Salus-sairaala
Salus-sairaala oli Helsingin Kaivopuistossa osoitteessa Kalliolinnantie 4:ssä vuosina 1929–1983 toiminut yksityinen sairaala. Sen perustivat sisarukset Ida ja Maria Rytkönen (k. 1943).[1][2]
Rytköset olivat toimineet sairaanhoitajina Helsingissä jo aiemmin. Ensimmäisen gynekologisen Ensi-sairaalan[2] he olivat perustaneet jo vuonna 1901 Kruununhakaan. Sairaala muutti ensimmäisinä vuosinaan useaan kertaan, päätyen lopulta Laivurinkadulle vuonna 1909. Vuonna 1919 sairaala muutti vielä Vuorikatu 22:een oman sairaalan rakennustöiden ajaksi.[3]
Rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan 1920-luvun klassismia. Sen on suunnitellut perustajien nuorin sisar, arkkitehti Kerttu Rytkönen.[4] Siinä oli aluksi 50 vuodepaikkaa.[2] Sairaalan erityisaloja olivat synnytykset, kirurgia ja naistensairaudet.[4] Synnytyspaikkoja oli 8-12 ja sairaalassa toimi 12 naistentautien ja synnytysten alan lääkäriä, merkittävimpänä Laimi Leidenius. Vuonna 1930 sairaalassa toimi 50 lääkäriä kaikilta erikoisaloilta.[2] Vuonna 1934 rakennuksen eteen sijoitettiin Emil Cedercreutzin suunnittelema Pekka-koirapatsas, jonka tämä oli suunnitellut oman Pekka-koiransa kuvaksi.[5] Obstetrinen toiminta lopetettiin vuonna 1940.[2]
Ida Rytkönen luovutti sairaalan vuonna 1945 Wihuri-säätiön käyttöön[1] ja toimi ylihoitajana vuoteen 1954 saakka.[2] Vuonna 1947 Rytkösten neljännen sisaren pojasta, sisätautilääkäri Pentti Halosesta tuli sairaalan ylilääkäri. Häntä voidaan pitää Suomen korketasoisen kardiologian isähahmona. ja hänen johdollaan Salus-sairaalasta kehitettiin sydäntautien tutkimuksen yksityinen huippuyksikkö, Wihurin tutkimuslaitos. Saluksessa tehtiin Suomen ensimmäinen sydänkatetrisaatio vuonna 1948 sekä ensimmäiset sydänangiografiat. Sotien jälkeen sairaalan paikkaluku oli 30.[2]
Rakennus toimi sairaalana säätiön alaisuudessa vuoteen 1983 saakka. Vuonna 1985 siitä muokattiin lääketieteellinen tutkimuslaitos, ja vuonna 2013 rakennus remontoitiin toimistoiksi,[1][4] kun tutkimus siirtyi Biomedicumiiin Meilahteen.[2] Nykyisin rakennuksessa pitävät toimistojaan muun muassa Wihurin rahasto, Suomen Meripelastusseura sekä lukuisat taideinstituutiot.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Salus-talo Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Viitattu 13.2.2020.
- ↑ a b c d e f g h Ihatsu, Sanna & Lehtonen, Riitta & Piha, Heikki & Seitsalo, Seppo: ”Sairaala Salus”, TERVEISIÄ SAIRAALASTA. Postikortit kertova pääkaupunkiseudun sairaaloiden historiasta., ss. 279-280. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin taidetoimikunta, 2017. ISBN 9789523010994.
- ↑ Sairaalatyö on iloista, sanoo Salus Sairaalan perustaja. Helsingin Sanomat, 16.9.1951, s. 5. Artikkelin verkkoversio tilaajille.
- ↑ a b c Poikkeamishakemus Kaivopuisto, Kalliolinnantie 4 Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta. 9.4.2013. Viitattu 13.2.2020.
- ↑ Kaivopuisto, s. 92. Helsinki-seura, 2008. ISBN 978-951-9418-16-2.
Aiheesta muualla muokkaa
- Uusi, ajanmukainen yksityissairaala Helsinkiin, Helsingin Sanomat, 29.04.1928, nro 117, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kolmen sisaruksen yhteistyö, Kansan kuvalehti, 01.01.1933, nro 1, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot