Avaa päävalikko

Sorvalin hautausmaa

hautausmaa Viipurissa

Metsittynyttä hautausmaata vuonna 2012.

Sorvalin hautausmaa (ven. Сорвальское кладбище, Sorvalskoje kladbištše) on Viipurissa Sorvalin saaressa sijaitseva hautausmaa. Usean viipurilaisen seurakunnan käytössä ollut alue otettiin käyttöön vuonna 1798 ja se hylättiin jatkosodan jälkeen, jolloin kaupunki menetettiin Neuvostoliittolle kokonaan. Hautausmaa on vuosikymmenten aikana päässyt pahoin rappeutumaan ja siellä olleita muistomerkkejä on myös runsaasti tuhoutunut. Sorvalia on kunnostettu laajemmin vuonna 2007, mutta yksittäisiä muistomerkkejä restauroidaan säännöllisesti.

HistoriaMuokkaa

PerustaminenMuokkaa

 
Venäläinen hautakivi Sorvalissa.

Hautausmaa sijaitsee saaren itäosassa Sorvalia halkovan maantien ja Saunalahti-nimisen merenlahden välissä. Se syntyi, kun Venäjän senaatti vuonna 1772 kielsi kirkkoihin hautaamisen.[1] Sopiva paikka löydettiin jo 1770-luvulla Monrepos'n kartanon mailta, jolloin alue myös jaettiin suomalaiseen, saksalaiseen ja venäläiseen osaan. Varsinainen hautaaminen alkoi kuitenkin vasta vuonna 1798. Maa-alueen tarkempi lohkominen kaupungin eri kirkkokuntia ja kansallisuuksia edustaneita seurakuntia varten suoritettiin 1801.[2] Isoimman alueen sai eteläpäästä Viipurin ortodoksinen seurakunta ja sen jälkeen tulivat järjestyksessä Viipurin kaupungin ruotsalainen seurakunta, Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunta sekä Viipurin saksalais-ruotsalainen seurakunta. Myös juutalaisella seurakunnalla ja islaminuskoisilla tataareilla oli Sorvalissa omat pienemmät hautausmaansa, mutta niitä ei jostakin syystä merkitty karttoihin.[1] Roomalaiskatolisilla ei Viipurissa ollut omaa hautausmaata.[3]

LaajennuksiaMuokkaa

Sorvalin hautausmaata laajennettiin ensimmäisen kerran 1800-luvun puolivälissä. Ortodoksisen alueen sisäänkäynnille rakennettiin samassa yhteydessä lain edellyttämä paarihuone, jossa suoritettiin myös ruumiinavauksia.[1] Vuonna 1888 ortodoksiselle hautausmaalle valmistui puurakenteinen Uspenskin kirkko, jonka omisti Venäjän armeija. Se oli käytössä myös Suomen itsenäistymisen jälkeen, mutta tuhoutui myöhemmin jatkosodan aikana.[4] Kirkon paikalla on nykyään muistokivi.[5] Luterilaisilla ei Sorvalin hautausmaalla milloinkaan ollut omaa siunauskappelia. 1900-luvun alkuvuosina suomalaisten määrä kasvoi Viipurissa runsaasti ja vuonna 1924 suomalaista aluetta laajennettiin Saunalahden rantaan päin arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin suunnitelmien mukaan.[1] Laajennuksen myötä hautausmaan koko kasvoi 4,2 hehtaarista[2] noin seitsemään.[6]

SotavuodetMuokkaa

Viimeinen hautaus Sorvaliin tehtiin 11. kesäkuuta 1944, yhdeksän päivää ennen kuin suomalaiset joukot jättivät Viipurin. Kaupungin siirryttyä Neuvostoliiton haltuun Sorvalin hautausmaa hylättiin lopullisesti.[2] Joidenkin tietojen mukaan hautausmaalta oli jo välirauhan aikana otettu hautamuistomerkkejä, aitoja ja portteja romuraudaksi. Sotavuosien jälkeen kivisiä muistomerkkejä vietiin muun muassa rakennusmateriaaliksi ja niitä otettiin myös uusiokäyttöön. 1970-luvulla Sorvalia halkovaa maantietä oikaistiin kulkemaan ortodoksisen alueen läpi ja samalla hautausmaa kärsi lisää vaurioita.[1]

MuistomerkkejäMuokkaa

Sorvalin hautausmaalla on ollut lukuisia merkittävien kuvanveistäjien ja taiteilijoiden suunnittelemia hautamuistomerkkejä. Tunnettuja ovat esimerkiksi Thom Thesleffin piirtämä Hackmanin suvun hautakappeli, jonka sisätilojen puuleikkaukset olivat Lauri Välken tekemiä,[7] Eemil Halosen suunnittelema kauppias Jaakko Häklin hautamuistomerkki[8] sekä Johannes Haapasalon graniittinen veistos Polvistuva, joka on William ja Ester Otsakorven haudalla.[9]

RestaurointihankkeitaMuokkaa

Vuonna 2007 aloitettiin Euroopan Unionin rahoittama ”Sorvalin muistolehto - yhteinen kulttuuriperintömme” -hanke. Sen aikana paikkaa kunnostettiin talkoovoimin sekä kerättiin hautausmaata koskevaa aineistoa Suomen ja Venäjän arkistoista. Lisäksi paikalle pystytettiin Sorvalin hautausmaasta kertova muistomerkki.[10] Myöhemmin on tehty hautakiviä kartoittanut tutkimus, jonka yhteydessä saatiin esille noin 200 luterilaista ja 50 ortodoksista hautaa. Niiden tiedot koottiin rovasti Leena Revon toimittamaan kirjaan.[6]

Tunnettuja Sorvaliin haudattujaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Sorvalin hautausmaa-alueen vaiheita Maisema-arkkitehtuuri Iivo Vänskä. Viitattu 27.10.2014.
  2. a b c Sorvalin hautausmaa kartoissa ja pöytäkirjoissa Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014.
  3. Elämää hautausmaalla ja sen ympärillä Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014.
  4. Kolme ortodoksista kirkkoa Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014.
  5. На месте Сорвальского кладбища будет ландшафтный парк и мемориал Выборгские Ведомости. Viitattu 28.10.2014. (venäjäksi)
  6. a b Viipurin luterilaisista hautamuistomerkeistä kirja 7.2.2011. Kotimaa24. Viitattu 28.10.2014.
  7. Hackmanin suvun hautamuistomerkki Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014.
  8. Sorvalin hautausmaan kunnostus edennyt hyvin Karjalan Liitto. Viitattu 28.10.2014.
  9. Polvistuva-patsas palaa Sorvalin hautausmaalle Viipuriin 7.8.2012. Etelä-Saimaa. Viitattu 28.10.2014.
  10. Sorvalin muistolehto Maisema-arkkitehtuuri Iivo Vänskä. Viitattu 27.10.2014.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Repo, Leena: Hautakiviä Viipurin Sorvalissa – Sorvalin hautausmaan luterilaisilta alueilta 2000-luvulla löytyneet hautakivet, Viipuri-keskus 2011. ISBN 978-952-92842-0-7.


Aiheesta muuallaMuokkaa