Isak Johan Inberg (7. heinäkuuta 1835 Kalvola17. syyskuuta 1893 Hämeenlinna) oli maanmittari, kartantekijä ja runoilija.[1]

Inbergin vanhemmat olivat vuokraaja Isak Juhonpoika ja Ulla Juhontytär ja puoliso vuodesta 1877 Vendla Sofia Seppén (k. 1899). Inberg kävi Hämeenlinnan ala-alkeiskoulun ja ryhtyi maanviljelijäksi, mutta jatkoi samalla lukemista ja harjoitti kartanpiirtämistaitoja. Maanmittausoppilaaksi hänet otettiin 1852 ja kymmenen vuoden päästä hän sai varamaanmittarin arvon. Inberg toimi 1866–1868 sekä 1877–1879 apulaisena geologisissa tutkimuksissa ja maanmittarina Oulun läänissä 1869–187. Siellä hän kartoitti yhteensä yli 2 miljoonaa hehtaaria maata ja vettä. Alueen geologisen kartan Inberg julkaisi 1872–1875 nimellä Bidrag till Uleåborgs läns geognosi. Vuonna 1880 Inbergistä tuli nuorempi komissiomaanmittari Uudenmaan lääniin ja 1885 vanhempi komissiomaanmittari Turun ja Porin lääniiin. Huomattavimmat Inbergin julkaisemista kartoista ovat Suomen suuriruhtinaanmaan kartta (1876), kahdeksanlehtinen Suomenmaan kartasto kouluja varten (1878) sekä Turun ja Porin läänin (1890) ja Uudenmaan läänin (1892) kartat. Lisäksi hän laati muun muassa kaksi rautatiekarttaa (1868 ja 1878), Suomen seinäkartan sekä Helsingin ja Turun ympäristön kartat. Hämeen läänin kartta ilmestyi vasta Inbergin kuoleman jälkeen. Inbergin piirroksia on myös Hjalmar Appelgrenin vuonna 1891 julkaistussa kuuluisassa väitöskirjassa Suomen muinaislinnat.[1]

Karttojen ohella Inberg julkaisi kuvitetun teoksen Suomenmaan parhaat ruokasienet (1884) ja Iltanen -nimimerkillä kaksi runovihkoa Uusia huvilauluja Hämehestä (1858) sekä kaksi nuottivihkoa nimellä Moniäänisiä lauluja nuorisolle (1862). Jälkimmäiset muodostavat ensimmäisen suomen kielellä julkaistun neliäänisen mieskuorolaulujen kokoelman, johon sisältyivät mm. Maamme-laulu, Savolaisen laulu ja Suomen valta.[1]

Professori Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen lähetti Inbergin neliäänisen kokoelman Tarttoon virolaiselle Johann Voldemar Jannsenille, joka valmisteli Viron laulujuhlia. Tämä kirjoitti Inbergin Maamme-laulun sovitukseen Viron tulevan kansallislaulun Mu isamaa, mu õnn ja rõõm. Jannsenin tytär Lydia Koidula käänsi Savolaisen laulun neljän säkeistön mittaisena nimellä Mu meeles seisab alati. Kumpikin laulu esitettiin Viron ensimmäisillä laulujuhlilla vuonna 1869.[2]

LähteetEdit

  1. a b c Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 329. Helsinki: WSOY, 1955.
  2. Maamme-laulu ja kadonneen kertosäkeen tapaus Estofennia. 4.10.2019. Viitattu 6.10.2019.