Lantio (lat. pelvis) on lonkkaluiden, ristiluun ja häntäluun muodostama laaja luurengas siteineen sekä alueella olevat lihakset ja sisäelimet, kuten virtsarakko, kohtu ja peräsuoli.[1]

Rakenne muokkaa

 
Lantion luut: 1. Ristiluu, 2. Suoliluu, 3. Istuinluu, 4. Häpyluu, 5. Häpyliitos, 6. Lonkkamalja, 7. Obturator foramen, 8. Häntäluu.

Lantiossa on kaksi suurta lonkkaluuta. Kumpikin lonkkaluu on syntynyt suoliluun, istuinluun ja häpyluun sulauduttua yhteen. Lonkkaluut muodostavat lantion etu- ja sivuseinät, ja ne yhdistyvät edessä toisiinsa häpyliitoksella. Takana lonkkaluut yhdistyvät ristiluuhun ristisuoliluunivelillä eli SI-nivelillä.[2]

Lantion yläosaa kutsutaan isoksi lantioksi ja alaosaa pikkulantioksi. Ison lantion luita ovat suoliluiden yläosat. Ison lantion sisällä ovat sisäelimet, joita lantion lihakset tukevat. Pienen lantion osia ovat suoliluiden alaosat, istuinluut ja häpyluut sekä ristiluu ja häntäluu.[2]

Kun ihminen nousi evoluutionsa aikana neljältä jalalta pystyasentoon kahdelle jalalle, lantio mataloitui.[3] Suoliluun lyhentyessä vartalon painopiste siirtyi alemmas ja kahdella jalalla tasapainottelu helpottui.[4]

Lantionpohjan muodostavat lihas- ja sidekudoskerrokset, joiden tehtävänä on sulkea lantioluiden väliin jäävää aukkoa. Lantionpohjan lihakset osallistuvat lannerangan asennon hallintaan, ja ne ovat yhteydessä syviin vatsa- ja selkälihaksiin. Niillä myös pidätellään virtsaa ja ulostetta sekä tuetaan erektiota.[5]

Lantion lihaksia takapuolelta.
Lantion lihaksia takapuolelta.
Lantion lihaksia etupuolelta.

Sukupuolierot muokkaa

Naisen lantio on sileämpi ja kevyempi kuin miehen lantio, ja lihasten kiinnityskohdat erottuvat vähemmän selkeästi. Synnytyksen helpottamiseksi naisen lantio on leveämpi kuin miehen lantio.[2]

Miehen lantio edestä kuvattuna.
Naisen lantio edestä kuvattuna.

Lähteet muokkaa

  1. lantio Duodecim Terveyskirjasto: lääketieteen sanasto. Viitattu 6.3.2023.
  2. a b c Martini, Frederic H. & Timmons, Michael J. & Tallitsch, Robert B.: Human Anatomy, s. 189–193. Pearson, 2015. ISBN 978-0-321-88332-2.
  3. Ivor Janković: Main Anatomical Adaptations to Bipdeal Locomotion 3/2015. ResearchGate. Viitattu 2.5.2021.
  4. Suvi Viranta-Kovanen: Ihmisen liikuntaelimistön evoluutiohistoria - kävelystä kestävyysjuoksuun Aikakauskirja Duodecim. 2015. Viitattu 2.5.2021.
  5. Sanna Savela: Lantionpohja voi olla löysä riippumatto tai napakka trampoliini – ja sitä kannattaa treenata, siinä missä muitakin lihaksia Yle. 27.1.2018. Viitattu 6.3.2023.
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.