Sukupuolidysforia
Sukupuolidysforia on voimakas pahan olon ja ahdistuneisuuden tunne, joka aiheutuu ihmisen kokemasta sukupuoliristiriidasta.[1]
Oireet
muokkaaKun ihmisen sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määritettyä sukupuoltaan tai muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta, hän kokee sukupuoliristiriitaa. Tästä voi seurata sukupuolidysforia, jolloin ihminen alkaa voida pahoin ja ahdistua.[1]
Sukupuoliristiriita ei aina johda dysforian kokemiseen. Sukupuolidysforia voi olla lievää, mutta se voi myös aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta, heikentää toimintakykyä ja hankaloittaa arkea.[1]
Ilmenemismuodot
muokkaaTranssukupuolisilla voi olla krooninen sukupuolidysforia, jossa ihminen ei koe biologista sukupuoltaan omakseen. Jotkut transsukupuoliset pyrkivät poistamaan itsestään fyysisen sukupuolensa merkit ja korvaamaan ne kokemansa sukupuolen merkeillä. Tämän voi tehdä hormonihoidolla tai sukupuolenkorjausleikkauksella.[2]
Lapsuuden tai nuoruuden sukupuoli-identiteettiongelmiin kuuluu yleensä sopeutumattomuus tavanomaisiin sukupuolirooleihin. Tällöin lapsen tai nuoren leikit ja luonteenpiirteet vastaavat vastakkaiseen sukupuoleen yhdistettyjä. Hän saattaa myös ilmaista halunsa olla vastakkaista sukupuolta, vaikka ei sanokaan uskovansa olevan sitä. Tyttömäisistä pojista kasvaa usein homoseksuaaleja. Jotkut heistä pukeutuvat naisten vaatteisiin. Transvestiittiset fetisistit ristiinpukeutuvat seksuaalisen kiihotuksen vuoksi. Kaikilla ristiinpukeutujilla ei kuitenkaan ole sukupuolidysforiaa.[2]
Myös joillakin intersukupuolisilla on sukupuolidysforia, mutta useimmat heistä ovat tyytyväisiä siinä sukupuoliroolissa, johon heidät on kasvatettu.[2]
Tyypit
muokkaaKehodysforialla tarkoitetaan ahdistuksen, inhon ja vierauden tunnetta omia kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan.[1] Kehodysforiasta kärsivä voi kokea murrosiän aiheuttamat kehon muutokset vääränlaisiksi ja pyrkiä peittämään kehossaan tapahtuvia muutoksia esimerkiksi sitomalla rintansa. Sukupuolityyppiset ominaisuudet kuten lantion muoto tai puheääni voivat tuntua omaan kehoon ja identiteettiin sopimattomilta ja vääriltä.[3][4]
Sosiaalista dysforiaa voivat aiheuttaa muun muassa muiden ihmisten fyysisten ominaisuuksien perusteella itseen liitetyt sukupuolirooliodotukset ja sukupuolittunut puhe. Monet transsukupuoliset vetäytyvätkin dysforian vuoksi sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteiden solmimisesta voi tulla hankalaa.[3][4]
Aiheuttajat
muokkaaSukupuolidysforian arvellaan aiheutuvan biokemiallisten tai fysiologisten tekijöiden sekä kriittisten kausien ja sosiaalisten kokemusten yhteisvaikutuksesta.[2] Sukupuolidysforian riskiä voi kasvattaa tiettyjen hormonien ja sukupuolityypillisten geenien vaikutus kohdussa sikiönkehityksen kriittisinä aikoina.[2]
Ikäkaudella noin 18 kuukauden iästä viiden tai kuuden vuoden ikään lapsi oppii samastumaan vain yhden sukupuolen edustajiin ja erottamaan toisen sukupuolen itselleen vastakkaiseksi sukupuoleksi. Näin hänelle määrittyy sukupuoli-identiteetti. Joskus lapsi kuitenkin oppii kummankin sukupuolen mentaalimallin erottelematta niitä omaksi identiteetikseen ja vastakkaiseksi sukupuoleksi, vaan kummankin sukupuolen ominaisuudet pätevät jollain tavoin itseen. Tämä voi johtaa hämmennykseen ja sellaiseen sukupuolidysforiaan, joka voi aikuisena kehittyä transsukupuolisuudeksi.[2]
