Serifos (kaupunki)
Serifos (m.kreik. Σέριφος, lat. Seriphos/Seriphus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Serifoksen saarella Kreikassa.[1][2] Sen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Chóran eli Sérifoksen kylän paikalla.[3]
| Serifos | |
|---|---|
| Σέριφος | |
 Serifoksen akropolis ja nykyinen Chóran kylä. |
|
| Sijainti | |
  Serifos |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Chóra, Sérifos, Etelä-Egean saaret |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Kykladit |
Maantiede muokkaa
Serifoksen poliksen keskus sijaitsi nykyisen Chóran paikalla saaren itäosissa. Kaupunkivaltion valtaan kuului koko saari, eikä siellä ollut muita poliksia.[1] Kaupungilla oli satama, joka sijaitsi oletettavasti nykyisen Livádin paikalla.
Strabon luki Serifoksen saaren Kykladeihin, mutta Stefanos Byzantionlainen Sporadeihin. Saarella harjoitettiin maataloutta, mutta se oli ilmeisesti resursseiltaan monia muita saaria köyhempi. Serifokselta on myöhempinä aikoina louhittu rauta- ja kuparimalmia, mutta on epäselvää, louhittiinko niitä jo antiikin aikana.[2][1][4][5]
Historia muokkaa
Kreikkalaisessa mytologiassa Serifos esiintyy paikkana, johon Danaeta ja Perseusta kuljettanut arkku rantautui. Perseus myös varttui siellä tämän jälkeen, ja siellä hän myös lopuksi muutti asukkaat kiviksi Medusan päätä käyttäen.[2][6]
Antiikin aikana Serifos oli muiden pohjoisten Kykladien polisten tavoin Ateenasta tulleiden joonialaisten perustama siirtokunta. Kaupunki löi omaa hopearahaa arkaaiselta kaudelta 500-luvulta eaa. lähtien.[1] Serifos oli yksi harvoista saariston kaupungeista, jotka eivät alistuneet persialaisten vaatimuksiin persialaissotien aikaan vuonna 490 eaa. Sodassa kaupunki osallistui Salamiin taisteluun vuonna 480 eaa. kreikkalaisten puolella yhdellä laivalla.[7]
Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Serifos kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon ja maksoi Ateenalle kahden talentin suuruista veroa. Se saattoi kuulua myös toiseen Ateenan liittoon seuraavalla vuosisadalla.[1] Myöhempinä aikoina saari mainitaan antiikin lähteissä lähinnä köyhyytensä ja vähämerkityksellisyytensä vuoksi,[8] ja tästä vaikuttaa tulleen antiikin kirjallisuudessa lähes sanonta.[1] Kenties tästä syystä saarta käytettiin roomalaisella kaudella karkotuspaikkana valtiorikoksista.[2][9]
Antiikin kirjailijat mainitsevat erikoisena yksityiskohtana, että Serifoksen sammakot olivat poikkeuksellisesti äänettömiä.[10] Sammakko esiintyi myös kaupungin lyömissä rahoissa.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Serifios (Σερίφιος).[2] Kratinoksen tiedetään kirjoittaneen komedian nimeltä Serifoslaiset (Serifioi).[1]
Rakennukset ja löydökset muokkaa
Chórassa on säilynyt vain vähän antiikin aikaisia jäänteitä, sillä nykyinen kylä on kokonaan antiikin aikaisen kaupungin päällä.[1] Joitakin antiikin aikaisten rakennusten osia on käytetty kylän myöhemmässä linnassa (Kástro). Pausaniaan mukaan kaupungissa oli Perseukselle omistettu pyhäkkö sekä Diktyksen ja Klymenen alttarit.[1][11]
Saarelta tehtyjä esinelöytöjä on esillä pienessä Sérifoksen arkeologisessa museossa Chórassa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”517 Seriphos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e Smith, William: ”Seriphos”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Seriphos Pleiades. Viitattu 15.10.2018.
- ↑ Strabon: Geografia 10.5.3.
- ↑ Rutishauser, Brian: Athens and the Cyclades: Economic Strategies 540-314 BC, s. 26–27. OUP Oxford, 2012. ISBN 019964635X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Pseudo-Apollodoros: Bibliotheke 2.4.3; Pindaros: Pythia 10.72, 12.18; Strabon: Geografia 10; Ovidius: Muodonmuutoksia 5.242.
- ↑ Herodotos: Historiateos 8.46, 8.48.
- ↑ Aristofanes: Akharnalaiset 542; Platon: Valtio I.; Plutarkhos: Maanpaosta (de Exsil.) 7; Cicero: Jumalten luonteesta (de Nat. Deor.) 1.3.1, Vanhuudesta (de Senect.) 3.
- ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Ann.) 2.85, 4.21; Juvenalis: Satiirit 6.564, 10.170; Seneca nuorempi: Helvia-äidille, lohduttautumisesta (ad Consol.) 6.
- ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 8.58; Aristoteles: Ihmeellisistä kuulluista asioista (Mir. Ausc.) 70; Claudius Aelianus: De natura animalium 3.37; Suda, Βάτραχος ἐκ Σερίφου.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 2.18.1.