Suomen urheilu 1968
suomalaiset urheilutapahtumat ja -saavutukset vuonna 1968
Suomen urheilu 1968 käsittelee vuoden 1968 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija muokkaa
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Kaarlo Kangasniemi | Painonnosto |
| 2. | Kaija Mustonen | Pikaluistelu |
| 3. | Jorma Kinnunen | Yleisurheilu |
| 4. | Eero Mäntyranta | Hiihto |
| 5. | Jouko Kuha | Yleisurheilu |
| 6. | Olli Laiho | Voimistelu |
| 7. | Arto Nilsson | Nyrkkeily |
| 8. | Kalevi Laurila | Hiihto |
| 9. | Pauli Toivonen | Autourheilu |
| 10. | Kyösti Laasonen | Jousiammunta |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Kaija Mustonen | Pikaluistelu |
| 2. | Kaija-Liisa Keskivitikka | Pikaluistelu |
| 3. | Marjatta Kajosmaa | Hiihto |
| 4. | Kaisa Launela | Yleisurheilu |
| 5. | Marjatta Hara | Uinti |
| 6. | Senja Pusula | Hiihto |
| Lähde: [1] | ||
Parhaaksi ammattiurheilijaksi valittiin autourheilija Pauli Toivonen.[2]
Olympialaiset muokkaa
- Grenoblen talviolympialaisissa Suomi saavutti yhden kultamitalin, kaksi hopeaa sekä kaksi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kymmenes.[3]
- Méxicon kesäolympialaisissa Suomi saavutti yhden kultamitalin, kaksi hopeaa sekä yhden pronssin. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli 24:s.[4]
Paralympialaiset muokkaa
- Tel Avivin kesäparalympialaisiin Suomi osallistui yhden hengen joukkueella.[5] Veikko Puputti ei menestynyt kisoissa.[6]
Autourheilu muokkaa
- Jyväskylän suurajot voitti Ford Escortilla ajanut Hannu Mikkola.[7]
Jalkapallo muokkaa
- Suomen maajoukkue pelasi kuusi maaottelua ja hävisi ne kaikki. Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Suomi hävisi Belgialle Helsingin olympiastadionilla 1–2 ja Waregemissa 6–1 sekä Jugoslavialle Belgradissa 9–1. Suomen vuoden aikana tekemistä viidestä maalista kotkalainen Arto Tolsa teki kolme.[8][9]
- Suomen-mestaruuden voitti Turun Palloseura, hopeaa sai Lahden Reipas ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[10]
Jousiammunta muokkaa
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Kyösti Laasonen voitti kaikkien aikojen ensimmäisen jousiammunnan Euroopan-mestaruuden. Joukkuekilpailussa Laasonen, Jorma Sandelin ja Tuomo Virtanen saavuttivat hopeaa.[11]
Jääkiekko muokkaa
- Grenoblen talviolympialaisten jääkiekkoturnauksessa Suomi voitti Kanadan 5–2 mutta jäi sarjassa viidenneksi.[12]
- Suomen-mestaruuden voitti tamperelaisseura TK-V, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Turun Toverit.[13]
Jääpallo muokkaa
- Suomen maajoukkue pelasi tammikuussa vierasottelussa Norjan kanssa tasapelin 1–1, pelasi helmikuussa Mikkelissä Ruotsin kanssa tasan 2–2 ja hävisi tälle Varkaudessa 2–3 sekä hävisi helmikuun lopulla Neuvostoliitolle Oulussa 2–3 ja Porvoossa 3–5.[14]
- Suomen-mestaruuden voitti Mikkelin Palloilijat, hopeaa sai Porvoon Akilles ja pronssille sijoittui Warkauden Pallo -35.[15]
Koripallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti espoolainen Tapion Honka, hopeaa sai Helsingin Kisa-Toverit ja pronssille sijoittui Turun Riento.[16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Työväen Mailapojat, hopeaa sai Lahden Sampo ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Karhun Pojat.[17]
Lentopallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Johanneksen Pojat, hopeaa sai hämeenlinnalainen Luolajan Kajastus ja pronssille sijoittui Pirkkalan Viri.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lahden Kimmo ja muille mitalisijoille ylsivät helsinkiläisseurat Käpylän Lentopalloilijat ja Koiton Riento.[19]