Vuonna 2015 julkaistussa italialaistutkimuksessa havaittiin, että 30 prosenttia sukupuolidysforian vuoksi hormonihoitoa saavista sairastaa dissosiaatiohäiriötä ja 46 prosenttia on altistunut lapsuudenaikaiselle traumaattiselle kokemukselle.[5]
Muut kuin transsukupuolisuuden tyyppiset sukupuolidysforiat ovat osittaisempia tai episodisempia ilmentymismuodoissaan, ja ne saattavat kehittyä vasta myöhemmällä iällä. Syynä voi olla esimerkiksi jokin traumaattinen seksikokemus, epätasapainoinen murrosiän aikainen kehitys, tai sukupuolisesti hämmentävät ajatukset.[2][6]
Epidemiologia
muokkaaKomorbiditeetti
muokkaaSukupuoliahdistuksesta kärsivillä nuorilla esiintyy runsaasti masennus- ja ahdistusoireita sekä syömishäiriöitä, itsensä vahingoittamista ja autismia.[7]
Vuosina 2016–2018 Ruotsissa sukupuolidysforiasta kärsivien 13–17-vuotiaiden biologisten naispotilaiden komorbidisuus ahdistuneisuuden kanssa oli 32 % ja masennuksen kanssa 29 %.[8] Vastaavat prosentit 13–17-vuotiailla biologisilla miespotilailla olivat ahdistuneisuudelle 21 % ja masennukselle 14 %.[8] Vuoden 1991 vertailututkimuksessa sukupuolidysforialla diagnosoitujen biologisten miespotilaiden äideistä 53 % täytti epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin kriteerit, tai heillä oli masennuksen oireita, verrattuna vain 6 %:iin normaalien poikien äideistä.[9]
Potilaiden määrän kasvu
muokkaaSukupuoliahdistuksen vuoksi hoitoon hakeutuvien alaikäisten määrä on kasvanut voimakkaasti länsimaissa 2010-luvulta lähtien.[7] Suomessa vuosina 2005–2020 sukupuolidysforian tutkimuslähetteiden määrä on liki 20-kertaistunut.[10] Ruotsissa sukupuolidysforialla diagnosoitujen potilaiden määrä on moninkertaistunut vuosien 2005 ja 2018 välillä. Vuonna 2005 sukupuolidysforiapotilaiden määrä 100 000 henkilöstä oli noin 1, kun taas vuonna 2018 vastaava määrä oli 6–12 potilasta 100 000:sta riipuen biologisesta sukupuolesta.[8]
Spekulaatio psykologisesta epidemiasta
muokkaaErityisesti murrosiässä olevien biologisten naisten osuus sukupuolidysforialla diagnosoitujen ihmisten keskuudessa on suurentunut viime vuosina merkittävästi.[8][11] Nopeaherätteinen sukupuolidysforia (engl. rapid-onset gender dysphoria, ROGD) on nimitys uudelle ilmiölle, jossa aiempaa vanhemmat potilaat ovat alkaneet kokea aiempaa nopeammin sukupuolidysforian oireita, mikä on ollut suoraan yhteydessä sukupuolidysforiasta kärsivien potilaiden määrän moninkertaistumiseen viime vuosikymmeninä.[12] On arveltu, että sukupuolidysforialla diagnosoitujen potilaiden määrän voimakas lisääntyminen johtuu psykologisesta epidemiasta, ja ROGD-käsite on syntynyt tämän myötä kuvaamaan näitä psykologiselle epidemialle altistuneita potilaita.[12][13] Psykologi Erica Anderson kommentoi The Washington Postin artikkelissa, että moni nuori ryhtyy transsukupuoliseksi, koska se on trendikästä, mikä viittaa psykologiseen epidemiaan.[14] Toisaalta väitteitä, että transsukupuolisuuden suhteen on olemassa psykologinen epidemia, on myös arvosteltu.[15]
Seuraukset
muokkaaHoitamattoman sukupuoliristiriidan väitetään voivan johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen ja aiheuttavan esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta. Itsemurhariskin on väitetty kohonneen merkittävästi: esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa.[16][3][17] Toisaalta sukupuolidysforian komorbiditeetti sekä masennuksen että ahdistuksen kanssa on erittäin merkittävää.[18]
Paraneminen ilman hoitoa
muokkaa| Tekijä(t) | Vuosi | Paranemisprosentti (%) | Lisätietoa |
