Seinen tuntematon

tuntematon nuori nainen, jonka kasvoista otettu kuolinnaamio on tunnettu

Seinen tuntematon (ranskaksi L’Inconnue de la Seine) oli tuntematon nuori nainen, jonka oletettu kuolinnaamio tuli suosituksi sisustuselementiksi taiteilijoiden kodeissa 1900-luvun alussa. Hänen kasvonsa inspiroi lukuisia kirjallisia teoksia.[1] Yhdysvalloissa maski tunnetaan myös nimellä La Belle Italienne.[2]

L’Inconnue de la Seine

HistoriaMuokkaa

Usein toistetun tarinan mukaan nuoren naisen ruumis nostettiin Seine-joesta Quai du Louvressa Pariisissa 1880-luvun lopulla.[3] Koska ruumiissa ei näkynyt merkkejä väkivallasta, epäiltiin itsemurhaa.[4]

Tarinan mukaan Pariisin ruumishuoneen patologi oli niin hänen kauneutensa lumoissa, että päätti ottaa kuolinnaamion vahavaloksena hänen kasvoistaan. On epäilty, voiko kasvojen ilme kuulua hukkuneelle.[4] Muiden kertomusten mukaan naamion saksalainen valmistaja oli ottanut valoksen tyttäreltään.[5] Tytön henkilöllisyyttä ei koskaan saatu selville. Claire Forestier arvioi mallin iäksi korkeintaan 16 vuotta ihon kiinteyden perusteella.[1]

Seuraavina vuosina naamiosta tuotettiin lukuisia kopioita. Niistä tuli nopeasti muodikas synkkä sisustuselementti pariisilaisiin boheemeihin koteihin. Albert Camus kumppaneineen vertasi arvoituksellista hymyä Mona Lisaan ja kuvitteli, mitä vihjeitä hänen hyytävän onnellinen ilmeensä voisi tarjota hänen elämästään, kuolemastaan ja paikastaan yhteiskunnassa.

Hahmon suosio on kiinnostava myös taiteen historian näkökulmasta liittyen naamion monitahoiseen kopiointiin. Alkuperäistä valosta valokuvattiin ja filminegatiiveista luotiin uusia naamioita. Näissä uusissa valoksissa esiintyi yksityiskohtia, jotka yleensä häviävät vedestä otetuista ruumiista, mutta näiden yksityiskohtien säilyttäminen kasvoissa näytti vain vahvistavan naamion aitoutta.

Kriitikko Al Alvarez kirjoitti itsemurhaa koskevassa kirjassaan The Savage God: "Olen ymmärtänyt, että kokonainen saksalaisten tyttöjen sukupolvi muokkasi ulkonäköään sen mukaiseksi." Sussexin yliopiston Hans Hessen mukaan Alvarez kertoo, että ”Inconnue tuli kauden eroottiseksi ideaaliksi, kuten Bardot oli 1950-luvulla. Hänen mukaansa sen ajan saksalaiset näyttelijät, kuten Elisabeth Bergner, muokkasivat ulkonäköään naamion mukaiseksi. Lopulta hänet korvasi Greta Garbon tyyli."[6]

Vuonna 2017 työpaja nimeltä L’Atelier Lorenzi Arcueilissä valmisti kipsisiä kuolinnaamioita 1800-luvun muotilla, jonka sanotaan olleen Seinen tuntemattoman.[7]

Taiteelliset kuvauksetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

Englanninkielinen kirjallisuusMuokkaa

Varhaisin maininta naamiosta on Richard Le Galliennen 1900-luvun novellista The Image of the Worshipper, jossa englantilainen runoilija rakastuu naamioon, mikä johtaa lopulta hänen tyttärensä kuolemaan ja vaimonsa itsemurhaan.