Nyrkkeily muokkaa
- Méxicon kesäolympialaisten nyrkkeilykilpailuissa Arto Nilsson saavutti pronssia alle 63,5-kiloisten sarjassa.[20]
Painonnosto muokkaa
- Méxicon kesäolympialaisten painonnostokilpailuissa Kaarlo Kangasniemi voitti kultaa alle 90-kiloisten sarjassa. Tempauksessa hän teki uuden maailmanennätyksen 158 kg. Jaakko Kailajärvi sijoittui samassa sarjassa viidenneksi, ja muissa sarjoissa Mauno Lindroos oli kuudes sekä Jouni Kailajärvi ja Kalevi Lahdenranta seitsemänsiä.[21]
Pikaluistelu muokkaa
- Grenoblen talviolympialaisissa Kaija Mustonen voitti 1 500 metrillä kultaa ja saavutti 3 000 metrillä hopeaa. Lisäksi hän sijoittui 1 000 metrillä neljänneksi ja 500 metrillä kuudenneksi. Kaija-Liisa Keskivitikka oli 3 000 metrillä neljäs, 1 500 metrillä kuudes ja 1 000 metrillä seitsemäs. Suomalaismiehistä Seppo Hänninen sijoittui 500 metrillä kahdeksanneksi.[22]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Grenoblen talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Eero Mäntyranta saavutti hopeaa 15 kilometrin hiihdossa ja pronssia 30 kilometrillä. Lisäksi hän hiihti pronssia saavuttaneen viestijoukkueen ankkurina. Kalevi Laurila sijoittui 15 kilometrillä neljänneksi ja 30 kilometrillä kuudenneksi ja hiihti kolmannen osuuden viestissä, jossa kahdella ensimmäisellä osuudella hiihtivät Kalevi Oikarainen ja Hannu Taipale. Naishiihtäjistä Marjatta Kajosmaa sijoittui sekä viidellä että kymmenellä kilometrillä viidenneksi ja toi Suomen viestijoukkueen neljäntenä maaliin. Mäkihypyssä Topi Mattila sijoittui normaalimäessä viidenneksi.[23]
Suunnistus muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Suomen miesten viestijoukkue Rolf Koskinen, Veijo Tahvanainen, Juhani Salmenkylä ja Markku Salminen saavutti hopeaa sekä naisten viestijoukkue Pirjo Seppä, Tuula Hovi ja Raila Kerkelä pronssia.[24]
Voimistelu muokkaa
- Méxicon kesäolympialaisten voimistelukilpailuissa Olli Laiho saavutti hopeaa hevosella. Joukkuekilpailussa Suomi sijoittui kymmenenneksi. Mauno Nissinen oli 12-ottelussa parhaana suomalaisena 17:s ja sijoittui hevosella 12:nneksi.[25]
Yleisurheilu muokkaa
- Méxicon kesäolympialaisten yleisurheilukilpailuissa Jorma Kinnunen saavutti hopeaa keihäänheitossa. Muista suomalaisista vain Kaisa Launela ylsi pistesijoille, keihäänheitossa kahdeksanneksi.[26]
- Jouko Kuha teki 17.7. Tukholmassa 3 000 metrin estejuoksun maailmanennätyksen 8.24,2.[27]
Lähteet muokkaa
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 100. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 94. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, s. 439–440
- ↑ Arponen, s. 218–219
- ↑ Lontoo isännöi historian suurimmat paralympiakisat yle.fi. Viitattu 13.2.2021.
- ↑ Tel Aviv 1968 - athletics - mens-javelin International Paralympic Committee. Viitattu 12.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 202. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 379–380. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 223–224
- ↑ Arponen, s. 443–444
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 141. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 339
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Arponen, s. 218, 225
- ↑ Arponen, s. 218, 226
- ↑ Arponen, s. 439, 442–443
- ↑ Arponen, s. 439–441
- ↑ Pihlaja, s. 690, 692–693
- ↑ Arponen, s. 218, 226–228
- ↑ Arponen, s. 218–222
- ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 442. 2. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.