Ryūjō (1931)

Ryūjō (jap. 龍驤) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1933 palvelukseenotettu lentotukialus toisessa maailmansodassa. Se oli Japanin ensimmäinen alkuvaiheista suoraan lentotukialukseksi ilman välimuunnosvaiheita rakennettu alus. Alukselle tehtiin muutoksia jo vuosina 1934–1936.

Ryūjō / 龍驤
Ryūjō
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Mitsubishi, Jokohama
Kölinlasku	26. marraskuuta 1929
Laskettu vesille	2. huhtikuuta 1931
Palveluskäyttöön	9. toukokuuta 1933
Poistui palveluskäytöstä	upotettu 24. elokuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma	10 600 t (standardi) 13 650 t (kuormattu)
Pituus	179,9 m
Leveys	20,8 m
Syväys	7,1 m
Koneteho	65 000 hv
Nopeus	29 solmua (65 km/h)
Miehistöä	924
Aseistus
Aseistus	6 × kaliiperin 40 tyypin 89 12,7 cm ilmatorjuntatykkiä 6 × nelipiippuista 13 mm type 93 48 × lentokonetta
Infobox OK

Alus osallistui toiseen Kiinan–Japanin sotaan, jossa se tuki maajoukkojen operaatioita Shanghain ja Kantonin ympäristöissä. Toisessa maailmansodassa alus tuki lentokoneillaan operaatioita Filippiineillä, Malakassa ja Hollannin Itä-Intiassa, jossa se osallistui toiseen Jaavanmeren taisteluun. Huhtikuussa 1942 keisarillisen Japanin laivaston syöksyssä Intian valtamerelle aluksen lentokoneet iskivät brittien kauppamerenkulkuun, minkä lisäksi Ryūjō upotti joitakin aluksia myös tykein. Aleuttien ja Kiskan valtauksessa kesäkuussa aluksen lentokoneet jälleen suojasivat maihinnousua. Yhdysvaltain laivaston lentotukialukselta nousseet lentokoneet upottivat aluksen Itäisten Salomonsaarten taistelussa 24. elokuuta 1942.

Taustaa

Alus suunniteltiin alun perin vesilentokoneiden emälaivaksi korvaamaan Wakamiya, mutta se päätettiin myöhemmin rakentaa 9 800 tonnin lentotukialukseksi. Pienen uppouman avulla kierrettiin vuoden 1922 Washingtonin laivastosopimuksen rajoituksia sillä siinä alle 10 000 tonnin aluksia ei laskettu lentotukialuksiksi. Rakentamisen aikana tehty Lontoon laivastosopimus kuitenkin poisti tämän porsaanreiän. Se oli siten ainoa näin pieni lentotukialus keisarillisen Japanin laivastossa.

Suunnittelu ja valmistus

Alus valmisteilla telakalla vuonna 1931

Alus tilattiin Mitsubishin Jokohaman telakalta ja sen köli laskettiin 26. marraskuuta 1929. Alus laskettiin vesille 2. huhtikuuta 1931 ja hinattiin 25. huhtikuuta Yokosukan laivastontelakalle varustettavaksi. Aluksen varustamisesta vastaavaksi upseeriksi nimitettiin 1. joulukuuta Toshio Matsunaga. Alus otettiin palvelukseen 9. toukokuuta 1933, jolloin Matsunagasta tuli samalla aluksen ensimmäinen päällikkö.

Alukselle oli alun perin suunniteltu ainoastaan yksi hangaarikansi, mutta laivasto kaksinkertaisti konemäärätarpeen 48 lentokoneeseen aluksen käyttökelpoisuuden parantamiseksi. Tämän seurauksena valmistettiin toinen hangaarikerros ensimmäisen päälle. Aluksen pienen uppouman ja kapeuden seurauksena aluksen vakaus oli huono kovassa merenkäynnissä huolimatta Sperryn gyrovakauttamista, jotka alukselle oli asian korjaamiseksi asennettu.

Aluksella ei ollut kannellaan siltarakennetta, vaan sen navigointiosasto ja komentosilta olivat lentokannen etuosan reunan alla olevassa lasiseinäisessä tilassa. Aluksen hangaarikannet olivat aluksen takaosassa 23-metrisen laatikon muodossa, mikä jätti aluksen keulan avoimeksi. Aluksen päällä oli 156 metrin lentokansi, joka ylitti perästä hangaarit. Lentokannen takaosa oli tuettu kahdella teräspilarilla. Lentokannelle oli asennettu kuusi jarruvaijeria ja kaksi hissiä, jotka siirsivät kummastakin hangaarista koneita lentokannelle.

Savuhormit oli yhdistetty vasemmalle kyljelle lähelle keskilaivaa ja savukaasut ohjattiin vaakatasoon lentokannen alapuolella.

Valmistuessaan aluksen omasuojana oli kuusi tyypin 89 129-millistä ilmatorjuntatykkiä, jotka oli asennettu pareittain kummallekin puolelle lentokantta. Lisäksi aluksella oli kuusi nelipiippuista 13,2 mm tyypin 93 ilmatorjuntakonekivääriä.

Laivan uppouma oli 10 150 tonnia ja huippunopeus 29 solmua. Aluksen miehistön määrä muutostöiden jälkeen oli 924 henkeä. Aluksen pituus oli 175,5, leveys 23 ja syväys 5,5 metriä.

