Sigge Ericsson
John Sigvard ”Sigge” Ericsson (17. heinäkuuta 1930 Alanäset, Ruotsi – 2. marraskuuta 2019[1]) oli ruotsalainen pikaluistelija, jonka uran huippuvuodet ajoittuivat 1950-luvulle. Urallaan hän edusti östersundilaista IF Castor -seuraa.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Sigge Ericsson vuonna 1956 - urheilu-uransa huipulla. | |||
Maa: Ruotsi | |||
Miesten pikaluistelu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Cortina d'Ampezzo 1956 | 10 000 metriä | |
Hopeaa | Cortina d'Ampezzo 1956 | 5 000 metriä | |
Yleisluistelun MM-kilpailut | |||
Kultaa | Moskova 1955 | yleisluistelu | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Falun 1955 | yhteispisteet | |
Pronssia | Davos 1954 | yhteispisteet | |
Pronssia | Helsinki 1956 | yhteispisteet |
Sigge Ericsson aloitti kansainvälisen uransa vuonna 1951, kun hän osallistui Oslossa EM-kilpailuihin sijoituksen ollessa 14:s. Seuraavana vuonna käydyissä MM-kilpailuissa hänen sijoituksensa oli yhdeksäs. Vuoden 1952 talviolympialaisissa Oslossa Bislettillä sijoitukset olivat 1 500 metrillä kahdeksas[2], 5 000 metrillä 14:s ja 10 000 metrillä 13:s.
Kun Neuvostoliiton luistelijat alkoivat vuonna 1953 kilpailla kansainvälisillä areenoilla, oli Ericsson ensimmäinen luistelija, joka kykeni voittamaan neuvostoliittolaiset. Sapporon MM-kilpailuissa 1954 hän sijoittui neljänneksi estäen neuvostoliittolaisten neloisvoiton[3], ja hänen ensimmäinen arvokisamitalinsa oli pronssi saman vuoden EM-kilpailuissa Davosissa[4]. Seuraavana vuonna hän voitti kultaa sekä Falunin Euroopan-mestaruuskilpailuissa, joissa hän oli nopein 5 000 ja 10 000 metrillä,[5] että Moskovan maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa hän oli pisimmällä matkalla nopein sekä kahdella keskimmäisellä matkalla toiseksi nopein[6]. Moskovan maailmanmestaruus oli sikäli merkittävä, että Sigge Ericsson kukisti suosikkina kotikisoihin tulleet isäntämaan huippuaikoja luistelleet tähdet Oleg Gontšarenkon, Boris Šilkovin ja Dmitri Sakunenkon.
Misurinalla käydyissä vuoden 1956 Cortinan talviolympialaisten pikaluisteluissa Ericsson sijoittui 5 000 metrillä hopealle kahdeksan sekuntia Boris Šilkovin takana.[7] 10 000 metrillä Knut Johannesen luisteli ajan 16.36,9, mikä jäi vain runsaat neljä sekuntia maailmanennätyksestä. Ericsson kuitenkin luisteli vielä Johannesenia sekunnin nopeammin ja voitti olympiakultaa.[8] Samana vuonna EM-kisoissa Helsingissä hän saavutti pronssia.[9] Vuonna 1957 Sigge jätti EM-kilpailut väliin keskittyäkseen täysillä kotikaupungissaan Östersundissa käytyihin MM-kilpailuihin. Nämä kisat menivät kuitenkin penkin alle ja Ericssonin sijoitukseksi jäi yhdeksäs sija. MM-kisat jäivät Ericssonin viimeiseksi kansainväliseksi esiintymiseksi.
Ruotsissa Sigge Ericssonin uran aikaan kilpailtiin vain lajikohtaisista mestaruuksista – ei siis yhteispisteiden mestaruudesta. Ericsson voitti kolme kertaa 1 500 metrin (1954, 1955 ja 1956), neljä kertaa 5 000 metrin (1953, 1954, 1955 ja 1956) ja neljä kertaa 10 000 metrin mestaruuden (1952, 1954, 1955 ja 1956).
Sigge Ericsson palkittiin menestysvuotena 1955 Svenska Dagbladetin kultamitalilla.
Henkilökohtaiset ennätykset
muokkaa- 500 metriä 44,0 (28. helmikuuta 1955, Tønsberg)
- 1 000 metriä 1.31,0 (28. helmikuuta 1955, Östersund)
- 1 500 metriä 2.11,0 (30. tammikuuta 1956, Misurinajärvi)
- 3 000 metriä 4.45,3 (6. maaliskuuta 1956, Evarnsveden)
- 5 000 metriä 7.56,7 (29. tammikuuta 1956, Misurinajärvi)
- 10 000 metriä 16.35,9 (31. tammikuuta 1956, Misurinajärvi)
Lähteet
muokkaa- Ericsson Skateresults-tietokannassa, (hollanniksi)
- http://www.sports-reference.com/olympics/athletes/er/sigvard-ericsson-1.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- Sverige Olympiska Kommitte – Sigge Ericsson, (ruotsiksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Skridskoåkaren Sigge Ericsson är död (ruotsiksi)
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Winter Olympics, s. 109. (2002 Edition) Aurum Press, 2001. ISBN 1-85410-807-7.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1954 (11.–20.1.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 11.1.2020.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1954 (1.–10.2.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 11.1.2020.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (1.–10.2.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 11.1.2020.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (11.–20.2.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 11.1.2020.
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Winter Olympics, s. 114. (2002 Edition) Aurum Press, 2001. ISBN 1-85410-807-7.
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Winter Olympics, s. 120. (2002 Edition) Aurum Press, 2001. ISBN 1-85410-807-7.
- ↑ Arponen, Antti O., ym.: Talviurheilun tähdet, s. 513, 561. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
1924: Julius Skutnabb | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Åke Seyffarth | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Sigge Ericsson | 1960: Knut Johannesen | 1964: Jonny Nilsson | 1968: Johnny Höglin | 1972: Ard Schenk | 1976: Piet Kleine | 1980: Eric Heiden | 1984: Igor Malkov | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Bart Veldkamp | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Bob de Jong | 2010: Lee Seung-hoon | 2014: Jorrit Bergsma | 2018: Ted-Jan Bloemen | 2022: Nils van der Poel |