Santeri Pohjanpalo

suomalainen poliitikko

Alfred Aleksander (Santeri) Pohjanpalo, vuoteen 1906 Friis (31. maaliskuuta 1874 Kalajoki[1]21. helmikuuta 1939 Helsinki[2][3]) oli suomalainen konetekniikan diplomi-insinööri, yritysjohtaja ja ministeri.

HenkilöhistoriaMuokkaa

Santeri Pohjanpalon vanhemmat olivat tehtailija Jaakko Pohjanpalo, entinen Friis, ja Johanna Pahikkala. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1897 oli Ireene Montin ja toinen 1932–1935 hammaslääkäri Saima Amanda Mela, o.s. Jäättelä. Ylioppilaaksi Pohjanpalo tuli Oulun lyseosta 1892, valmistui diplomi-koneinsinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1896 ja harjoitti jatko-opintoja ulkomailla. Hän oli Björkbodan tehtaan isännöitsijä Kemiössä 1899–1902 ja Valtionrautateiden palveluksessa 1904–1917, Oulun varikon hoitajana, Pasilan konepajan johtajana ja viimeksi Vaasan piirihallinnon päällikkönä 1913–1917. J. Merivaaran tehtaan teknillisenä johtajana Helsingissä Pohjanpalo työskenteli 1917–1919 ja sitten useiden eri yritysten toimitusjohtajana. Hän toimitti Konetyömies-lehteä 1906–1909 ja Koneteollisuus-lehteä 1910–1918.[1][2] Edistyspuoluetta edustanut Pohjanpalo toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Vennolan I hallituksessa 1919–1920.[4]

TeoksiaMuokkaa

  • Käytännöllinen käsikirja metallien ja metalliseosten valamisessa, työkoneilla valmistamisessa ja galvanoplastillisissa töissä: uusimpien työtapojen ja etevimpien lähteitten mukaan. Metallien ja metalliseosten vormaus, valaminen ja metallivalimot, Nide 1, 1901 (Alfred Aleksanteri Friis)
  • Kirja keksijöille: yli 500 ratkaistavaa tehtävää ; koottu eri aloilta ulkomaisten lähteitten mukaan ; muutamia huomautuksia keksijöille sekä asetukset patentista Suomen Suuriruhtinaanmaassa, 1905 (Alfred Aleksanteri Friis)
  • Konetyömiehen käsikirja, 1906
  • Konetyömiehen sanasto, 1906
  • Keksintöjen kirja: I osa, 1907, Peltonen, Vihtori, toimittaja ; Linnankoski, Johannes, toimittaja ; Rautell, Emil, kirjoittaja ; Bonsdorff, Väinö, kirjoittaja ; Pohjanpalo, Santeri, kirjoittaja ; Saarto, Hj, kirjoittaja
  • Keksintöjen kirja: II osa, 1908, Peltonen, Vihtori, toimittaja ; Linnankoski, Johannes, toimittaja ; Pohjanpalo, Santeri, kirjoittaja ; Loimaranta, Lauri, kirjoittaja ; Rautell, Emil, kirjoittaja ; Airila, Eero, kirjoittaja ; Tappura, A., kirjoittaja
  • Westinghousen ilmajarrun käsikirja : sen rakenne, toimintahäiriöt, kunnossapito ja käsittely selostettuina kysymyksin ja vastauksin, 1914
  • Uusi äänestysmenetelmä eduskuntavaaleja varten, 1933

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 357. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
  2. a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 (Viitattu 25.10.2018)
  3. Insinööri Santeri Pohjanpalo kuollut. Helsingin Sanomat, 22.2.1939, s. 2.
  4. Aikalaiskirja 1934, s. 520 (Viitattu 25.10.2018)

Aiheesta muuallaMuokkaa


Edeltäjä:
Eero Erkko
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
19191920
Seuraaja:
Magnus Lavonius