Palvelus 1933–1934

Kesäkuun lopusta syyskuuhun 1933 alus oli koepurjehduksissa ja erilaisissa harjoituksissa. Aluksen lentorykmenttiin kuului yhdeksän Mitsubishi B1M2-torpedopommittajaa ja kolme Nakajima A1N1-hävittäjää. Lisäksi aluksella oli varalla kolme rynnäkkökonetta ja kaksi hävittäjää siivet irrotettuina laatikoihin pakattuna. Kokeissa alus saavutti suunnitellun maksiminopeutensa 29 solmua, mutta se osoittautui hyvin kosteaksi veden roiskuessa korkealle jo kohtuullisessa merenkäynnissä. Syyskuussa alus operoi yhdessä Hōshōn kanssa Isenlahdella. Tankkeri Notoron päällikkö Torao Kuwabara nimitettiin 20. lokakuuta 1933 Ryūjōn päälliköksi.

Ensimmäiset muutostyöt

Torpedovene Tomozuru kaatui 12. maaliskuuta 1934, minkä seurauksena Japanin laivaston kaikkien alusten vakaus tutkittiin. Ryūjō siirrettiin 26. toukokuuta Kuren laivastontelakalle huollettavaksi ja samalla määrättiin tehtäviksi muutostöitä aluksen tasapainon parantamiseksi.

Muutostöiden aikana aluksen köliä vahvistettiin ja siihen lisättiin painolastia. Kummallekin sivulle kiinnitettiin ulokkeet ja painopisteen laskemiseksi alukselta poistettiin takimmaiset 127 millimetrin ilmatorjuntatykit. Tykkien paikalle asennettiin kaksiputkiset ja 25-milliset tyypin 96 ilmatorjuntatykit. Lentokantta levennettiin etummaisten 127 millimetrin tykkiasemien väliltä ja etummaisen hissin kohdalta. Savuhormeja korotettiin ja ne taitettiin alaspäin. Etummaista hormia myös laajennettiin, mikä poisti savuhaitat lentokannelta. Alus vapautui telakalta 20. elokuuta, jolloin sen uppouma oli noussut 10 600 tonniin.

Palvelus 1934–1935

Syyskuusta lokakuuhun 1934 alus oli koeajoissa, joiden tuloksena todettiin aluksen vakauden todella parantuneen. Alus oli kuitenkin edelleen kostea jo kohtuullisessa merenkäynnissä, ja merikelpoisuus oli parantuneet vain vähän. Alukselle sijoitettiin yhdeksän Mitsubishin B1M2 -torpedopommittajaa, kuusi Nakajima A1N1- ja kuusi Nakajima A2N1-hävittäjää.

Aluksen päälliköksi nimitettiin 15. marraskuuta Ichirō Ōno, ja samana päivänä alus palasi operatiiviseen palvelukseen kontra-amiraali Hideho Wadan lippulaivana. 1. lentotukialusviirikköön kuuluivat lisäksi Hōshō ja 5. hävittäjäviirikön Asakaze, Harukaze, Matsukaze ja Hatakaze. Joulukuun lopulla alus valittiin syöksypommittajakokeiden testialukseksi. Alukselle sijoitettiin kuusi Nakajima E4N3-C- ja kuusi Yokosuka B3Y1- konetta sekä kummallekin tyypille kaksi reservikonetta. Lisäksi aluksella oli kaksitoista Nakajima A2N1 -hävittäjää ja neljä varakonetta.

Reilun kuukauden testeissä E4N3-C osoittautui liian heikoksi ja siten syöksypommittajaksi sopimattomaksi. Aichi D1A1 -konetta testattiin läheisellä maakentällä seuraavan kuukauden aikana ja se valittiin laivaston uudeksi syöksypommittajaksi.

Merisotaharjoitukset

Ryūjō ja Hōshō liitettiin 4. laivastoon, joka toimi Yhdistetyn laivaston sotaharjoitusten vihollisosastona. Harjoitus pidettiin luoteisella Tyynellämerellä Japanin ja Kuriilien välillä.

Alus lähti 22. syyskuuta laivaston mukana Hakodatesta luoteiselle Tyynellemerelle, missä osasto joutui pyörremyrskyyn. Lentotukialusten, risteilijöiden ja hävittäjien kansirakenteet kärsivät vaurioita. Ryūjōn hangaarikansille meni vettä, ja sen komentosilta vaurioitui pahoin.

Kunnostus ja muutostyöt

Alus saapui 11. lokakuuta 1935 Kureen, jossa se siirrettiin telakalle korjattavaksi ja modernisoitavaksi. Samalla alus siirrettiin reserviin.

Aluksen merikelpoisuuden parantamiseksi sen etukantta korotettiin yhdellä kannella, 3,1 metriä. Jarruvaijerit modernisoitiin pysäyttämään 6 000 kg:n lentokone. Komentosillan ja lentokannen etuosat pyöristettiin, mikä lyhensi lentokantta kahdella metrillä.

Aluksen päälliköksi nimitettiin 31. lokakuuta Shun’ichi Kira. Muutostyöt saatiin päätökseen 31. toukokuuta 1936 ja alus vapautui telakalta.

Palvelus 1936–1939

Koeajoissa kesäkuusta elokuuhun 1936 aluksen merikelpoisuuden todettiin parantuneen merkittävästi helpossa ja kohtuullisessa merenkäynnissä. Muissa koejoissa testattiin syöksypommittajien toimintaa, joten alukselle sijoitettiin kaksitoista Aichi D1A -pommittajia sekä 24 Nakajima A4N1 -hävittäjää. Koeajot sujuivat tyydyttävästi.

