Svinhufvud af Qvalstad
Svinhufvud af Qvalstad on Ruotsista peräisin oleva, myös Suomessa vaikuttanut aatelissuku. Tunnetuin sukuun kuuluneista lienee Suomen tasavallan kolmas presidentti Pehr Evind Svinhufvud. Suku elää nykyään ainoastaan Suomessa.
Suvun vaiheita
muokkaaSuku on lähtöisin Ruotsin Taalainmaalta.[1] Suvun varhaisin nimeltä tunnettu esi-isä on ensi kerran vuonna 1528 mainittu vuorimies Peder Sjurdsson, joka asui Stora Kopparbergin pitäjän Främbyn kylässä. Hänen pojanpoikansa, vouti ja kihlakunnantuomari Peder (Per) Hansson (k. 1576) sai tiettävästi vuonna 1574 kuningas Juhana III:lta aateliskirjeen, johon kuului kuva vaakunasta. Peder Hansson oli äitinsä puolelta sukua keskiaikaiselle taalainmaalaiselle Svinhufvud-suvulle. Hänen poikansa asettui asumaan Östunan pitäjässä Uplannissa sijainneeseen Kvalstaan (aiemmin Qvalstad).[2]
Suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1627, ja se sai arvonnassa numeron 117, joka on myöhemmin vaihdettu numeroon 145. Suvun nimeksi merkittiin Swinehufwudh sukuvaakunassa olleen villisian päätä esittäneen kuvan mukaan. Nimeen lisättiin myöhemmin af Qvalstad erotukseksi toisesta aateloidusta Svinhufvud-suvusta.[2] Tämä toinen suku, joka myös oli naislinjalta sukua keskiaikaiselle Svinhufvud-suvulle, otti vuonna 1633 nimen Svinhufvud i Westergötland.[3][2]
Svinhufvudin sotilassuvun kotikartanoksi Ruotsissa vakiintui 1600-luvulla Upplannin Qvalstad. Suomessa suku vaikutti 1720-luvulta 1860-luvulle Sääksmäen Rapolan kartanossa, jonka haltijaksi Ruotsin armeijassa palvellut luutnantti Pehr Gustaf Svinhufvud (1696–1732) tuli avioliiton kautta.[4] Hän muutti kartanoon kotivävyksi Isonvihan jälkeen.[5] Hänen poikansa, vänrikki Johan Gustaf Svinhufvud (1728–1786) kohensi kartanon uudenaikaiseksi suurtilaksi.[6] Johan Gustafin poika, vänrikki Pehr Svinhufvud (1772–1846) omistautui myös lyhyen sotilasuran jälkeen tarmokkaasti kartanon hoidolle. Hänen ajaltaan on Rapolan nykyinen, vuonna 1813 rakennettu päärakennus.[7]
Svinhufvudin suku korotettiin vuonna 1778 Ruotsin aatelin toiseen luokkaan eli ritaristoon. Suomeen siirtyneen suvun edustajia ei ole vuoden 1809 jälkeen asunut Ruotsissa.[2] Suku merkittiin Suomen ritarihuoneeseen sen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818 aatelisena sukuna numero 7.[1] Koska Svinhufvudin suku katsotaan aateloidun vuonna 1574, se on Suomen aatelissuvuista neljänneksi vanhin. Vanhempia ovat vain Carpelan, Blåfield ja Creutz.[8]
Pehr Svinhufvudin poika Per Gustaf Svinhufvud (1804–1866) opiskeli Turussa lakia ja toimi vuodesta 1830 Kymenkartanon, sittemmin Mikkelin lääninhallituksen virkamiehenä, vuodesta 1838 lääninkamreerina aluksi Heinolassa, sitten Mikkelissä, mutta viljeli virkansa ohella myös kotitilaansa Rapolassa rakennuttaen muun muassa 1850–1860-luvuilla kartanoon sen nykyisen, lähes 70 metriä pitkän kivinavetan.[9] Hänen poikansa Pehr Gustaf Svinhufvud (1836–1863) valitsi merimiehen uran ja matkusti merikapteenina aina Itä-Intiaan ja Bengaliin asti. Hän hukkui haaksirikossa Kreikan vesillä vuonna 1863 vain 27-vuotiaana.[10]