Kuvaa Seinen tuntemattomasta on käytetty D. J. Wisemanin sukuhistoriallisen mysteeriromaanin A Habit of Dying kansikuvassa.[8]

Saksankielinen kirjallisuusMuokkaa

Rainer Maria Rilken ainoan romaanin Malte Laurids Briggen muistiinpanot (1910) päähenkilö miettii:

»Valajalla, jonka luona käyn päivittäin, roikkuu kaksi naamiota ovensa vieressä. Nuoren hukkuneen kasvot, jotka joku jäljensi, koska kasvot vielä hymyilivät, koska hymy oli niin petollinen, aivan kuin se olisi tiennyt.[9]»

Vuonna 1926 Ernst Benkard kirjoitti kirjassaan Das ewige Antlitz 126 kuolinnaamiosta, että hän on "meille kuin herkkä perhonen, joka huolettomana ja innostuneena lepatti suoraan elämän lamppuun korventaen siipensä."[10]

Reinhold Conrad Muschlerin vuoden 1934 laajasti käännetty bestseller-romaani Seinen tuntematon (Die Unbekannte) kertoo tarinan maalaisorpo Madeleine Lavinista, joka on rakastunut brittiläiseen diplomaattiin lordi Thomas Vernon Bentickiin ja tekee romanssin jälkeen itsemurhan heittäytymällä Seineen, kun Bentick palaa morsiamensa luo. Tämä romaani filmattiin saman nimiseksi elokuvaksi vuonna 1936.

Muita esimerkkejä:

  • Alfred Döblinin esseeVon Gesichtern, Bildern, und ihrer Wahrheit, joka on julkaistu valokuvataiteilija August Sanderin vuoden 1929 kokoelman Antlitz der Zeit johdannossa.
  • Hertha Pauliin vuoden 1931 tarina L'Inconnue de la Seine, joka ilmestyi ensimmäisen kerran Berliner Tageblattissa.
  • Ödön von Horváthin näytelmä Eine Unbekannte aus der Seine vuodelta 1934 perustuu hänen ystävänsä Hertha Paulin tarinaan.
  • Claire Gollin 1936-luvun novellissa Die Unbekannte aus der Seine päähenkilö kurkistaa kuolinnaamioon ja kuolee sydänkohtaukseen, joka johtuu harhoista ja syyllisyydestä, koska hän uskoo tunnistavansa naamiossa tyttärensä kasvot.
  • Sukellusvenekomentaja Herbert A. Werner mainitsee muistelmateoksessaan Iron Coffins, että hänen vanhempiensa kodin seinällä on kopio valoksesta.
  • Max Frischin vuoden 1955 näytelmässä Die Chinesische Mauer on Seinen tuntematon yhtenä monista historiallisista hahmoista.

Venäjänkielinen kirjallisuusMuokkaa

Vladimir Nabokovin vuonna 1934 venäjäksi kirjoittama runo L'Inconnue de la Seine julkaistiin Poslednie Novostissa vuonna 1934. On väitetty, että tällä runolla on yhtä paljon tekemistä slaavilaisen rusalka-myytin kuin itse naamion kanssa.[11]

Amerikkalainen kirjallisuusMuokkaa

Seinen tuntemattomaan on viitattu William Gaddisin vuonna 1955 kirjoittamassa romaanissa The Recognitions.[5]

Caitlín R. Kiernan kirjoittaa Seinen tuntemattomasta Resusci Annen esikuvana romaanissaan The Drowning Girl (2012). Tarina on syvästi sidoksissa kirjan teemoihin ja kuviin.

Chuck Palahniuk viittasi naamion olevan elvytysnuken esikuva tarinassa Exodus kirjassaan Haunted (2005).

Ranskalainen kirjallisuusMuokkaa

Maurice Blanchot, joka omisti yhden naamioista, kuvaili häntä "nuoreksi tytöksi, jolla on suljetut silmät, jota elävöittää hymy niin rento ja rauhallinen... että voisi uskoa hänen hukkuneen äärimmäisen onnen hetkellä."[12]

Louis Aragonin vuonna 1944 julkaistussa romaanissa Aurélien Seinen tuntemattomalla oli merkittävä rooli, sillä yksi päähahmoista yrittää elvyttää maskia eri valokuvista. 1960-luvun alussa Man Ray osallistui romaanin uuteen julkaisuun valokuvillaan.

Vuonna 2012 Didier Blonde kirjoitti romaanin nimeltä L'inconnue de la Seine (Gallimard (Blanche), 2012), joka kertoo Pariisissa olevasta miehestä, joka löytää maskin kopion antiikkikaupasta ja yrittää saada lisätietoja tytöstä, jonka mukaan se on mallinnettu.