Syyskuun lopulla alus palasi operatiiviseen palvelukseen kontra-amiraali Saburō Satōn lippulaivana 1. lentotukialusviirikköön, jonka toisena aluksena oli Hōshō. Aluksella oli Yokosuka B3Y1-torpedokoneita, Aichi D1A1 -pommittajia ja Nakajima A2N1 -hävittäjiä.

Alus osallistui 29. lokakuuta merisotaharjoitukseen lähellä Kōbea, jolloin syöksypommitus osoittautui toimivaksi taktiikaksi. Harjoituksen jälkeen alus päätettiin muuttaa syöksypommituskäyttöön ja sen rynnäkkökoneet siirrettiin muille aluksille. Katsuo Abe nimitettiin 16. marraskuuta aluksen päälliköksi.

Toinen Kiinan–Japanin sota

Alus lähti 11. elokuuta 1937 viirikkönsä mukana Sasebosta Kiinan rannikolle. Ryūjō ja Hōshō laskivat ankkurinsa Shanghain edustalla 13. elokuuta kello kahdeksan. Viirikkö kohtasi 15. elokuuta 2. lentotukialusviirikön Kagan Itä-Kiinan merellä. Lentotukialukset liitettiin vara-amiraali Kiyoshi Hasegawan 3. laivastoon, jonka mukana alusten lentokoneet aloittivat maajoukkojen tukemisen Keski-Kiinan rannikolla Shanghain ympäristössä ja sisämaassa. Ryūjōn lentorykmenttiin kuului viisitoista D1A1-pommikonetta ja kaksitoista Nakajima A4N1-hävittäjää. Lisäksi aluksella oli neljä hävittäjää varakoneina.

Alus ja kaksi Aichi D1A1-konetta

Seuraavana päivänä 1. lentotukialusviirikön lentokoneet iskivät kiinalaisten hallussa oleville lentokentille Shanghain ympäristössä. Ryūjōlta lähteneet koneet pommittivat Hia-Kingin lentotukikohtaa, joka oli noin 80 km luoteeseen Shanghaista. Kiinan ilmavoimien Curtiss Hawk III -hävittäjät kuitenkin pakottivat japanlaiset koneet luopumaan pommeista ennenaikaisesti ja pyrkimään pakoon. Iltapäivällä yritettiin hyökkäystä Shanghain ja Son-Tchenin välisen rautatiesillan tuhoamiseksi, mutta siitä luovuttiin huonon sään vuoksi.

Aluksen D1A1-pommikoneet tuhosivat 17. elokuuta kiinalaisten esikuntarakennuksen Shanghaissa. Seuraavana päivänä aluksen pommikoneet ja Hōshōn B3Y1-rynnäkkökoneet tuhosivat kiinalaisjoukkojen tukikohdan, Shanghain Ten-Ji-yliopiston. Aluksen pommikoneet pommittivat 19. elokuuta Cha-Hsingin lentotukikohtaa. Neljä aluksen A4N1-hävittäjää kohtasi 22. elokuuta kahdeksantoista kiinalaista Curtiss Hawk III -hävittäjää lähellä Baoshania. Seuranneessa taistelussa viisi Curtiss Hawkia ammuttiin alas. Seuraavana päivänä vastaavassa kohtaamisessa samalla alueella ammuttiin alas kaksi kiinalaiskonetta. Ilmatorjunta pudotti yhden pommituslennolla olleen D1A1-koneen tykistöjoukkojen varuskuntaan 40 km Shanghaista luoteeseen. Seuraavana päivänä menetettiin toinen D1A1.

Alus lähti 1. syyskuuta viirikkönsä mukana Shanghaista ja saapui seuraavana päivänä Saseboon. Seuraavat pari päivää aluksen varastoja ja konemäärää täydennettiin. Viirikkö lähti 5. syyskuuta jälleen Sasebosta. 21. syyskuuta viirikkö lähti Etelä-Kiinan rannikolle, jossa se aloitti maajoukkojen tukemisen Kantonin alueella. Kaksitoista D1A1- ja yhdeksän A4N1-konetta iskivät kaupunkiin. Hyökkääjiä oli torjumassa Curtiss Hawk III -hävittäjiä, joista japanilaiset ilmoittivat ampuneensa alas kuusi. Syyskuun lopun ajan viirikön lentokoneet lensivät lähes päivittäin Kantonin alueelle, mutta ne eivät osallistuneet iskuun Koinissa ollutta Kiinan laivastoa vastaan. Viirikkö lähti 3. lokakuuta Kantonin vesiltä Shanghaihin, jonne se saapui 5. lokakuuta. Seuraavana päivänä aluksen lentokoneet siirrettiin Kundan lentokentälle, josta ne tukivat Shanghain ja Nankingin alueiden maajoukkoja. Alukselle siirrettiin 17. lokakuuta Hōshōn lentokoneet, minkä jälkeen Hōshō lähti Japaniin. Myös Ryūjō lähti marraskuun lopulla Shanghaista Japaniin.

Alus siirrettiin 1. joulukuuta koulutustehtäviin, ja samana päivänä aluksen päällikkyyden vastaanotti Jisaku Okada. Tammikuussa 1938 alus liitettiin kontra-amiraali Teizō Mitsunami 2. lentotukialusviirikköön, jonka muut alukset olivat Sōryū sekä hävittäjät Shinonome, Usugumo, Shirakumo ja Murakumo.