|---|---|---|---|
| C. W. Davenport | 1986 | 86 % | n=10, biologisia miehiä, joista 29 % homoseksuaaleja[19] |
| Richard Green | 1987 | 98 % | n=44, biologisia miehiä, joista 75 % homoseksuaaleja[20] |
| Robert J. Kosky | 1987 | 100 % | n=7, biologisia miehiä, joista vain kolmen seksuaalisuus tiedossa; 33 % homoseksuaaleja[21] |
| Kelley D. Drummond, Susan J. Bradley, Michele Peterson-Badali, Kenneth J. Zucker | 2008 | 88 % | n=25, biologisia naisia, joista 56 % homo- tai biseksuaaleja)[22] |
| Madeleine S. C. Wallien , Peggy T. Cohen-Kettenis | 2008 | potilasmääriin suhteutettu keskiarvo 62 %, jossa 70 % biologisilla miehillä ja 36 % biologisilla naisilla | n=77, joista 59 biologista miestä ja 18 biologista naista[23] |
| Thomas D. Steensma | 2013 | potilasmääriin suhteutettu keskiarvo 49 %, jossa 57 % biologisilla miehillä ja 38 % biologisilla naisilla | n=127 (54 miehiä ja 39 naisia, huom. 35 ei vastannut seurantakyselyyn), joista 81 % biologisista miehistä attraktion kannalta homo- tai biseksuaaleja ja sama prosentti biologisilla naisilla 68 %[24] |
| Devita Singh, Susan J. Bradley, Kenneth J. Zucker | 2021 | 88 % | n=139, biologisia miehiä, joista 64 % homo- tai biseksuaaleja[25] |
Kaikkien tutkimusten paranemisprosenttien keskiarvo suhteutettuna potilasmääriin on 73 %. Kaikkien tutkimusten homo- tai biseksuaalien osuus potilaista suhteutettuna potilasmääriin oli 68 %. Käytännössä mikäli tarkastellaan neljää potilasta, jolla on sukupuolidysforia, tilastollisesti kolme paranee ilman hoitoa ja joko kaksi tai kolme on homo- tai biseksuaaleja. Toisin sanoen suurin osa sukupuolidysforiasta kärsivistä potilaista paranee ilman hoitoa ja suurin osa heistä on homo- tai biseksuaaleja. On huomioitavaa, että skupuolidysforiasta kärsivien biologisten naisten paranemisprosentti ilman hoitoa vaikuttaa olevan hieman biologisia miehiä pienempi.[19][20][21][22][23][24][25]
Hoito
muokkaaSukupuolidysforian aiheuttamia oireita voidaan hoitaa psykoterapeuttisin, fysioterapeuttisin ja lääketieteellisin keinoin.[1]
Psykoterapiassa henkilöä opetetaan toimimaan dysforian tuottaman ahdistuneisuuden kanssa. Siinä pyritään löytämään keinoja tukemaan arkea.[1]
Fysioterapiassa tuetaan henkilön kehollista jäsentämistä muun muassa kokemuksellisen oppimisen avulla.[1] Lääketieteellisiä keinoja käytetään muokkaamaan henkilön kehon piirteitä vastaamaan omaa sukupuolen kokemusta.[1] Esipuberteettiselle lapselle voidaan antaa murrosiän keskeyttävä estolääkitys, jolloin dysforiaa aiheuttavat kehon muutokset eivät tapahdu. Murrosikää lykkäävillä hormoniblokkerihoidoilla voidaan estää translapsen kehon muuttuminen ei-haluttuun suuntaan, välttää tulevat korjausleikkaukset sekä vahvistaa ja ylläpitää translapsen hyvinvointia. Puberteettia lykkämällä lapsi saa lisää aikaa itsetutkiskeluun.[26][27]
Hoitoperiaatteet Suomessa – STM Palko 2020
muokkaaSukupuolidysforialla diagnosoituja potilaita hoidetaan Suomessa Helsingin Yliopistollisessa keskussairaalassa (HUS) ja Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS). Hoitoperiaatteet perustuvat sekä HUS:ssa ja TAYS:ssa Palveluvalikoimaneuvoston (Palko) suosituksiin (STM Palko 2020). Palkon mukaan yksittäisen transihmisen hoito maksaa yhteensä noin 50 000 euroa. Palko edellyttää, että hoitotoimenpiteitä toivovan potilaan on täytetävä seuraavat ehdot:[10][28]
