 2010, s. 285.
  2. Humble 1976, s. 59.