Alus syyskuussa 1938

Helmikuussa aluksella oli viisitoista D1A2-pommittajaa ja yhdeksän Mitsubishi A5M4 -hävittäjää. Maaliskuussa alus lähti Japanista Kantoniin, jossa viirikön lentokoneet tukivat maajoukkoja 15. maaliskuuta – 5. huhtikuuta. Viirikön komentajaksi nimitettiin 1. syyskuuta kontra-amiraali Tomoshige Samejima. Lokakuussa viirikkö operoi Etelä-Kiinan rannikolla ja tuki Kantonia vastaan hyökänneitä maajoukkoja. Kanton vallattiin 12. lokakuuta. Marraskuussa viirikkö lähti Kantonista Japaniin. Aluksen päälliköksi nimitettiin 15. joulukuuta Kanae Kōsaka.

Huolto ja modernisointi

Alus saapui 15. marraskuuta 1939 Kureen, jossa se siirrettiin reserviin. Alus siirrettiin joulukuussa telakalle, mistä se vapautui tammikuussa 1940. Töiden aikana aluksen lentokansi kavennettiin etummaisten 127 millimetrin tykkien ja etummaisen hissin kohdalta alkuperäiseen leveyteen.

Palvelus 1940–

Alus oli helmikuusta heinäkuuhun koulutustehtävissä, joissa se tuki maihinnousu- ja vetäytymisharjoituksia kouluttaen 12. yhdistetyn lentoarmeijakunnan lentäjiä tehtäviin. Aluksen päälliköksi nimitettiin 21. kesäkuuta Ushie Sugimoto.

Alus palasi 15. marraskuuta operatiiviseen palvelukseen kontra-amiraali Kakuji Kakutan lippulaivana 1. laivaston 3. lentotukialusviirikössä, jonka muut alukset olivat Hōshō ja 34. hävittäjäviirikön Akikaze, Hakaze ja Tachikaze. Aluksella oli kahdeksantoista B5N1- ja kuusitoista A5M4-konetta.

Keisarillisen Japanin laivaston 1. ilma-armeijan perustamisen jälkeen aluksesta tuli 10. huhtikuuta 1941 kontra-amiraali Torao Kuwabaran lippulaiva 1. laivaston 4. lentotukialusviirikössä.

Alus saapui 28. huhtikuuta Yokosukaan, mistä se lähti 25. toukokuuta. Alus saapui 1. kesäkuuta Eniwetokille, mistä se lähti Kwajaleinille kaksi päivää myöhemmin. Alus saapui 4. kesäkuuta Kwajaleinille, mistä se jatkoi matkaansa 9. kesäkuuta. Ryūjō saapui 13. kesäkuuta Trukille ja lähti edelleen 17. kesäkuuta Saipanille. Alus saapui 19. kesäkuuta Saipanille ja jatkoi matkaansa seuraavana päivänä. Alus palasi 29. kesäkuuta Tokionlahdelle ja lähti 7. heinäkuuta Yokosukasta Seton sisämerelle, missä se oli heinäkuusta lokakuuhun.

Viirikön päälliköksi nimitettiin 1. syyskuuta kontra-amiraali Kakuta. Alus lähti Seton sisämereltä Takaoon ja Makolle, josta se lähti edelleen marraskuussa. Alus saapui Kureen marraskuussa. Ryūjō liitettiin 29. marraskuuta taktisesti Etelä-Filippiinien tukiosaston lentojoukkoihin, ja se lähti Saekista vielä samana päivänä Kororiin Palaulle. Alus vastaanotti 2. joulukuuta viestin, jossa kerrottiin Yhdistetyn laivaston hyökkäävän Pearl Harboriin 8. joulukuuta Japanin aikaa. Alus saapui 5. joulukuuta 1941 Kororiin Palaulla. Aluksen lento-osastoon kuului kaksitoista Mitsubishi A5M4 -hävittäjää, kaksitoista Nakajima B5N1 -konetta sekä kaksi B5N2-rynnäkkökonetta.

Operaatio M – hyökkäys Etelä-Filippiineille

Seuraavana päivänä alus lähti vara-amiraali Ibō Takahashin laivasto-osaston mukana merelle suojatakseen koneineen Davaoon ja Legaspiin tehtäviä maihinnousuja. Osaston muut alukset olivat hävittäjä Shiokaze, 5. risteilijäviirikkö ja 2. hävittäjälaivue.

Alukselta nousi 8. joulukuuta kello 4.00 kolmetoista B5N-konetta, joiden suojana oli yhdeksän A5M-hävittäjää. Nämä koneet iskivät Davaoon. Hävittäjien tulitus tuhosi kaksi Catalina-lentovenettä, mutta lentoveneiden emäalus USS Preston vältti kaikki pommit. Paluumatkalla yksi hävittäjä joutui laskeutumaan veteen, mutta sen lentäjä kuitenkin pelastui. Myöhemmin samana päivänä kaksi-B5N1 konetta suojanaan kolme A5M4-hävittäjää pommitti Davaon polttoainevarastoa. Ilmatorjunta ampui alas yhden A5M4:n.

Ryūjōn lentokoneet suojasivat 12. joulukuuta Legaspin maihinnousua kohtaamatta vihollista. Alus palasi 14. joulukuuta Kororiin. Seitsemäntoista joukkojenkuljetusalusta lähti 17. joulukuuta kello 14.00 Palaulta kohti Etelä-Filippiinejä. Hyökkäysosastoon kuului kenraalimajuri Sakaguchin alaisuudessa ollut vahvennettu 56. rykmentti, Kuren 2. merijalkaväkiosasto sekä lentokenttäjoukkoja. Saattueen suojana olivat Ryūjōn ja Chitosen lentokoneet sekä kevyt risteilijä Jintsūn hävittäjäviiriköt 15 ja 16. Viides risteilijäviirikkö oli kaukosuojana.