BalettiMuokkaa

Vuonna 1963 Bentley Stone[13] teki koreografian Seinen tuntemattomasta Francis Poulencinin musiikkiin Stone-Camryn Balletia varten.[14] Sen ensiesityksessä esiintyivät Ruth Ann Koesun[15]tarvitaan parempi lähde ja John Kriza. Tämä baletti siirrettiin American Ballet Theatreen vuonna 1965, jolloin Koesun ja Kriza uusivat roolinsa, ja Christine Sarry[16] esitti "jokitytön" roolin.[17]

ElokuvaMuokkaa

Elokuvaohjaaja Agnès Varda puhuu Seinen tuntemattomasta vuoden 1988 dokumentissaan Jane B. par Agnès V., jossa hän vertailee Jane Birkinin halua olla kuuluisa mutta nimetön, kuten Seinen tuntematon.

MusiikkiMuokkaa

L'Inconnue on neljäs kappale Beach Housen vuonna 2018 ilmestyneellä albumilla 7 (Beach House album).

 
Anne-nukke säilytyslaukussaan.

ElvytysnukkeMuokkaa

Tuntemattoman naisen kasvoja käytettiin Anne-nuken pään muotoilemiseen.[4][18] Sen loivat Peter Safar ja Asmund Laerdal vuonna 1958, ja sitä on käytetty vuodesta 1960 alkaen lukuisilla painelu-puhalluselvytyskursseilla.[19][20] Tästä syystä kasvoja on kutsuttu "kaikkien aikojen kaikkein suudelluimmiksi kasvoiksi".[21]

LähteetMuokkaa

  1. a b Angelique Chrisafis: Ophelia of the Seine The Guardian Weekend magazine, s. 17–27. 1.12.2007. The Guardian. Viitattu 2.12.2007.
  2. La Belle Italienne felicecalchi.blogspot.com. Viitattu 8.3.2019. (italiaksi)
  3. Bronfen, Elisabeth: Over her dead body : death, femininity and the aesthetic. Manchester, UK: Manchester University Press, 1992. 26980651. ISBN 0719037093, 9780719037092, 0719038278, 9780719038273. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.3.2019).
  4. a b c Jeremy Grange: Resusci Anne and L'Inconnue: The Mona Lisa of the Seine bbc.com. 16.10.2013. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
  5. a b Anja Zeidler: Influence and authenticity of l'Inconnue de la Seine A Reader's Guide to The Recognitions, Preface to Revised Edition. Viitattu 8.3.2019.
  6. Alvarez, A.: The savage god: a study of suicide, s. 156. New York: W. W. Norton, 1990. 21483449. ISBN 0393306577, 9780393306576.
  7. Elaine Sciolino: At a Family Workshop Near Paris, the ‘Drowned Mona Lisa’ Lives On The New York Times. 20.7.2017. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
  8. That Image A Habit Of Dying. 21.1.2012. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
  9. "Der Mouleur, an dem ich jeden Tag vorüberkomme, hat zwei Masken neben seiner Tür ausgehängt. Das Gesicht der jungen Ertränkten, das man in der Morgue abnahm, weil es schön war, weil es lächelte, weil es so täuschend lächelte, als es wüßte."
  10. "... ei jedoch ein zarter Schmetterling, der, sorglos beschwingt, leuchte des Lebens seine feinen".
  11. D. Barton Johnson: "L'Inconnue de la Seine" and Nabokov's Naiads. Comparative Literature, 22/1992, nro 3, s. 225. doi:10.2307/1770855. Artikkelin verkkoversio.
  12. "... une adolescente aux yeux clos, mais vivante par un sourire si délié, si fortuné, ... qu'on eût pu croire qu'elle s'était noyée dans un instant d'extrême bonheur"
  13. Bentley Stone, Ballet Teacher The New York Times. 24.2.1984. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
  14. Ballet www.encyclopedia.chicagohistory.org. Viitattu 8.3.2019.
  15. Ruth Ann Koesun IMDb. Viitattu 8.3.2019.
  16. Dance Dialogues: Interviews by Barbara Newman, 1979-Present | Christine Sarry (published 1992) dancedialogues.prattsils.org. Viitattu 8.3.2019.
  17. L'Inconnue American Ballet Theatre. Viitattu 8.3.2019.
  18. Death Mask, Radiolab WNYC Studios. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
  19. Fact check: CPR Annie Snopes.com. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
  20. Geoff Watts: Histories: The girl from the Seine New Scientist. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
  21. Here's the story behind the 'most kissed face' in the world Public Radio International. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)