Siideri on mieto alkoholijuoma, joka valmistetaan käymismenetelmällä omenamehusta (joskus myös päärynämehusta valmistettua juomaa kutsutaan siideriksi). Siiderin alkoholipitoisuus on yleensä 4,5–8 tilavuusprosenttia. Siiderit voidaan jakaa kuiviin ja makeisiin siidereihin.

Saksalaista siideriä (Apfelwein) neljänneslitran lasissa.

Siideri-sanalla on eri maissa hieman toisistaan poikkeavia merkityksiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa cider tarkoittaa yleisesti alkoholitonta (suodattamatonta kirpeää) omenamehua. Ranskassa ja Englannissa siideri on juoma, joka valmistetaan omenoista puristetusta mehusta käymisteitselähde?. Länsi-Englannissa tuotettua siideriä, vahvaa ja raikasta, paikalliset kutsuvat nimellä Scrumpy.

Suomessa ja Ruotsissa siideriksi kutsutaan myös omenaviinistä laimentamalla tai mehutiivisteestä käyttämällä tehtyä, sokeroitua ja lisäaineilla höystettyä juomaa[1]. Suomessa ja Ruotsissa siidereitä maustetaan paljon erilaisilla mauilla, esimerkiksi mansikka, ananas, mango, karpalo ja kaneli.

Siideristä voidaan tislata myös viinaa. Tunnetuin näistä on calvados, tietyt ehdot täyttävä omenabrandy.


Siiderien historiaaMuokkaa

Kelttien väitetään juoneen siideriä useita vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua. Kelttiläiset pitivät omenaa pyhänä hedelmänä ja heidän mytologiassaan sillä oli oma jumalansa.[2]

Ajanlaskun alun tienoilla siideri tunnettiin myös Rooman valtakunnassa. Osa palkasta maksettiin legioonalaisille siiderinä.[2]

Etelä-Espanjaa asuttaneiden islaminuskoisten maurien kerrotaan keksineen tehokas keino saada mehu irti omenasta, kun omenoita alettiin puristaa oliiviöljyn valmistukseen käytetyillä laitteilla.[2]

Varhaisia kirjallisia mainintoja siideristä ovat esimerkiksi Raamattu sekä Julius Caesarin muistiinpanot. Keskiajalla luostarit kehittivät juomakulttuuria. Munkit olivat närkästyneitä, kun 1300-luvun Englannissa lapsia kastettiin siiderillä.[2]

1600-luvun alkuun mennessä siiderin vankimmiksi alueiksi olivat muodostuneet Pohjois-Ranska ja Englannin etelä- ja länsiosa, koska siellä siideriomenat menestyivät hyvin.[2]

1800-luvulla Englannissa siiderin väitettiin tuovan helpotusta mm. kihtiin, päänsärkyyn, reumaan ja vatsavaivoihin. Siideriä käytettiin jopa haavasiteissä.[2]

Napoleonin hävittyä Waterloon taistelun 1815 parempiosaiset englantilaiset alkoivat vähitellen suosimaan tuontiviinejä, jolloin siiderin juojia alettiin pitää köyhinä tai vähintäänkin maalaisina. Juoma alkoi uudelleen hurmata myös kaupunkilaisia toisen maailmansodan jälkeen.[2]

Siiderin määritelmä SuomessaMuokkaa

Nimityksen siideri määrittelee Suomessa ”Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344”:[3]

  • siiderillä tarkoitetaan hedelmäviiniä, joka on valmistettu tuoreista tai kuivatuista omenoista tai päärynöistä tai niistä valmistetuista täysmehuista taikka täysmehutiivisteistä ja jonka alkoholipitoisuus on enintään 8,5 tilavuusprosenttia.
  • siideristä, joka on valmistettu pääasiassa omenoista, voidaan käyttää nimitystä siideri. Siideristä, joka on valmistettu pääasiassa päärynöistä tulee käyttää nimitystä päärynäsiideri tai perry.

Siideri SuomessaMuokkaa

 
Pirkka- ja Euro Shopper -siideritölkkejä kaupan hyllyssä.

Siiderin valmistus käynnistyi Suomessa vuonna 1962. Sen kulutus lisääntyi kuitenkin huomattavasti vasta vuodesta 1995 alkaen, kun alkoholilaissa sallittiin myös muiden käymisteitse valmistettujen enintään 4,7-prosenttisten alkoholijuomien kuin oluiden myynti ruokakaupoissa ja kioskeissa. Siideristä tuli tuolloin muotijuoma ja oluen kilpailija, koska sen makea maku oli enemmän monien nuorten ja naisten makuun. Sittemmin siiderin suosio on tasaantunut ja saanut vakaan aseman suomalaisessa juomakulttuurissa.[4] Vuonna 2014 siiderin kulutus Suomessa oli 8,4 litraa henkilöä kohden vuodessa[5].

Suomessa valmistetut ns. bulkkisiiderit, kuten Upcider tai Golden Cap, ovat voimakkaasti sokeroituja tai makeutettuja. Suomalaisen aidon siiderin seura ja yksittäiset aktiivit ovat aloittaneet Suomessa kampanjan ns. aidon siiderin tai aitosiiderin puolesta.[6]

Tyypillisesti siiderit, etenkin makeat, sisältävät jonkin verran enemmän energiaa kuin oluet. Siiderinvalmistajat ovatkin tuoneet markkinoille useita niin sanottuja kevytsiidereitä.

1990-luvun lopussa PUP-panimo aiheutti kohua Linda-siiderillään. Juoma oli aluksi suosittu, mutta suosio lopahti pian ja juoman valmistus päättyi.[7]

Kansainvälisesti tunnettuja siiderimerkkejä ja -valmistajiaMuokkaa

 
C&C:n Bulmersia markkinoidaan Irlannin ulkopuolella Magnersina.

Suomen arvostetuimmat siideribrändit 2015Muokkaa

Lähde: Markkinointi & Mainonta[8]

  1. Crowmoor, Sinebrychoff
  2. Somersby, Sinebrychoff
  3. Happy Joe, Hartwall
  4. Golden Cap, Sinebrychoff

LähteetMuokkaa

  1. Käymme taisteluun suomalaisen siiderin puolesta www.saimaanjuomatehdas.fi. Viitattu 20.6.2017.
  2. a b c d e f g Keveyttä ja raikkautta siidereistä panimoliitto.fi. Viitattu 4.3.2021.
  3. Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344 Finlex.fi. Viitattu 7.11.2015.
  4. Siiderin historiaa Panimoliitto. Viitattu 6.4.2020.
  5. Tilastot – juomien kulutus 2014 Panimoliitto. Viitattu 7.11.2015.
  6. Mitä on Aito Siideri? | OlutPOSTI OlutPOSTI. 9.5.2017. Viitattu 20.6.2017.
  7. Linda-siiderin myynti loppuu Ilta-Sanomat. 7.11.2000. Viitattu 7.11.2015.
  8. Happy Joe hyppäsi Golden Capin tilalle, Markkinointi & Mainonta 31.10.2015. Viitattu 2.5.2017.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kemppainen, Jouni K. & Laakio, Juha-Pekka: Puolikuiva siiderikirja. Helsinki: Nemo, 1999. ISBN 952-5180-22-0.
  • Kuokkanen, Juha & Rohkea, Antero: Olutta ja vähän siideriä. Helsinki: Restamark, 2001. ISBN 951-9185-23-2.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siideri.