Aluksen lentokoneet suojasivat 20.–25. joulukuuta Davaon maihinnousua. Alus lähti 23. joulukuuta Jololle, jolloin seitsemän A5M4- ja kaksi B5N1-konetta siirrettiin Davaon lentokentälle suojaamaan joukkoja Alankomaiden ilmavoimien hyökkäyksiltä. Ryūjō suojasi 24. joulukuuta Jolon valtausta ja lähti vielä samana päivänä Davaoon. Aluksen Davaoon luovutetut koneet korvattiin 25. joulukuuta 3. lentorykmentin A6M2-koneilla, ja maissa olleet koneet palasivat alukselle.

Operaation päätyttyä alus aloitti 26. joulukuuta paluumatkan Palaulle, jonne se saapui 28. joulukuuta.

Operaatio S – Singapore ja Malaka

Ryūjō lähti 28. joulukuuta Palaulta ja saapui 1. tammikuuta 1942 Makoon. Aluksen sijoitus vaihtui 3. tammikuuta Malakan joukkojen 3. ilmavoimiin. Alus lähti seuraavana päivänä Makosta Cam Ranhin lahdelle, jonne se saapui 7. tammikuuta. Aluksella oli kaksitoista A5M4- ja viisitoista B5N1-lentokonetta.

Alus lähti 16. tammikuuta hyökätäkseen Singaporeen (operaatio S). Parina seuraavana päivänä aluksen koneet lensivät kuitenkin ainoastaan osaston lähisuojana. Alus palasi Cam Ranhin lahdelle 19. tammikuuta.

Alus lähti 23. tammikuuta Malakan miehitykseen. Alus oli noin 50 merimailia itään Redangista. Joko Ryūjōn partiokoneet tai 1. lennoston Ki-27-koneet ampuivat alas kaksi Britanian kuninkaallisten ilmavoimien Lockheed Hudsonia. Alus palasi 30. tammikuuta Cam Ranhin lahdelle Malakan operaatioiden päätyttyä.

Operaatio L – Palembang

Ryūjō lähti Cam Ranhin lahdelta 10. helmikuuta osallistuakseen operaatio L:ään, Palembangin valtaukseen. Alus matkasi noin 50 merimailin päässä joukkojenkuljetussaattueen takana tarjoten sille ilmasuojan matkan aikana. Lentotukialuksen lähisuojana olivat hävittäjät Shikinami ja Shiokaze.

Aluksen lentokoneet aloittivat 13. helmikuuta Singaporesta paenneiden alusten tuhoamisen. Alankomaalainen 8 226 tonnin tankkeri Merula vaurioitui pahoin iskuissa, ja se upposi myöhemmin hinattaessa. Australian laivaston korvetti HMAS Toowomba pelasti eloonjääneet. Britannian laivaston apuvartioalus HMS Giang Beetä pommitettiin, jolloin se vaurioitui. Keisarillisen Japanin laivaston hävittäjät upottivat aluksen myöhemmin tykkitulella Bankansalmessa. Britannian laivaston apusukellusveneidentorjunta-alus HMS Siang Wo upotettiin pommittamalla. Lisäksi Singaporesta Palembangiin matkannut 5 424 tonnin brittiläinen höyryalus SS Subadar, jolla oli kaksi 6. raskaan ilmatorjuntarykmentin patteria ja kymmenen 3,7 tuuman ilmatorjuntatykkiä ja ampumatarvikkeita, joutui ilmapommitukseen, minkä vuoksi alus jouduttiin ajamaan matalikolle Palembangin länsipuolella.

Alankomaiden laivaston kontra-amiraali Karel Doorman aloitti hyökkäyksen ajaakseen pois Bangkan edustalla olevan japanilaisten maihinnousujoukon. Iltapäivällä yksitoista Britannian kuninkaallisten ilmavoimien 84. ja 211. laivueiden Bristol Blenheimiä pommitti Ryūjōta. Pommittajien suojana oli viisitoista Hawker Hurricanea. Lentotukialuksen A5M4-koneet ampuivat alas kaksi Blenheimiä ja vaurioittivat kuutta. Samanaikaisesti Ryūjōn lentokoneet jatkoivat alueelta pakenevien alusten tuhoamista. Koneet upottivat alankomaalaisen 8 237 tonnin tankkerin Manvantaran.

Aluksen lentokoneet ampuivat 15. helmikuuta alas maihinnousujoukkoja varjostaneen lentoveneen. Raskas risteilijä Chōkain kellukekone havaitsi tiedustelulennollaan Doormanin pohjoiseen matkanneen laivasto-osaston kello 10. Ryūjōlta nousi seitsemän yhdellä 250 kilogramman ja neljällä 60 kilogramman pommilla varustettua B5N1-konetta hyökätäkseen Doormanin osaston kimppuun Gasparinsalmessa. Koneet osuivat lähelle HMS Exeteriä, ja ne tuhosivat aluksen Supermarine Walrus -lentoveneen. Hyökänneet koneet palasivat lentotukialukselle tankattaviksi ja uudelleen varustettaviksi. Toisessa tuloksettomassa hyökkäyksessä oli kuusi konetta. Kolmannen hyökkäyksen viisi konetta ja neljännen hyökkäyksen kuusi konetta eivät saaneet merkittävää tuhoa aikaan.