- sukupuolidysforia on pitkäkestoinen (>2 vuotta), henkilö pystyy kuvaamaan johdonmukaisesti, miten dysforia haittaa häntä käytännön arjen tilanteissa ja että luotettavasti arvioiden voidaan todeta dysforian haittaavan sosiaalista elämää tai ammattiuraa tai aiheuttavan merkittävää kärsimystä
- persoonallisuus- ja identiteettikehitys on riittävän jäsentynyt ja mahdollisten samanaikaisten psykiatristen oireiden diagnostiikka ja hoito on järjestetty asianmukaisesti
- potilas täydessä ymmärryksessä haluaa kehoaan muokattavan enemmän oman minäkokemuksensa mukaiseksi, kaikki riskit tiedostaen ja järkevästi asiaa perustellen
Palkon mukaan mikäli hormonihoito lopetetaan, muutokset ovat "ainakin osin palautuvia". Palkon mukaan leikkausten edellyksenä on, että "henkilön psyykkinen tila mahdollistaa kirurgisten toimenpiteiden edellyttämän jälkihoidon ja hoitoihin sisältyvän pysyvien haittojen mahdollisuuden ymmärtämisen." Vähintään yksi kahdeksasta (13 %) sukuelinleikkauksessa käynteistä potilaista kokee "merkittäviä verenvuotoja, infektioita, osittaisia nekrooseja, virtsaputken ahtaumaa ja neovaginan fisteleitä". Palkon suositusten mukaan transnaisten on mahdollista saada lääkärin tekemän yksilöllisen arvion perusteella peruukki ja transmiesten taas penis- tai erektioproteesi. Myös rintaproteesit ja binderit voidaan nähdä olevan lääketieteellisesti perusteltuja.[10]
Hoitosuositukset perustuvat Palkon tilaamaan kirjallisuuskatsaukseen Lääketieteelliset menetelmät sukupuolivariaatioihin liittyvän dysforian hoidossa. Systemaattinen katsaus. Kirjallisuuskatsauksen mukaan hormoni- tai leikkaushoitoa tukevat tutkimustulokset ovat "heikkoja tai hyvin heikkoja".[10][29]
Hoidon arvostelua
muokkaaLastenlääkäri Hilary Cassin johtaman selvityksen mukaan näyttö ei tue sitä, että murrosiän pysäyttäminen hormoniblokkereilla lievittäisi sukupuoliahdistusta tai vähentäisi itsemurhia. Iso osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui heikkolaatuiseksi. Tuloksia oli liioiteltu ja vääristelty sekä julkaisuissa että julkisessa keskustelussa, joka suuntaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Stonewall-järjestö ilmoitti tukevansa raporttia ja toivoi, että sen suosituksia noudatetaan. Raportin mukaan vain Suomessa ja Ruotsissa hoitosuositukset vastaavat tieteellistä näyttöä.[30] Suomalaisen nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltialan mukaan transaktivistien väitteet sukupuolidysforiaa kokevien nuorten lisääntyneestä itsemurhariskistä ovat vastuutonta disinformaatiota, eivätkä korjaushoidot torju itsemurhia.[31]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Mistä sukupuolen moninaisuudessa on kyse? Sukupuoliristiriita ja dysforia. Mielenterveystalo. Arkistoitu 27.8.2022. Viitattu 27.8.2022.
- ↑ a b c d e f g Lehne, Gregory K. (toim. Bullough, Vern L. & Bullough, Bonnie): ”Gender Dysphoria”, Human Sexuality: An Encyclopedia, s. 242–245. Routledge, 2013. ISBN 0-8240-7972-8.
- ↑ a b c Transsukupuolisuus Transtukipiste. Arkistoitu 2.5.2017. Viitattu 12.2.2017.
- ↑ a b Aino Mattila, Leena Heinonen, Anna Mäntymäki, Nina Uusi-Mäkelä ja Monica Ålgars: Sukupuolen korjauksen vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
- ↑ Marco Colizzi, Rosalia Costa, Orlando Todarello: Dissociative symptoms in individuals with gender dysphoria: is the elevated prevalence real?. Psychiatry Research, 30.3.2015, 226. vsk, nro 1, s. 173–180. PubMed:25656174. doi:10.1016/j.psychres.2014.12.045. ISSN 1872-7123. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi: "Toivon, että olisi ollut muita tapoja käsitellä ongelmiani" yle.fi. Viitattu 14.3.2021.
