Santeri Pohjanpalo
Alfred Aleksander (Santeri) Pohjanpalo, vuoteen 1906 Friis (31. maaliskuuta 1874 Kalajoki[1] – 21. helmikuuta 1939 Helsinki[2][3]) oli suomalainen konetekniikan diplomi-insinööri, yritysjohtaja ja ministeri.
Henkilöhistoria muokkaa
Santeri Pohjanpalon vanhemmat olivat tehtailija Jaakko Pohjanpalo, entinen Friis, ja Johanna Pahikkala. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1897 oli Ireene Montin ja toinen 1932–1935 hammaslääkäri Saima Amanda Mela, o.s. Jäättelä. Ylioppilaaksi Pohjanpalo tuli Oulun lyseosta 1892, valmistui diplomi-koneinsinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1896 ja harjoitti jatko-opintoja ulkomailla Charlottenburgin teknillisessä korkeakoulussa. Hän oli Björkbodan tehtaan isännöitsijä Kemiössä 1899–1902 ja Valtionrautateiden palveluksessa 1904–1917, Oulun varikon hoitajana, Pasilan konepajan johtajana ja viimeksi Vaasan piirihallinnon päällikkönä 1913–1917. J. Merivaaran tehtaan teknillisenä johtajana Helsingissä Pohjanpalo työskenteli 1917–1919 ja sitten useiden eri yritysten kuten Oy Hangon Vapaasataman, Oy Termon sekä Oy Inventorin ja Oy Prometan toimitusjohtajana. Hän toimitti Konetyömies-lehteä 1906–1909 ja Koneteollisuus-lehteä 1910–1918.[1][2] Edistyspuoluetta edustanut Pohjanpalo toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Vennolan I hallituksessa 1919–1920.[4][5]
Teoksia muokkaa
- Käytännöllinen käsikirja metallien ja metalliseosten valamisessa, työkoneilla valmistamisessa ja galvanoplastillisissa töissä: uusimpien työtapojen ja etevimpien lähteitten mukaan. Metallien ja metalliseosten vormaus, valaminen ja metallivalimot, Nide 1, 1901 (Alfred Aleksanteri Friis)
- Kirja keksijöille: yli 500 ratkaistavaa tehtävää ; koottu eri aloilta ulkomaisten lähteitten mukaan ; muutamia huomautuksia keksijöille sekä asetukset patentista Suomen Suuriruhtinaanmaassa, 1905 (Alfred Aleksanteri Friis)
- Konetyömiehen käsikirja, 1906
- Konetyömiehen sanasto, 1906
- Keksintöjen kirja: I osa, 1907, Peltonen, Vihtori, toimittaja ; Linnankoski, Johannes, toimittaja ; Rautell, Emil, kirjoittaja ; Bonsdorff, Väinö, kirjoittaja ; Pohjanpalo, Santeri, kirjoittaja ; Saarto, Hj, kirjoittaja
- Keksintöjen kirja: II osa, 1908, Peltonen, Vihtori, toimittaja ; Linnankoski, Johannes, toimittaja ; Pohjanpalo, Santeri, kirjoittaja ; Loimaranta, Lauri, kirjoittaja ; Rautell, Emil, kirjoittaja ; Airila, Eero, kirjoittaja ; Tappura, A., kirjoittaja
- Westinghousen ilmajarrun käsikirja : sen rakenne, toimintahäiriöt, kunnossapito ja käsittely selostettuina kysymyksin ja vastauksin, 1914
- Uusi äänestysmenetelmä eduskuntavaaleja varten, 1933
Lähteet muokkaa
- Valtioneuvoston ministerikortisto (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 357. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 (Viitattu 25.10.2018)
- ↑ Insinööri Santeri Pohjanpalo kuollut. Helsingin Sanomat, 22.2.1939, s. 2.
- ↑ Aikalaiskirja 1934, s. 520 (Viitattu 25.10.2018)
- ↑ 60-vuotias. Insinööri Santeri Pohjanpalo, Helsingin Sanomat, 30.03.1934, nro 86, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla muokkaa
| Edeltäjä: Eero Erkko |
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1919−1920 |
Seuraaja: Magnus Lavonius |