Ryūjōn lentokoneiden hyökkäykset Exeteriä ja Hr. Ms. De Ruyteriä vastaan jäivät lähes tuloksettomiksi. Maatukikohdista lentäneet Genzanin lentorykmentin Mitsubishi G3M2 -pommikoneet vaurioittivat Yhdysvaltain laivaston hävittäjiä USS Barkeria ja USS Bulmeria.

Mogamin kellukekone havaitsi laivasto-osaston 17. helmikuuta, minkä jälkeen viisitoista Genzanin lentorykmentin G3M2-pommikonetta ja kymmenen Ryūjōn B5N1-konetta varustettiin pommein. Lentokoneet pommittivat Hr. Ms. Van Nesiä ja sen suojaamaa joukkojenkuljetusalus Sloet van de Beeleä, joka kuljetti joukkoja Oosthavenista Jaavalle. Joukkojenkuljetusalukseen osui G3M2-koneen pudottama pommi heti hyökkäyksen alkaessa. B4N1-koneet keskittyivät Van Nesiin, johon osui kolme pommia. Osumien seurauksena hävittäjä katkesi kahtia ja upposi nopeasti vieden mukanaan 68 miestä. Alankomaiden ilmavoimien Dornier Do 24 -pelasti 52 miestä merestä, ja heidät kuljetettiin Tandjong Priokiin.

Ryūjō poistu operaatioalueelta ja aloitti matkan Indokiinaan. Se saapui seuraavana päivänä St. Jacquesiin lähellä Saigonia. Alus saapui 20. helmikuuta Chōkain kanssa Saigoniin.

Operaatio J – Batavia

Ryūjō liitettiin 27. helmikuuta Batavian valtausta varten koottuun Hollannin Itä-Intian osastoon. Alus lähti St. Jacquesista osallistuakseen operaatio J:hin, joka alkoi samana päivänä. Aluksen suojana oli hävittäjä Shikinami, ja alusten tehtävänä oli suojata matkalla joukkojenkuljetussaattuetta.

Seuraavana aamuna kello 8.00 alus oli pisteessä 07–40 pohjoista pituutta ja 108–19 itäistä leveyttä matkaamassa 20 solmun nopeudella etelään. Maihinnousu Bantam Bayssä alkoi, ja Ryūjō ja 7. risteilijäviirikkö suojasivat sitä 20 mailin päästä pohjoisesta. Aluskset saivat tiedon HMAS Perthin ja USS Houstonin hyökkäyksestä kuljetusaluksia vastaan, mutta lentotukialus ei kyennyt lähettämään lentokoneitaan ilmaan pimeyden vuoksi. Sen sijaan Ryūjō valmistautui aamuiseen takaa-ajoon.

Seuraavana aamuna alus suuntasi itään. Kello 12 alukselta nousi kuusi B5N1-pommikonetta, jotka osallistuivat USS Popen upottamiseen. Toinen kuuden koneen hyökkäysosasto nousi alukselta kello 14.05 tukemaan maihinnousua. Nämä koneet pommittivat Semarangin satamaa, jossa oli vain 10 000 tonnin rahtialus ja muutama pienempi laiva. Hyökkäys sytytti rahtialuksen tuleen. Ryūjōn osalta operaatio loppui laivan suunnatessa seuraavaksi Singaporeen. Ryūjō saapui sinne 5. maaliskuuta.

Operaatiot D, T ja U – Andamaanit, Sumatra ja Burma

Alus liitettiin 5. maaliskuuta Malakan taisteluja varten koottuun pääosastoon. Alus osallistui 15. maaliskuuta asti Sumatran rannikkoalueilla tavattujen liittoutuneiden hallussa olevien alusten tuhoamiseen operaatiossa T. Alus suojasi 16. maaliskuuta operaatioita T ja D varten koottuja saattueita sekä kolmea operaatio U:n saattuetta. Aluksen lentokoneet eivät osallistuneet sotatoimiin tehtävän aikana.

Alus suojasi 20. maaliskuuta Burman operaatioihin osallistuvia joukkoja. Alus saapui 26. maaliskuuta Merguihin, mikä päätti samalla aluksen osallistumisen operaatioihin.

Operaatio C – Syöksy Intian valtamerelle

Vara-amiraali Jisaburō Ozawan laivasto-osasto lähti 1. huhtikuuta kello 11 Merguista merelle operaatio C:n eli Intian valtamerelle tunkeutumisen alkaessa. Osastoon kuuluivat Ryūjōn lisäksi 4. ja 7. risteilijäviirikkö sekä kevyen risteilijän Yuran johtama 11. hävittäviirikkö. Osaston tukena oli kolme tankkeria, Nichiei, Tōhō ja Teiymaru. Osasto tunketutui 4. huhtikuuta Bengalinlahdelle suunnaten edelleen Intian valtamerelle.

Aluksen lentokoneet tekivät 5. huhtikuuta aamupäivällä ensimmäisen tiedustelulennon. Kun risteilijän kellukekone oli ilmoittanut noin kymmenen aluksen saattueesta, lentotukialukselta nousi kahdeksan rynnäkkökonetta pareittain etsimään kohdetta. Yksi pareista joutui palaamaan teknisten ongelmien vuoksi alukselle, ja se korvattiin uudella. Koneet hyökkäsivät 7 726 tonnin rahtialuksen Dardanuksen kimppuun. Alus hylättiin ensin, mutta myöhemmin miehistö palasi alukselle ja 5 281 tonnin rahtialus Gandara otti sen hinaukseen. Lisäksi 5 082 tonnin rahtialus Harpasa upotettiin pommittamalla.

