Samuel Gottlieb Gmelin

Samuel Gottlieb Gmelin oli saksalainen lääkäri, kasvitieteilijä ja tutkimusmatkailija.

Samuel Gottlieb Gmelin (4. heinäkuuta 1744 Tübingen27. kesäkuuta 1774 Achmetkend) oli saksalainen lääkäri, kasvitieteilijä, ornitologi ja tutkimusmatkailija.

Samuel Gmelin syntyi 1744 Tübingenissä[1] kuuluisaan luonnontutkijasukuun. Hänen isänsä Johann Conrad Gmelin oli apteekkari ja kirurgi. Hänen setänä Johann Georg Gmelin oli kasvi- ja maantieteilijä.

Gmelin sai 19-vuotiaana tutkimuksella Arzneygelahrtheit tohtorin arvon[1] Leidenin yliopistossa. Asuessaan Hollannissa Gmelin kiinnostui levistä.

Katariina suuri kutsui Gmelinin vuonna 1766 kasvitieteen professorin virkaan Pietariin.[1] Seuraavana vuonna hän lähti ensimmäiselle tutkimusretkelle Venäjän luonnonhistoriaa tutkimaan. Hän kartoitti Volgan ja Donin sekä Kaspianmeren länsi- ja itärannat. Toisella tutkimusmatkalla sinne hän jäi 1774 tsaitakien vangiksi ja kuoli samana vuonna[1].

Vuonna 1768 Gmelin julkaisi ensimmäisen meribiologiaa käsittelevän teoksen Historia Fucorum, jossa hän paneutui etenkin leviin ja niiden nimeämiseen Linnén luoman binominimijärjestelmän perusteella. Kirja sisältää yksityiskohtaisia kuvia muun muassa merilevästä. Gmelinin luomat levien nimet eivät kuitenkaan ole enää nykyisin käytössä (Dixon & Irvine, 1970). Hänen retkiensä tulokset on julkaistu Reise durch Russland zur untersuchung der drey natur-reiche teoksessa (1770–1784, 4 osaa). Peter Simon Pallas kustansi sarjan viimeisen osan.

Vaikka Gmelin oli kasvitieteilijä, hän nimesi ja kuvaili myös lintuja, muun muassa arosuohaukan, mustaleppälinnun, kiinankottaraisen ja taigasirkun.

Toisella tutkimusmatkallaan Kaukasuksella Gmelin joutui Khan Amir Hamsan vangiksi ja kuoli Achmetkendissä epäinhimillisen kohtelun takia 29-vuotiaana.

Gmelin muistomerkki on Dagestanissa Kajakent-nimisessä kylässä.[1]

LähteetMuokkaa