Pehr Gustaf Svinhufvudin poika Pehr Evind Svinhufvud (1861–1944) syntyi Rapolassa, missä isän kuoleman jälkeen lapsia kasvatti isoisä Per Gustaf Svinhufvud. Tämän kuoltua vuonna 1866 velkoihin ajautunut kartano myytiin, ja perhe muutti Helsinkiin, eikä P. E. Svinhufvud palannut Rapolaan ennen kuin vuonna 1932 ollessaan jo tasavallan presidentti.[10] Vuodesta 1908 kuolemaansa saakka hän asui Luumäen Kotkaniemen kartanossa, jonka oli hankkinut omistukseensa ollessaan Lappeen kihlakunnan tuomarina.[11] Hänen jälkeensä Kotkaniemeä viljeli vuosina 1953–1969 poika Veikko Svinhufvud (1908–1969), joka oli koulutukseltaan metsänhoitaja ja toimi myös kansanedustajana.[12]
Suvun jäseniä
muokkaa- Pehr Gustaf Svinhufvud (1696–1732), luutnantti, Rapolan kartanon omistaja
- Johan Gustaf Svinhufvud (1728–1786), vänrikki, Rapolan kartanon omistaja, Pehr Gustaf Svinhufvudin poika
- Pehr Svinhufvud (1772–1846), vänrikki, Rapolan kartanon omistaja, Johan Gustaf Svinhufvudin poika
- Per Gustaf Svinhufvud (1804–1866), lääninkamreeri, Rapolan kartanon omistaja, Pehr Svinhufvudin poika
- Gustaf Svinhufvud (1817–1901), tuomari, valtiopäivämies, varatuomari ja laamanni
- Pehr Gustaf Svinhufvud (1836–1863), merikapteeni, Per Gustaf Svinhufvudin poika
- Pehr Evind Svinhufvud (1861–1944), Suomen tasavallan kolmas presidentti, Pehr Gustaf Svinhufvudin poika
- Ellen Svinhufvud (o.s. Timgren, 1869–1953), Pehr Evind Svinhufvudin puoliso
- Pehr Yngve Svinhufvud (1890–1991), varatuomari, Pehr Evind ja Ellen Svinhufvudin poika
- Gustaf Svinhufvud (1894–1936), jääkärikapteeni ja heimosoturi
- Eino Svinhufvud (1896–1938), agronomi, Pehr Evind ja Ellen Svinhufvudin poika
- Rafael Svinhufvud (1897–1963), jääkäriluutnantti, Gustaf Svinhufvudin veli
- Veikko Eivind Svinhufvud (1908–1969), metsänhoitaja, maanviljelijä ja kansanedustaja, Pehr Evind ja Ellen Svinhufvudin poika
- Barbro Svinhufvud (1909–1991), ruotsalainen radio- ja televisiotoimittaja ja lastenkirjailija
Lähteet
muokkaa- Haggrén, Georg: Valkeakosken Rapola. Talonpoikaiskylästä herraskartanoksi. (Rapola-tutkimuksia 1) Helsinki: Museovirasto, 2001. ISBN 951-616-069-7
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Svinhufvud af Qvalstad. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- ↑ a b c d Adliga ätten Nr. 145: Svinhufvud af Qvalstad Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 21.10.2012.
- ↑ Adliga ätten Nr. 199: Svinhufvud i Westergötland Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 21.10.2012.
- ↑ Haggrén 2001: 48–49.
- ↑ Martti Häikiö: Svinhufvud, Pehr Evind (1861–1944) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Haggrén 2001: 49–56.
- ↑ Haggrén 2001: 56–57.
- ↑ Johanna Aminoff-Winberg (toim.): Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut, s. 284.. Minerva, Helsinki 2013.
- ↑ Haggrén 2001: 60–62.
- ↑ a b Haggrén 2001: 62–63.
- ↑ Kotkaniemi, Luumäki – Presidentti P. E. Svinhufvudin koti Museovirasto. Viitattu 6.11.2009.
- ↑ Veikko Svinhufvud Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Aiheesta muualla
muokkaa- Wasastjerna, Oskar: Ättar-taflor öfver den på Finlands Riddarhus introducerade adeln, andra delen L–Ö. Porvoo: omakustanne, 1880. (ruotsiksi)
- Elgenstrierna, Gustaf: Den Introducerade Svenska Adelns Ättartavlor med tillägg och rättelser osa VIII Stålarm – Voltemat. Tukholma: P.A. Norstedt & Söners Förlag, 1934. (ruotsiksi)