Illalla Ozawa jakoi osastonsa kolmeen osaan, joista Ozawan johtaman keskimmäisen muodostivat Shirakumo, Ryūjō, Chōkai, Yura, Yūgiri ja Asagiri. Vizagapatamin pohjoispuolella osasto hyökkäsi 6. huhtikuuta meriliikennettä vastaan. Lentokoneet hyökkäsivät Vizagapatamin ja Cocanadan satamiin, mutta saivat aikaan vain vähäistä vahinkoa. Iltapäivällä tehtiin uusi tulokseton isku Vizagapatamiin, minkä jälkeen koneet keskittyivät maakohteisiin. Päivän aikana aluksen koneet tekivät kuusi erillistä iskua Intian rannikkokohteisiin, joissa upotettiin kaikkiaan kahdeksan alusta.

Pimeän laskeuduttua Ozawan osasto kääntyi paluumatkalle kaakkoon ja siirtyi kohtauspaikalle, jonne kaksi muuta osastoa saapuisivat ennen kotimatkan aloittamista. Osastot kohtasivat 7. huhtikuuta ja aloittivat matkan Penangiin. Sieltä matka jatkui edelleen Singaporeen, jonne osasto saapui 11. huhtikuuta.

Ryūjō ja 7. risteilijäviirikkö lähtivät 13. huhtikuuta Singaporesta Indokiinaan saapuen 16. huhtikuuta Cam Ranhin lahdelle, josta matka jatkui seuraavana päivänä edelleen. Ryūjōn B5N-koneet siirrettiin 18. huhtikuuta Takaon lentotukikohtaan torpedokoulutukseen. Ryūjō saapui 23. huhtikuuta Kureen. Aluksella edelleen olevat lentokoneet luovutettiin Saekin lentorykmentille koulukoneiksi. Aluksen vanhentuneet A5M4-hävittäjät korvattiin A6M2-hävittäjillä. Aluksen päälliköksi nimitettiin 25. huhtikuuta Tadao Katō.

Huolto

Ryūjō siirrettiin 28. huhtikuuta Kuren laivastotelakalle huollettavaksi. Saekissa olevaan aluksen lentorykmenttiin liitettiin 1. toukokuuta kuusitoista A6M2-hävittäjää. 3. toukokuuta annettiin käsky, jonka mukaan Ryūjō ja vastavalmistunut Jun’yō muodostaisivat 4. lentotukialusviirikön. Viirikkö liitettäisiin kontra-amiraali Kakutan laivasto-osastoon. Ryūjō vapautui telakalta 6. toukokuuta.

Operaatio AL – Attu ja Kiska

Ryūjō lähti 18. toukokuuta Saekiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Aluksen matka jatkui Saekista 20. toukokuuta, ja se saapui vuorokautta myöhemmin Tokuyamaan, missä alus liitettiin pohjoiseen laivastoon. Alus tankkasi 21. toukokuuta Tokuyamassa, mistä se lähti seuraavana päivänä merelle. Alus saapui 25. toukokuuta Mutsunlahdelle Ōminatoon. Aluksella oli kaksitoista Mitsubishin A6M2-hävittäjää ja kahdeksantoista Nakajima B5N -konetta. Lisäksi aluksella oli kaksi kumpaakin konetyyppiä varakoneina.

Operaatio AL, Attun ja Kiskan valtaus, alkoi 26. toukokuuta, kun vara-amiraali Bōshirō Hosogayan johtama laivasto-osasto lähti merelle Mutsunlahdelta kohti Aleutteja. Osastoon kuuluivat 4. ja 5. risteilijäviirikkö, 4. lentotukialusviirikkö sekä 3. ja 7. hävittäviirikkö. Osastossa oli myös joukkojenkuljetusalus, varastolaiva, kaksi tankkeria ja apuristeilijä.

Ryūjō osastoineen saapui 1. kesäkuuta Kuriilien Paramushiroon, ja se jatkoi vielä samana päivänä Aleuteille. Lentotukialusten koneet iskivät 3. kesäkuuta Dutch Harboriin ja Unalaskan saarelle. Dutch Harborissa isku kohdistui Fort Mearsin radioasemaan, polttoainevarastoon ja varuskuntaan sekä ankkuroituihin Consolidated PBY Catalina -lentoveneisiin. Hyökkääviä lentokoneita torjui hetken yksi Curtiss P-40. Paluulennolla hyökkääjät havaitsivat Makushimanlahdella viisi hävittäjää. Toinen isku kohdistettiin havaittuihin hävittäjiin, mutta huono sää esti lopulta hyökkäyksen.

Seuraavana päivänä tehtiin kolmas hyökkäys Dutch Harboriin, jossa pommitettiin öljyvarastoa, ilmatorjunta-asemia, sairaalaa, lentotukikohtaa ja laiturialueita. Lentokoneiden palattua lentotukialuksille laivasto-osasto lähti etelään kohdatakseen Nagumon johtaman laivasto-osaston. Käsky kuitenkin peruutettiin 6. kesäkuuta.

