Edvin Christianson
Otto Edvin Josef Christianson (12. marraskuuta 1874 Oulu – 8. maaliskuuta 1911 Pihkova) oli Suomen ensimmäinen tieteiskirjailija.[1]
Christianson syntyi 1874 Oulussa viipurilaiseen virkamiessukuun. Armeijassa palvellut isä Otto Viktor Christianson oli nimitetty 1865 Oulun lennätinaseman päälliköksi. Vuonna 1876 hän siirtyi vastaavaan tehtävään synnyinkaupunkiinsa Viipuriin. Hovineuvokseksi kohonnut isä kuoli 46-vuotiaana vuonna 1884, Christiansonin ollessa 9-vuotias.[2] Posti- ja Lennätinlaitos myönsi leskirouvalle ja tämän kahdelle alaikäiselle lapselle 262 ruplan ja 50 kopeekan vuosieläkkeen.[3] Perhe muutti elokuussa 1884 Helsinkiin,[4] jossa Christianson kävi vuodet 1884-86 Svenska normallyceumia.[1] Äiti toimi Posti- ja Lennätinlaitoksella IV luokan virkamiehenä.[5]
Vuonna 1893 Christianson kirjoittautui Polytekniseen instituuttiin, mutta keskeytti opintonsa seuraavana vuonna ja lähti merille. Suomeen hän palasi vuonna 1899 suorittaen perämiestutkinnon erinomaisella arvosanalla.[6] Vuonna 1902 hän suoritti merikapteenitutkinnon, siirtyi samana vuonna luotsilaitoksen palvelukseen, toimien vuodet 1907-10 Viipurin luotsipiirin vt. luotsiesimiehenä. Christianson kirjoittajanuransa alkoi Hufvudstadsbladetissa julkaistuilla meriaiheisilla kertomuksilla.[1]
Vuonna 1911 Pihkovassa kuollut Christianson on haudattu Viipuriin Sorvalin hautausmaalle.[1]
Christiansonin kirjat ovat heikosti tunnettuja ja huonosti saatavilla. Raahen Porvari-ja Kauppakoulu ylpeilee kirjastostaan löytyvällä yhdellä Christiansonin teoksella.[7]
Tuotanto
muokkaa- Styckegods. Minnen från haf och hamn. Söderström, 1906. (ruotsiksi)
- Styckegods. Minnen från haf och hamn (jatko-osa). Söderström, 1909. (ruotsiksi)
- Edwin Christianson: Röjd ur vägen : kriminalroman. Söderström, 1907. (ruotsiksi)
- ”Eld och vatten”, Anno Domini 1908. (novelli) Määritä julkaisija! (ruotsiksi)
- Edw. Christianson: Med den starkares rätt. Kaptenlöjtnant von Wildes minnen från kriget 1920-1921. Tukholma: Wahlström & Widstrand, 1910. (ruotsiksi)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d JARI KOPONEN: Politiikkaa ja kuolemansäteitä. Yliopisto, 1995, nro 20, s. 24–26. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.7.2009.
- ↑ Dödsfall. Östra Finland, 19.5.1884, nro 116. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 17.7.2009.
- ↑ Telegrafsverket i Finland. Östra Finland, 6.9.1884, nro 208. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 17.7.2009.
- ↑ Resande. Morgonbladet, 16.8.1884, nro 190. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 17.7.2009.
- ↑ Icke-Officiela Afdelningen – Telegrafsverket i Finland. Finlands Allmänna Tidning, 3.9.1891, nro 203. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 17.7.2009.
- ↑ Årsexamen i navigationsskolan. Finlands Allmänna Tidning, 22.04.1899, nro 92. Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 16.7.2009.
- ↑ Tuula Kuoppamäki, Kari Mäki (toim.): ”KIRJASTON KAUNOKIRJALLISISTA AINEISTOISTA”, RAAHELAISTA KIRJAKULTTUURIA – Kirjoituksia Raahen Porvari- ja Kauppakoulun vanhoista kirjoista ja lukijoista, s. 31. Raahe: Raahen Porvari- ja Kauppakoulusäätiö, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.7.2009).[vanhentunut linkki]