Avaa päävalikko

Suomen valta (Nouse, riennä Suomen kieli) on August Ahlqvistin (nimimerkki A. Oksanen) kirjoittama isänmaallinen runo. Runon sanoissa korostetaan suomen kielen merkitystä Suomelle maana ja kansakuntana. Runon sävelsi lauluksi Emil Genetz[1], mutta sitä on laulettu myös Saksan kansallislaulun Deutschlandliedin sävelellä. Myös Oskar Merikanto sävelsi runon vuonna 1902 Suomen kansallisteatterin uuden rakennuksen vihkijäisjuhliin sekakuorolle ja orkesterille.

Ahlqvist julkaisi runonsa alkujaan vuonna 1860 kokoelmassaan Säkeitä I.[2] Kun se vuonna 1871 liitettiin pääasiassa ruotsinkielisen Akademiska Sångföreningen -mieslaulukuoron ensimmäiseen laulukokoelmaan, ruotsinmieliset ylioppilaat hyökkäsivät laulua vastaan. Ruotsinkielisille erityisen vastenmielinen oli ensimmäisen säkeistön säe ”Yksi mieli, yksi kieli”, joka oli helposti nähtävissä ruotsin kielen vastaisena kannanottona. Akademiska Sångföreningen ei lopulta koskaan suostunut ottamaan laulua ohjelmistoonsa, ja osin tästä syystä joukko suomenmielisiä ylioppilaita erosi koko kuorosta.[3]

Runossa huomiota on myöhemmin herättänyt varsinkin viimeisen säkeistön alku: ”Äänisjärvi, Pohjanlahti / Auranrannat, Vienansuu, / siin’ on, suomalainen, mahti / jok’ ei oo kenenkään muun”.[4] Ahlqvist määrittelee näin runon sanoissa Suomen rajat paljon silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan rajoja laajemmiksi, katsoen kaikki suomen kieltä ja sen lähisukukieliä puhuneiden asuttamat alueet todelliseen Suomeen kuuluviksi. Ajatus on hyvin samankaltainen kuin saksalaisen runoilijan Ernst Moritz Arndtin vuonna 1813 julkaisemassa runossa Des Deutschen Vaterland, jossa Saksaan julistettiin kuuluviksi kaikki alueet, joiden asukkaat puhuivat saksaa. Neljän vesistön (Ääninen, Pohjanlahti, Aurajoki ja Vienanlahti) ilmoittaminen Suomen rajoiksi muistuttaa samalla myös Deutschlandliedin ensimmäistä säkeistöä. Ahlqvistin runon runomitta on myös sama kuin Deutschlandliedissä, ja vaikka Emil Genetz olikin laatinut sille oman sävelmänsä, sitä laulettiin myös samalla Joseph Haydnin sävelellä kuin Deutschlandliediä[2] (sävel on alkujaan kuulunut lauluun Gott erhalte Franz den Kaiser). Koska Ahlqvistin runo ilmoittaa näissä säkeissään ”Suomen mahdin” ulottuvan myös Itä-Karjalaan, sen on sanottu olleen myöhemmän Suur-Suomi-aatteen runollinen alkusysäys. Ahlqvistin sanoitus tosin viittaa selkeästi lähinnä suomen kielen kulttuuriseen ”mahtiin” eikä niinkään vaadi Suomen poliittisen vallan laajentamista Venäjän Karjalaan.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Ahti Sonninen, Martti Räisänen, Olga Naukkainen: ”Suomen valta”, Laulan ja soitan, s. 122–123. (tästä oppikouluissa käytetystä musiikki- ja laulukirjasta on tosin viimeinen säkeistö jätetty pois). Otava, 1968.
  2. a b Łukasz Sommer: Historical Linguistics Applied: Finno-Ugric Narratives in Finland and Estonia, s. 405 (englanniksi) Hungarian Historical Review 2/2014. Viitattu 26.5.2016.
  3. Matti Vainio & Pentti Savolainen: Suomi herää – Mistä on suomalaisuus tehty?, s. 131–132. Minerva, Helsinki–Jyväskylä 2006.
  4. a b Tuomas Tepora: Heimoveljiä, valkobandiitteja ja punikin perkeleitä, s. 73–74 teoksessa Luvattu maa: Suur-Suomen unelma ja unohdus (toim. Sari Näre & Jenni Kirves). Johnny Kniga, Helsinki 2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa