Avaa päävalikko

Isak Johan Inberg (7. heinäkuuta 1835 Kalvola17. syyskuuta 1893 Hämeenlinna) oli maanmittari, kartantekijä ja runoilija.

Inbergin vanhemmat olivat vuokraaja Isak Juhonpoika ja Ulla Juhontytär. Hän kävi Hämeenlinnan ala-alkeiskoulun ja ryhtyi maanviljelijäksi, mutta jatkoi samalla lukemista ja harjoitti kartanpiirtämistaitoja. Maanmittausoppilaaksi hänet otettiin 1852 ja kymmenen vuoden päästä hän sai varamaanmittarin arvon. Inberg toimi 1866–1868 sekä 1877–1879 apulaisena geologisissa tutkimuksissa ja maanmittarina Oulun läänissä 1869–187. Siellä hän kartoitti yhteensä yli 2 miljoonaa hehtaaria maata ja vettä. Alueen geologisen kartan Inberg julkaisi 1872–1875 nimellä Bidrag till Uleåborgs läns geognosi. Vuonna 1880 Inbergistä tuli nuorempi komissiomaanmittari Uudenmaan lääniin ja 1885 vanhempi komissiomaanmittari Turun ja Porin lääniiin.

Huomattavimmat Inbergin julkaisemista kartoista ovat Suomen suuriruhtinaanmaan kartta (1876), kahdeksanlehtinen Suomenmaan kartasto kouluja varten (1878) sekä Turun ja Porin läänin (1890) ja Uudenmaan läänin (1892) kartat. Lisäksi hän laati muun muassa kaksi rautatiekarttaa (1868 ja 1878), Suomen seinäkartan sekä Helsingin ja Turun ympäristön kartat. Hämeen läänin kartta ilmestyi vasta Inbergin kuoleman jälkeen. Ingbergin piirroksia on myös Hjalmar Appelgrenin vuonna 1891 julkaistussa kuuluisassa väitöskirjassa Suomen muinaislinnat.

Karttojen ohella Inberg julkaisi kuvitetun teoksen Suomenmaan parhaat ruokasienet (1884) ja Iltanen -nimimerkillä kaksi runovihkoa Uusia huvilauluja Hämehestä (1858) sekä toiset kaksi runovihkoa Moniäänisiä lauluja nuorisolle (1862). Viimeksi mainittu oli lajissaan ensimmäisiä suomen kielellä ilmestyneitä.

Inbergin puoliso vuodesta 1877 oli Vendla Sofia Seppén (k. 1899).

LähteetMuokkaa

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 329.