- ↑ a b Annikka Mutanen: Nuorten sukupuoliahdistuksen syyt ovat yksilöllisiä ja hoidonkin pitää olla, sanoo Britannian jättiselvitys Helsingin Sanomat. 17.4.2024. Viitattu 30.6.2024.
- ↑ a b c d Olivia Wigzell, "Utvecklingen av diagnosen könsdysfori: Förekomst, samtidiga psykiatriska diagnoser och dödlighet i suicid," Socialstyrelsen, 2020. [1](https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/ovrigt/2020-2-6600.pdf)
- ↑ S. Marantz, S. Coates, "Mothers of boys with gender identity disorder: a comparison of matched controls," Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, March 1991; 30(2):310-315, doi:10.1097/00004583-199103000-00022. PMID: 2016237. [2](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/2016237/)
- ↑ a b c d Palveluvalikoimaneuvoston suositus: Transsukupuolisuudesta johtuvan dysforian lääketieteelliset hoitomenetelmät 2020. Palveluvalikoima.
- ↑ Hannah Barnes, "The crisis at the Tavistock's child gender clinic," BBC Newsnight, 30 March 2021. [3](https://www.bbc.com/news/uk-56539466)
- ↑ a b "'Rapid onset' of transgender identity ignites storm" (7 September 2018). Science 361 (6406): 958-959. doi:.
- ↑ "Outbreak: On Transgender Teens and Psychic Epidemics" (06 October 2017). Psychoanalytic Review 104 (4): 345-366. doi:.
- ↑ Solovitch, Sara. "When kids come in saying they are transgender (or no gender), these doctors try to help", The Washington Post, 21 January 2018.
- ↑ "Sex Assigned at Birth Ratio Among Transgender and Gender Diverse Adolescents in the United States" (August 3, 2022). Pediatrics 150 (3): e2022056567. American Academy of Pediatrics. doi:.
- ↑ Transsukupuolisuus Trasek. Viitattu 12.2.2017.
- ↑ National Transgender Discrimination Survey Report on health and health care Lokakuu 2010. National Center for Transgender Equality. Arkistoitu 26.1.2017. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Paz-Otero María ym.: A 2020 Review of Mental Health Comorbidity in Gender Dysphoric and Gender Non-Conforming People Journal of Psychiatry Treatment and Research. 3/2021. Viitattu 17.5.2024.
- ↑ a b Davenport, C. W. (1986 Dec). "A follow-up study of 10 feminine boys". Archives of Sexual Behavior 15 (6): 511-7. doi:. PMID 3800642.
- ↑ a b Green, Richard (1987). The "sissy Boy Syndrome" and the Development of Homosexuality. Yale University Press, 416.
- ↑ a b Kosky, Robert J. (1987 Jun 1). "Gender-Disordered Children: Does Inpatient Treatment Help?". The Medical Journal of Australia.
- ↑ a b "A follow-up study of girls with gender identity disorder" (2008-01). Dev Psychol 44 (1): 34-45. doi:. PMID 18194003.
- ↑ a b "Psychosexual outcome of gender-dysphoric children" (2008 Dec). Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry 47 (12): 1413-1423. doi:. PMID 18981931.
- ↑ a b "Factors associated with desistence and persistence of childhood gender dysphoria: a quantitative follow-up study" (2013 Jun). Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry 52 (6): 582-590. doi:. PMID 23702447.
- ↑ a b "A Follow-Up Study of Boys With Gender Identity Disorder" (2021-03-29). Front Psychiatry 12. doi:. ISSN 1664-0640. PMID 33854450.
- ↑ Voiko nuoren sukupuolta korjata? 750 alaikäistä on hakeutunut sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin Yle Uutiset. Viitattu 24.5.2021.
- ↑ Admin: Linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista Trasek ry. 24.4.2018. Viitattu 24.5.2021.
- ↑ Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka, Pasila HUS.
- ↑ Lääketieteelliset menetelmät sukupuolivariaatioihin liittyvän dysforian hoidossa. Systemaattinen katsaus. 15 May 2019. Summaryx.
- ↑ Nuorten sukupuoliahdistuksen syyt ovat yksilöllisiä ja hoidonkin pitää olla, sanoo Britannian jättiselvitys (HS Tiede) Helsingin Sanomat. 17.4.2024.
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti;viitettäriittakerttuei löytynyt