Hosogayan laivasto-osaston lentokoneet suojasivat 6. kesäkuuta Attun ja Kiskan maihinnousuja, ja saaret saatiin vallattua seuraavana päivänä. Laivasto-osasto palasi 24. kesäkuuta Ōminatoon.

Ryūjō lähti 28. kesäkuuta Ōminatosta kontra-amiraali Kakutan laivasto-osaston mukana taas Aleuteille. Osaston tehtävänä oli suojata Kiskalle matkannutta toista joukkojenkuljetussaattuetta ja sen jälkeen partioida Kiskan lounaispuolella Yhdysvaltain vastahyökkäyksen varalta. Alus poistui alueelta osaston mukana 7. heinäkuuta.

Alus saapui 13. heinäkuuta Kureen, jossa se huollettiin, kunnostettiin ja sen varastot täydennettiin. Midwayn operaatioiden jälkeisissä uudelleenjärjestelyissä alus liitettiin 3. laivaston 2. lentotukialusviirikköön Jun’yōn kanssa.

Itäisten Salomonien taistelu – tuhoutuminen

Ryūjō lähti 15. elokuuta 1942 Kuresta Hashirajimaan, josta se suuntasi seuraavana päivänä laivaston mukana Trukille osallistuakseen operaatio GA:han. Laivasto-osastoon kuuluivat Zuikaku, Shōkaku, Hiei, Kirishima, 8. risteilijäviirikkö ja kevyen risteilijän Nagaran johtama 10. hävittäjälaivue. Ryūjōlla oli yhdeksän B5N2- ja kaksikymmentäneljä A6M2-lentokonetta.

Alus erkani 24. elokuuta 1942 kello 2.00 5. lentotukialusviiriköstä ja matkasi kaakkoon lähettääkseen lentokoneensa Guadalcanalille. Aluksen suojana olivat Tone, Amatsukaze] ja Tokitsukaze. Tiedustelulennolla ollut Yhdysvaltain Catalina-lentovene havaitsi osaston kello 08.05. Toinen samanlainen tiedustelukone havaitsi osaston kello 10.30.

Ensimmäinen hyökkäysosaston kuusi B5N2-konetta saattajinaan viisi A6M2-konetta lähtivät matkaan kello 11.20 kohti Henderson Fieldiä. Toisen osaston yhdeksän 60 kg pommein varustettua A6M2-konetta nousivat alukselta kello 12.48. Ensimmäinen osasto saapui kello 12.15 Guadalcanalille, jossa ne kohtasivat torjumassa olevat kymmenen merijalkaväen Grumman F4-F -hävittäjää sekä kaksi Bell P-400 -hävittäjää. Seuranneessa taistelussa kaksi merijalkaväen konetta, neljä B5N4-konetta ja kolme A6M2-konetta tuhoutui.

Alus pommikoneiden maalina 24. elokuuta 1942

Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Saratogalta kello 13.15 nousseet 30 SBD- ja kahdeksan TBF-konetta hyökkäsivät kello 13.57 Ryūjōn kimppuun. Hävittäjätorjunta kykeni ampumaan alas yhden TBF:n, mutta lentotukialukseen osui neljä pommia ja yksi torpedo. Lisäksi useita pommeja osui aluksen viereen. Torpedo-osuma aiheutti vasemman puoleisen konehuoneen täyttymisen vedellä, minka vuoksi laiva kallistui pahasti ja sen nopeus putosi.

Ryūjō kääntyi kello 14.08 pohjoiseen paetakseen alueelta. Pommien sytyttämän tulipalon sammuttaminen pahensi kallistumaa entisestään, aina 21 asteeseen. Alus pysähtyi kello 14.20, kun sen koneet sammuivat. Miehistö käskettiin kello 15.15 jättämään alus. Hävittäjä Amatsukaze siirtyi lähemmäs lentotukialusta pelastaakseen miehistöä suoraan aluksesta.

Pelastustyön aikana B-17-koneet yrittivät pommittaa osasto kello 16.10–16.25, mutta ilmassa olleet hävittäjät kykenivät torjumaan pommittajat. Kello 17.30 B-17-koneet palasivat pommittamaan alusta, mutta eivät osuneet. Amatsukaze sai Ryūjōn miehistön turvaan, ja pian tämän jälkeen, kello 17.55, Ryūjō kaatui. Oltuaan hetken pinnalla alus vajosi mereen perä edellä. Neljä lentokonetta tuhoutui aluksen mukana. Aluksella sai surmansa seitsemän upseeria sekä 113 aliupseeria ja miehistönjäsentä.

Amatsukaze, Tokitsukaze ja Tone pelastivat Ryūjōn päällikön Tadao Katōn ja muut eloonjääneet. Pelastuneet siirrettiin myöhemmin Tōeimarulle ja Tōhōmarulle. Tuhoutunut Ryūjō poistettiin alusluettelosta 10. marraskuuta 1942.

Lähteet

• Crawford, Steve: Taistelulaivat ja lentotukialukset – 300 maailman mahtavinta sota-alusta. Karisto, 2010 (suom. Petri Kortesuo). Alkuteos: Amber Books, 1999. ISBN 978-951-23-5234-0
• Lengerer, Hans: The IJN Light Carrier Ryūjō. Warship, 2014, XXXVI. vsk, s. 129–145. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 978-1-84486-236-8 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ryūjō (1931) Wikimedia Commonsissa

Keisarillisen Japanin laivaston alusluokat toisessa maailmansodassa

S: ainoa laatuaan • C: valmistettu jonkin muun aluksen rungolle • K: kesken sodan päättyessä